Kyläilimme Onnin kanssa perheessä, jossa oma koira oli kuollut vanhuuteen viime kesänä. Onni ei koskaan ennättänyt tavata Kitiä. Nyt olohuoneeseen oli hankittu lelukoira, joka hivenen muistutti edeltäjäänsä.
Onni tutustuu lelukoiraan.
Aluksi tilanne oli hupaisa. Mutta vähän kerrassaan en ollut uskoa silmiäni, kun Onni, tuo aina niin korrekti herraskoira, innostuikin lelusta!
Kaukaa katsottuna lelukoira oli aika oikean koiran näköinen.
Ensin Onni kierteli ja haisteli lelukoiraa. Lopulta yritti monin eri tavoin istuskella lelun päällä.
Onko Onnista tullut vanhuudenhöperö? Eikö se enää erota oikeaa koiraa lelusta? Tilanne oli minusta typerä. Lelukoira on lelukoira, vaikka kuinka näyttäisi oikealta!
Onni innostuu.
Onneksi minulle kerrottiin, että lelukoiraa oli aiemmin käynyt tarkastelemassa ja haistelemassa oikea koira. Voin siis vain toivoa, että Onni haistoi ja ihastui sittenkin siihen oikeaan koiraan.
Vähän aikaa sitten täkäläinen suuri tavaratalo järjesti lemmikkieläinpäivät. Eräs tuttavani oli käynyt katsomassa myynnissä olevia koiratarvikkeita ja toi Onnille tuliaisena uuden lelun.
Onni sai kehittävän lelun.
Jos koirat voisivat puhua, olisi ollut mielenkiintoista kuulla Onnin kommentit uudesta ”virikkeestään”. Sen selvemmin sanattomasti ei yksikään koira voi isännälleen viestiä, kuin mitä Onni sanoi nähdessään uuden lelunsa. Iloisen näköinen oranssi pallo päästeli erilaisia ääniä pyöriessään: siitä löytyy ovikellojen hälytysääniä, kummitusnaurua, automaattiaseen ääntä jne. Onni ei pelännyt ääniä, mutta ei myöskään ihastunut.
Onkohan olemassa koiria, jotka ihastuvat tähän?
Ystävääni nauratti Onnin selkeän jäätävä kannanotto: Voiko kukaan keksiä jotakin noin tyhmää? Lähtiessään hän pani mölypallon roskiin ja sanoi vievänsä samalla roskat ulos. Vielä roskapussissakin lelu nauroi hysteerisenä. Todellista äänisaastetta.
10. huhtikuuta 2008 kello 12.09
Nuo koirien lelut ovat kyllä aivan liian usein roskaa eli hajoavat kättelyssä : (
Onni taisi pikemminkin astua kuin istua tuota hiljaista koirakaveria. Hyvin tyypillistä käytöstä sekä uros- että narttukoirille. Oma narttukoirani astuu aina isoimpia leluja juoksuaikana.
11. huhtikuuta 2008 kello 21.04
Hieno kommentti Reetalta, irtosi ihan naurut! Höh höh, istua..Näitä ei pitäisi väsyneenä työviikon jälkeen varmaan alkaa lukemaan, koirakin tuli katsomaan mille se emäntä nauraa..;)