Kauppalehdessä referoitiin Daily Mailin artikkelia, joka perustui englantilaisen vakuutusyhtiön tekemään tutkimukseen erilaisten koirien elinaikaisista kustannuksista. Hinnat vaihtelivat 100 000:n ja reilun 30 000 euron välillä. Huh huh… Jos oletetaan Papun elävän vaikkapa 14 vuotta, niin 38 000 euron kokonaiskustannuksella vuosihinnaksi tulee 2700 euroa. Mitäkähän kaikkea tuo Papu oikein suunnittelee hankkivansa…
Yllättävän kallis Papu nauttii kauniista kevätauringosta.
Papu kuuluu siis tutkimuksen mukaan kustannuspuolelta edullisimpiin koiriin yhdessä jackrusseleiden ja spanieleiden kanssa. Englantilaisessa tutkimuksessa oli laskettu keskimääräiset summat eläinlääkärin, ruuan, trimmauksen, vakuutusten ja muiden välttämättömyyksien osalta. Kokonaissumma on kyllä melkoisen korkea – onkohan siinä mukana hopea-astiat ja oma palvelija? Käsitykseni mukaan englantilaiset inhimillistävät kissojaan ja koiriaan vielä meitäkin enemmän. Koira ei ole ”se” vaan ”hän”, mikä ainakin minun korvaani on aina särähtänyt.
Toisaalta Papuun laitettuja pennejä emme ole kyllä laskeneet – se on vaan niin, että joitakin asioita ei voi rahalla mitata.
15. toukokuuta 2008 kello 8.03
Kahden koiran omistajana katsoin minäkin varsin ällistyneenä Daily Mailin artikkelissa esitettyjä summia – en ole ikinä koiran tarvitsemista asioista ja niiden hinnoista kirjaa pitänyt, joten kuulun siihen joukkoon (oliko se 39 koiranomistajista) joka ei tiedä paljonko koira tulee maksamaan. Syy tähän on juuri se, minkä yllä mainitset; kaikkea ei voi rahassa mitata! Mukavaa loppukevättä kauniille Papulle ja laumalleen toisen noutajan ja mäyräkoiran omistajalta!
15. toukokuuta 2008 kello 9.30
Nykyään Suomessa ihmisistä puhuttaessa käytetään kyllä aika usein ”se” sanaa ”hänen” sijaan… Joten tuo termien käytön vertailu ei ehkä anna parasta kuvaa eläinten inhimillistämisestä eri kulttuureissa. Myös USA:ssa asuessani havaitsin, että lemikit olivat ”he” tai ”she”, eikä ”it”. Mutta jenkithän osaa paisutella mitä vain, vaikka sitten lemmikkinsä inhimillisyydeen.
15. toukokuuta 2008 kello 10.12
Yhdyn lämpimästi siihen mielipiteeseen, ettei koiran ihmiselle tuottamia myönteisiä asioita millään voi mitata rahassa. Olen ihan konkreettisesti kokenut sen viime päivinä, kun vanhempien työmatkojen ja jälkikasvun yllättävien menojen takia koirat (2 kpl) piti viedä viikoksi anopin hoitoon. Minä olen käynyt välillä kotona (tyhjyyttään kaikuvassa lukaalissa) yöpymässä ja vaihtamassa matkalaukun sisältöä, ja noita iltoina on ollut suorastaan haikean hiljaista ja yksinäistä. Kukaan ei ole tullut iloisena ovella vastaan, kukaan ei kysele lenkkiseuraa, hoitoa, ruokaa tai sylipaikkaa. Ja ennen kaikkea, kukaan ei ole jakamassa pyyteetöntä rakkauttaan ja kiintymystään. Eikä kukaan tuo limaista puruluutaan syliin… =)
15. toukokuuta 2008 kello 11.51
Englannin kielessä (sekä Jenkeissä että Briteissä) on tosiaankin vain tapana kutsua koiria ja kissoja termillä he tai she. Mutta sama koskee useimmiten myös muita eläimiä, joista ylipäänsä tiedetään puhumishetkellä sukupuoli, hamsteria, karhua ja peuraa myöten.
