Helimarin Penuvili ja Äijälän Viljami osallistuivat tänään ajokoirien erikoisnäyttelyyn. Näyttelyn vanhin koira Penuvili pärjäsi näyttelyssä miltei paremmin kuin koskaan ja sai laatuarvioksi erittäin hyvän (vanhalla arvosteluluokituksella PV:n paras tulos oli kakkonen). Viljamin arvio oli astetta parempi, erinomainen, ja se valittiin neljänneksi parhaimmaksi urokseksi, mutta Viljami on kyllä paremminkin menestynyt.
”Kohta me päästään kehään!”
”Älä sitten Viljami ota niitä arvosteluja liian tosissasi!”
Molemmat koirat olivat näyttelyssä lähinnä huvin ja kannatuksen vuoksi. Penuvilin arvoa eivät näyttelyarviot enää hetkauta, ja Viljami on jo serttinsä saanut… kun saisi vielä koepalkinnon ja muotovalion arvon.
Penuvilin arvio ulkomuototuomari Matti Rysän silmin:
Laatuarvio: erittäin hyvä. Hyvin säilynyt vanha veteraani, jolla on hyvä selkälinja ja hyvät raajat. Kintereissä lievää ahtautta. Pään väritys jo haalistunut. Hyvä karvapeite. Esitetään hyvin. Esittäjän ja koiran suhde hyvä. Luonne 1.
Tsemppiä Penuvili!
Penuvilin arvio omistajan silmin:
Laatuarvio: maailman ihanin vanha koira. Hyvin säilynyt (myös onnettomuuksilta ja sairauksilta) ja raajoissa vielä virtaa ihan riittävästi, käsivoimilleni vähän liikaakin. Väritys haalistunut ja hampaat haisevat. Ihanan pehmeät korvat, kyljen karvatonta laikkua ei kannata katsella. Silmissä katse, jota ei voi koskaan unohtaa. Kyllähän se kehässä esiintyy, kun koiraa on vuosia raahattu paikkaan kuin paikkaan. Esittäjän ja koiran suhde… no, Penuvili päätti jo pentuna, että tuosta tulee emäntäni. Emäntä murehti vielä silloin edellistä, juuri lopetettua, koiraansa Ajopolun Voittoa, ja oli päättänyt, ettei enää vilkaisekaan koiranpentuihin. Onneksi Penu päätti toisin. Luonne mitä parhain, paitsi välillä erittäin raivostuttava, itsepäinen ja juntturamainen. Saisi joskus itse tuulettaa olohuoneen maton!
”On täällä vähän liian kuuma ajokoirille. Voisi mieluummin olla metsällä.”
Viljamin arvio ulkomuototuomari Matti Rysän silmin:
Laatuarvio: Erinomainen uros. Pää edestä katsoen hieman kiilamainen, sivulinjoitus erinomainen. Hyvä runko, kaunis selkälinja. Hyvät raajat ja liikeet. Kaunis väritys. Esitetään erittäin hyvin. Luonne 1. Kilpailuluokan toinen, Paras uros -kilvassa neljäs.
Tsemppiä Viljami!
Viljamin arvio esittäjän ja lenkittäjän silmin:
Laatuarvio: Näyttelyn kaunein koira tietenkin (mutta nyt aikuisiällä ei kuitenkaan viitsi enää itkeä tuomarin edessä, jos koira ei voita näyttelyssä – toista se oli vielä Voiton kanssa). Pää suloinen, mutta uljas, mitä nyt Velhon kanssa tapellessa hankittu arpi sitä rumentaa. Runko voimakas ja liikkeet niin vetävät, etteivät lenkittäjän käsivoimat meinaa riittää. Kaunis väritys. Esitetään… no, onhan tämäkin jo jotain oppinut. Luonne lutuinen ja vähitellen seurakoirakelpoinen. Vielä en ottaisi täyspäiväiseksi seurakoiraksi.
”Saatiinhan sentään nämä nauhat… ja ehkä joku extra-namupala kohta.”
