”Karhun poika sairastaa, häntä hellikäämme.” Vanha lastenlaulu tuli mieleen, kun hoidin sairastunutta pikku Onnia. Onni tuli yöllä sängyn alle, puhisi, pihisi, hengitti taajaan ja kääntyili. Eikä nukkunut.
Onni vähän alavireisenä.
Minä ihmettelin. Mistä nyt oli kyse? En voinut kuunnella pientä, surkeaa ääntelyä, vaan nousin ja pyysin Onnin pois sängyn alta. Menimme eteiseen ja syy selvisi seuraavassa sekunnissa: Onnin vatsa oli täysin sekaisin. Kaamea ripuli. Huh ja yökötys.
Onni eteisen lattialla.
Lähdimme ulos. Kello oli 3. Onni selvästi yritti asioida moneen otteeseen. Kuljeskelimme hiljalleen ympäriinsä. Oli lohdullista huomata kuinka paljon ihmisiä on liikkeellä siihenkin aikaan.
Pikku Onnin pitäisi olla nukkumassa.
Palasimme takaisin sisälle. Onni joi vähän vettä ja minä silittelin sitä. Pesin eteisen lattian puhtaaksi, panin likaiset pyyhkeet pesukoneeseen ja menin nukkumaan. Tunnin päästä sama toistui. Vatsa oli edelleen löysänä.
Aamulla Onni halusi taas ulos ja melkein heti takaisin sisälle. Tavallisesti Onni olisi syönyt aamuruokansa, mutta nyt pikku raukka meni heti takaisin nukkumaan. Normaalisti Onnin kanssa asuessa ei aamuisin pysty olemaan huonotuulinen, koska Onni häärää ympärillä iloisena häntä heiluen. Nyt oli merkillisen valju tunnelma.
Yhtä nopeasti kuin kaikki oli alkanut, tauti meni ohi. Onni muuttui entiselleen, maailman ihanimmaksi ja kultaisimmaksi koiraksi. Kyseessä oli varmaankin jokin vatsaflunssa. Tai Onni oli löytänyt jotakin mielenkiintoista syötävää tutkiessaan pensaiden alustoja, sillä puistoista voi löytyä vaikka mitä. En tiedä mikä moisen taudin aiheutti, mutta onneksi se meni niin nopeasti ja helposti ohi. Vanha iloinen Onni on jälleen kunnossa!
27. helmikuuta 2008 kello 7.50
Voi Onni rukkaa
Onneksi voit jo paremmin.
27. helmikuuta 2008 kello 10.14
Näitä riittää
ja kolmen koiran omistajalla noita kakkaepisodeja tuntuu olevan kolmesti niin usein…
Kiva, että Onni parani niin nopeasti!
28. helmikuuta 2008 kello 15.36
Hauskaa Onnin -päivää!
28. helmikuuta 2008 kello 19.01
Fiude, kiitos! Hauska kun huomasit.
1. maaliskuuta 2008 kello 17.26
Olipa mukavaa, että Onni toipui nopeasti!
Kyllä varmasti säikäytti pienen toipilaan puolesta.
Kiinnostaisi kovasti saada Antti sinulta ja muilta rescuekoiran omistajilta kokemuksia koiran terveydestä ja ihmisten suhtautumisesta.
Koitin silloin palvelut-keskustelussa kysellä asiasta, mutta se jäi ilman vastauksia. Säännöllisesti espanjalaisten tarinoita lukevana en ole juuri näistä terveysasioista ja niihin liittyvistä ennakkoluuloista kuullut ihan todellisia kokemuksia. Kaikenlaisilla keskustelufoorumeilla spekuloidaan usein, että esim. Rabies ja sisäelinloiset leviäisivät rescuetoiminnan kautta Suomeen. Outoa, ottaen rokotuskäytännöt huomioon…
Katsoin sen pari viikkoa sitten näytetyn Voimalan koirajakson. Jopa tämä jalostuskritiikistään tunnettu eläinlääkäri Marjatta Snellman ja kirjailija Yrsa Stenius kritisoivat adoptiokoiratoimintaa ilman kummempia perusteita. Jäi vaivaamaan mieltä
1. maaliskuuta 2008 kello 19.21
Terveisiä lomalta ja ihanaa, että Onnin tauti meni yhtä nopsasti ohi kuin oli tullutkin. Voi oliko Onnilla nimipäivä ja niin se sitten jäi huomiotta loman tiimellyksessä. Jälkikäteen rutkasti onnea ja iloisia talvipäiviä, sillä nyt näyttäisi jälleen, että maa on valkoinen ja aurinkoinen paistaa.
Älähän Onni napsi niitä vaarallisia namipaloja sieltä puskien juurelta, mutta toisaalta voihan se tauti tulla, vaikka olisi kuinka varovainen. Itse tässä poden kuumetta ja kurkkukipua, vaikka kuinka olen yrittänyt pestä käteni enkä ole mennyt lähelle flunssaisia. Voikaahan hyvin.