Blogit

Muistatteko viime kesältä Arvin Unna-siskon pennut, joita Uula ällösi sydämensä pohjasta? Tapasimme tänään Unnan lapsukaiset uudemman kerran, kun Vehkaliinan ja Taivaannastan kennelit järjestivät agilitypäivän Riihimäellä.

Lapinkoiria kolmessa polvessa: Unna (vas.), Rafi, Arvi, Pessi, Myrtti, Taika, Tiitu ja Nipa.

Isovanhemmilla ikä ei näy vielä missään, Pessi ja Taika ovat edelleen hyvässä vedossa.

Pessin ja Taikan yhteisistä Taivaannastan Diida-pennuista paikalla olivat Arvin lisäksi siskoplikat Unna ja Tiitu. Unnan jälkeläisistä eli Vehkaliinan S-pennuista oli mukana Rafi, Nipa ja Myrtti. Lisäksi joukkoomme mahtui Taivaannastojen serkkupoika Uula ja muutama muu lappalainen. Vilinää riitti siis koko Riihimäen kennelmajan pihan täydeltä!

Nipa

Rafi

Myrtti

Nuoriso-osasto aloitti päivän asiaosuuden tutustumalla esteisiin. Myrtille agility olikin jo tuttu laji ja se viiletti tuulispäänä menemään kuin vanha tekijä. Voisin jo melkein povata, että tästä parista tulemme vielä kuulemaan! Sen verran oli näppärän näköistä menoa, kun ohjaaja osasi hommansa ja koiralla oli asenne kohdallaan! Pojatkin opiskelivat innoissaan esteiden alkeita ja oli hauska nähdä, miten rennosti ja rohkeasti ensikertalaiset painelivat putkeen ja kiipesivät puomille.

Voiko selvempää koirien kieltä enää olla? Nipalla ei ollut aikomustakaan kyseenalaistaa isoisänsä auktoriteettia.

Riihimäelle oli tullut tutustumaan koiriin myös eräs perhe, joka odottaa paraikaa Arvin Riddun-siskon pentujen kasvamista luovutusikäisiksi. Pessi ja Arvi suostuivat esittelemään agilityn hienouksia perheen äidille ja kolmelle pojalle, jotta kaikki halukkaat saivat kokeilla agilitykoiran ohjaamista. Olin itse asiassa aika ihmeissäni, miten reippaasti Pessi lähti täysin vieraiden ihmisten ohjattavaksi. Se kun ei yleensä paljoa vaivaudu vieraita palvelemaan. Mutta tänään lihapulla oli ilmeisesti niin kovassa arvossa, että uskollistakin uskollisimmat setäkoirat luopuivat periaatteistaan.

Arvi ja Taika-äiti. Yhdennäköisyys on silmiinpistävä.

Jotain samaa on myös näissä kahdessa. Myrtti ja äitinsä Unna ovat kuin kaksi marjaa.

Junnujen agilitytuokion jälkeen porukan vanhemmat koirat saivat vähän rallata rataa. Uula sai tehdä vain yhden pätkän, koska se tuntui perin vetelältä ja minullakin oli hiukan kehno olo. Turha sitä on väkisin vääntää, jos homma ei tunnu hyvältä.

Lapinporokoira Ötökkä ei ole ihan tavanomainen rotunsa edustaja. Se on nimittäin väriltään sininen ja sillä on siniseen väriin liittyvä karvaongelma, jonka takia se on aika erikoisen näköinen tyyppi. Vauhtia karva(ttomuus)ongelma ei haittaa, Ötökkä on varmasti nopein näkemäni lapinporokoira!

Tiitullakin on vauhtia vaikka muille jakaa!

Olipa mukavaa, että kasvattajat viitsivät järjestää kasvateilleen näin hauskaa toimintaa! Meillä oli todella hauska päivä ja pojat kömpivät samantien nukkumaan, kun tulimme kotiin. Aika rankkaa tuo sukuloiminen!

Aihe: Agility, Koiraharrastukset, Koulutus, Toiset koirat | 3 kommenttia »