”Tuo urosko (Toivolan Roku, oik., rotunsa paras ja näyttelyn kaunein, om. & kasv. Hannu Rantanen) muka on kauniimpi kuin me? Narttu (Mässäkänmäen Tuikku, om. & kasv. Hannu Sundström) kyllä miellyttää meidänkin silmää, joten siinä teki ulkomuototuomari (Matti Rysä, keskellä) kelpo valinnan.”
”Kyllähän tuo arvovaltaisen raadin (johon kuuluivat ”maallikkotuomari” Lasse Virén, vas., Eeva Anttinen Kennelliitosta, Mäntsälän kunnanjohtaja Esko Kairesalo, Kennelliiton sekä Suomen Ajokoirajärjestön puheenjohtaja Martti Mannersuo sekä kuvan ulkopuolelle jääneet Voitto Pulkkinen Uudenmaan kennelpiiristä sekä Kennelliiton toiminnanjohtaja Olli Rahi) valitsema kaunein kettukoira (Ranniston Reetta, om. Kari Mustonen) ihan mukiinmenevän näköinen on, mutta ajaa nyt kettua! Me kyllä jahtaamme mieluummin pupuja.”
5. toukokuuta 2008 kello 11.46
Olipas kiva näyttelyjuttu
Onnittelut kaveruksille sekä omistajallekin!
5. toukokuuta 2008 kello 17.46
Oi, oliko sunnuntaina tuollaiset
missä päin? Hitsi kun ei tiedetty, olisi bassetin kanssa voitu tulla :/
Hienoja koiriahan nuo molemmat
6. toukokuuta 2008 kello 18.34
Onnea vain molemmille menestyksestä! Penu-pappa on kyllä ihastuttava, ja komistuu vain vanhetessaan! Olen aina ihan myyty, kun näen tuollaisen harmaantuneen naaman, siinä on sitä jotain
7. toukokuuta 2008 kello 8.57
Kiitos, kiitos. Näyttely oli Mäntsälässä. T. Penuvili ja Viljami
8. toukokuuta 2008 kello 13.16
Kiitos sekä tästä että siitä Penun synttärijutusta! Hienoja kuvia molemmissa, etenkin se Penun poseeraus yo-lakki päässä. Ja onnea näyttelymenestyksestä! On aina hauskaa lukea Penun ja Viljamin kuulumisia, muistuttavat niin kovasti meidän 9-vuotiasta beaglea. Jolla on myös jo harmaata naamassa
9. kesäkuuta 2008 kello 16.29
Ihan pakko lähettää tätä kautta terveiset upeille herroille, jotka ilokseni ja yllätyksekseni (vai oliko se niin yllätys että nämä komeat ajokoiraherrat olivat Erämessuilla?) eilen tapasin ihka elävinä Riihimäellä. Tosin jaossa ollut koiranmakkara kiinosti enemmän kuin innokas ihailija, joka häkin reikien läpi yritti tehdä tuttavuutta =)
9. kesäkuuta 2008 kello 21.47
Hauska sattuma
Erämessuista laitoinkin juuri kuvia, satuitkos kenties niihin? Itse en valitettavasti päässyt paikalle messuille, mutta koirilla oli kuulemma kivaa: http://blogit.hs.fi/koirat/edustustehtavissa-eramessuilla/#more-961
9. kesäkuuta 2008 kello 22.29
No juu, olen täällä kotona naama muikeassa hymyssä esitellyt ”Haa, ruokaa” -kuvaa, johon olen onnistunut itseni ujuttamaan =) Vielä kerran on sanottava, että kerta kaikkisen komeita koiria! Olin valtavan ilahtunut kun tapasin ne messuilla.
11. kesäkuuta 2008 kello 21.29
Hauskaa! Penu täällä työntää kuonoa kainalooni ja lähettää terveisiä! Voin kuvitella, kuinka makkara voitti hetkellisesti rapsuttajan. Vastaava juttu lenkilläkin. Penu ei näe eikä kuule ketään, mutta sisällä se on oikea seuramies vieraille… paitsi, jos ruokaa ilmestyy näköpiiriin
11. kesäkuuta 2008 kello 22.32
Ilahtuneena kiittelen, täältä lähetämme Penulle, Viljamille ja emännällensä terveisiä Kerrynterrieri Jeren ja vehnäterrieri Fredin kanssa! =)