Ihmisestä puhumista he/she-muodossa sen sijaan pidetään jopa epäkohteliaana monesti. Kunnioittavampi tapa on käyttää nimeä, ja he/she esiintyy vain sivulauseissa. Olette ehkä huomanneet, kuinka paljon telkkarissakin esiintyvät britit ja jenkit toistelevat nimiä puheessaan. Me täällä Suomessahan olemme aivan pulassa, jos satumme unohtamaan henkilön nimen esittelyn jälkeen. Ei sitä enää juuri uudestaan kuule, ellei kysy.
15. toukokuuta 2008 kello 13.58
No kyllähän tuollaisiin summiin on aika helppo päästä laskennallisesti.
Esim. koira jonka hankintahinta on 1000 euroa ja jota syötetään, hoivataan ja hoidetaan vuodessa yhteensä 1500 eurolla maksaa 10 elinvuotensa aikana 24142 euroa kun ajatellaan että sama raha olisi vaikkapa sijoitusmielessä tuottanut 7% vuosittain. Tuossa ei vielä ole edes huomioitu sitä, että koiran takia on saatettu hankkia isompi auto tai suurempi asunto – tiedostamatta tai tietoisesti.
Toki onhan niin, että kaikkia asioita ei voi rahassa mitata, mutta joskus on ihan hyvä että tiedostaa mihin se raha menee.
15. toukokuuta 2008 kello 16.24
Huh huh, miltä daily mailin summat kuulostavat! Panee heti pohtimaan tämän kulusektorin tekijöitä tarkemmin..
Ensiksikin, chihuahuat sijoitettiin rotuna kalleimmaksi ylläpidettäväksi – tämä vasta oli aivan pöhkösti ilmaistu! Se, miten paljon muotitietoinen kainalokoiran omistaja saa hassattua rahaa strassipantoihin ja muuhun irrelevanttiin sälään, ei liity mitenkään koiran ylläpitoon, johon järkevästi voisi mieltää ruuat, taluttimet, eläinlääkärikulut ja vaikka muutamat lelut silloin tällöin. Näihin ylläpidollisiin kuluihin vaikuttaa paljon koiran rotu/koko ja ominaisuudet: paljonko koira syö, mitkä ovat rotusairaudet ja niiden realistiset hoitokulut jne.
Harmaata aluetta on laajasti: koiran tekemät tuhot kodissa ja vaikka puutarhan turmeleminen, se Aaden mainitsema auton tai asunnon vaihto koiran vuoksi (tosin farmariautosta ja isommasta asunnosta nauttivat varmaan ensisijaisesti omistajat ). Itse mieltäisin esimerkiksi agilitykurssimaksut omistajan harrastuskuluiksi. Toisaalta, moni metsästyskoira auttaa hankkimaan todella laadukasta ja arvokasta liharavintoa usein moneenkin ruokakunnan pakastimeen… Monipiippuinen juttu, josta daily mail taisi vain raapaista pintaa.
19. toukokuuta 2008 kello 0.08
Tuo pronominien käyttö taitaa kuvastaa pikemminkin kunkin kielen ominaislaatua kuin eläinten inhimillistämistä. Esim. ruotsalaisetkin käyttävät lemmikeistä han/hon-pronomineja, enkä usko, että he suhtautuvat niihin eri lailla kuin suomalaiset. Ja kun englannissa laivat ovat usein (ja autotkin joskus) ”she”, niin olisihan kummallista, jos koirat olisivat ”it”.
28. toukokuuta 2008 kello 23.16
Erilaisia harrastuksia seuraneena ja 25 vuotta mäykkyjä kasvattaneena uskaltaisin todeta että näitä tutkimuksia tilaavat ja tekevät tahot joilla ei oikein tunnu olevan mitään tajua mistään
useimmiten takana on joku itseensä käpertynyt akateemisesti
pettynyt kaveri/kimuli joka ei voi tajuta että muilla on muita intressejä kuin itsellä ja koska niitä ei voi kumota muilla kuin tadoudellisilla faktoilla niin käytetään niitä. Rahahan on vain vaihdon väline jolla hankitaan itselle välttämättömyys ja/tai muilta hyödykkeitä. Valitettavasti yhteiskunnat luokittelevat myös koirat sellaisiksi.
Minä henkilökohtaisesti en tietä mitään parempaa kuin laavulla
makuupussin sisälle kääriytyvä koira rankan metsäpäivän jälkeen
ja se saa maksaa mitä tahansa.