Blogit

Saanko esitellä, koiraporukkamme tuleva jäsen: Fihtolas Aurinkoinen!

4-viikkoinen herra Pallero

Riskan kuoltua tammikuussa äitini seuraksi jäi vain Haika ja liki 16-vuotias Nuutti-katti. Vielä pari vuotta sitten talossa pyöri kolme kissaa ja kaksi koiraa. Vanhojen eläinten rivit harvenivat nopeasti ja talo tuntui tänä keväänä kovin tyhjältä. Haikakin tuntui kaipaavan koirakaveria. Niinpä päätimme, että äiti tarvitsee toisen koiran ja varasimme alustavasti Uulan ja Wilman pentueesta uroksen. Olisi ollut mukava seurata läheltä Uulan oman pojan kasvamista. Ehkäpä tuo poika olisi ollut myös halukas seuraamaan isänsä jalanjälkiä harrastusrintamalle…
Pettymys oli suuri, kun Wilma synnytti vain narttuja. Äitini oli nimittäin vakaasti sitä mieltä, että lisää narttuja meille ei tule, joten pentua täytyi ryhtyä etsimään muualta.

Selasin rotuyhdistyksen sivuilta pentuvälityslistan tulevia pentueita, mutta mikään pentue ei oikein sytyttänyt. Lopulta bongasin tutun kasvattajan toukokuun lopussa syntyneen pentueen, jonka emän olen tavannut muutaman kerran. Tanskasta tuotu Tiipa-narttu on mukavan avoin koira ja pidän kovasti sen reippaasta elämänasenteesta. Pentueen isä on Ruotsista tuotu Ukuli, jonka suvusta löytyy meidän ensimmäisen oikean lapinkoiran, Poromiehen Popin, sukulaisia. Tähän pentueeseen piti tutustua tarkemmin!

KoiraNet on aivan ehdoton apu, kun tutkii koirien sukuja ja terveys- ja harrastustuloksia. Lisäksi soitin parille tutulle lapinkoiraharrastajalle ja kyselin lisää Ukulista, koska en ole tavannut itse tätä urosta. Kaikki tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että Ukuli on tervepäinen ja mukava lapinkoirauros. Kasvattalle soitettuani tunne oikeasta pentueesta vahvistui. Näitä pentuja piti päästä katsomaan!

Ryhmäkuvan saaminen oli hankalaa, kun ipanat ämpyilivät ja halusivat mennä jatkamaan omia hommiaan. Tässä kuitenkin koko porukka.

Pareittain kuvaaminen onnistui jo paremmin, tässä tummat pojat.

Ja tässä vaaleat pojat.

Eilen sitten ajelimme tutustumaan 4-viikkoisiin pentuihin. Voi miten paksuja palleroita ne olivatkaan! Ne olivat miltei yhtä leveitä kuin pitkiä! Jotkut olivat mitä ilmeisimmin olleet ruoka-aikoina kotona. Pentueessa oli neljä eriväristä urosta. Mustalla uroksella oli jo koti, joten valinta piti tehdä kolmesta pennusta. Porukan blondit tekivät minuun heti positiivisen vaikutuksen. Ne tulivat empimättä luokse ja tummempi jopa heilutti meille vinhasti häntäänsä. Blondit myös liikkuivat reippaimmin isolla pihalla, ne seurasivat hyvin ihmistä ja aloittivat helposti yhteisen leikin ihmisen kanssa.

Äitini ihastuikin ikihyviksi tuohon tummempaan blondipoikaan. Minä taas tykästyin enemmän siihen ihan valkoiseen, koska se puri ja juoksi kovempaa kuin tumma. Hetkisen pentujen juttuja seurattuani minäkin lopulta allekirjoitin äitini päätöksen: tuo vehnänvärinen paksu pentu olisi meidän laumamme uusi jäsen. Mummojen seurakoiralle riittää vähän vähempikin virta ja puruvoima

Uulan vanha tiikeri sai kyytiä.

Pennut ovat luovutusiässä 19.7. eli reilun kolmen viikon päästä herra Aurinkoinen muuttaa Haikan kaveriksi Nummelaan. Aion jatkossa ottaa sen silloin tällöin meillekin kylään, että se oppii myös kaupunkilaiskoiralta vaadittavat taidot. On myös hyvä, että pentu saa viettää paljon aikaa isojen urosten kanssa kasvuaikanaan, silloin se oppii lauman tavoille, eikä ala luulemaan itsestään liikoja.

Pojalle pitäisi nyt keksiä napakka kaksitavuinen nimi, joka jotenkin viittaisi Lappiin. Ehdotuksia?

Aihe: Pennun odotus | 12 kommenttia »