Haikea katse on, levoton ja silmät seuraavat tiukasti aidan toisella puolella kulkevaa neitoa. Kyllä, Titillä on juoksut meneillään ja Expo kovasti nyt rakastaa tuota pientä karvakasaa.
Pari viimeistä päivää ovat olleet raskaita Expolle, Titin juoksu menee parhaimmillaan. Expon mielestä Titti on nyt niin tuhottoman hemaiseva, että eilen en enää voinut pitää Tittiä ja Expoa samassa tilassa. Expo kun pussailisi Tittiä niin kovasti, että karvat olisivat tuhottoman takussa. Yhdellä lipaisulla kun on melkein koko koira märkä. Ei Expo astumaan lähtisi, mutta niin kovasti neitiä hellisi.
Saanko mennä leikkimään?
Eniten Expo kyllä järkyttyi, kun Titille tuli oikein kotiin asti herraseuraa. Expo olisi niin mielellään käynyt katsastamassa mitä tämä mies on herrojaan, mutta järkytys oli suuri kun mies siirrettiin aina pois Expon päästessä paikalle. Ei päässyt Expo tarkastamaan tätäkään maamiestä, vaan hajuja vain joutui haistelemaan. Ei päässyt Expo tarkastamaan miestä edes ennen lähtöä. Kun mies vihdoin tajusi poistua talosta, ei Expo enää päässytkään Tittiäkään tervehtimään, vaan nyt ilkeä portti eristää Expon Titistä. Pienen koiramiehen elämä on julmaa.
Herraseuraa.
Katsellaan josko herraseurasta tulisi seuraamuksia, sitten mahtaa olla uusi järkytys Expolle tiedossa.
Onneksi sentään Pedro-poikakaveri kävi tänään kylässä ja Pedron emäntä toi ruokatarvikkeita tullessaan. Vaan kehtasivat valmistaa toivottoman hyvältä tuoksuvaa ruokaa ja kaikki söivät itse. Koirilla oli tyytyminen lähinnä salaattiin, pienen koiramiehen elämä on todellisen julmaa.
25. helmikuuta 2008 kello 7.30
Vai on Tittilläkin käynyt herraseuraa. Onnea tulevaan ! Voi Expo parka. Kovaa on koiramiehen elämä seurata moista sivusta:)
25. helmikuuta 2008 kello 9.09
Voi Expo-raukkaa, kyllä elämä aina välillä osaakin runnella pahasti! Vielä kaiken muun vaikeuden päälle ei hyväntuoksuista ruokaa anneta, onhan Expo sentään (omasta mielestään) nälkään nääntymäisillään ja muutenkin ollut vaikeaa. Että sentään jotain hyvääkin pitäisi saada, vaan kun ei. Ihmiset on julmia ja maailma suuren vääryyden temmellyskenttä. No, jospa se aurinko paistaisi (Exponkin) risukasaan, kunhan tyttö lopettaa tuoksumisen ja voi taas keskittyä muihin asioihin.
Mutta toivotaan parasta, että herraseura toisi tulosta! Onnea vain tulevaan (koko laumalle).
25. helmikuuta 2008 kello 12.19
Miten teidän taloudessa on pärjätty noin muuten juoksujen kanssa? Minulla on taloudessa leikkaamaton koiravanhus ja ensimmäisiä juoksujaan vielä odotteleva koiraneito ja vähän jännittää miten selviämme siitä koitoksesta. Vaikka koiraherra onkin kovin iäkäs, niin ei sentään niin seniili etteikö se enää ymmärtäisi juoksuisten narttujen perään… Tuleekohan juoksuista yhtä piinaa niin omistajalle, naapureille kuin koirillekin…?
25. helmikuuta 2008 kello 13.30
Hei koirallinen, Expon kanssa menee helposti kun vain pienillä on juoksut. Expo ei pienten päälle niin ymmärrä, tahtoisi vain hoitaa ja pussailla. Ei yritä astua. Mutta silti mieli tekee kovin juoksuisen luokse.
Berryn aikana kun oli myös pilkkutytöillä juoksut, oli paljon vaikeampaa. Useampi tuhottu portti parhaimpienpäivien aikana, kunnes tehtiin kunnon rautainen portti. Moppien juoksuista ei Berrykään pahemmin seonnut, mutta siltikin seniilinä hyvin tajusi juoksut ja niiden tarkoituksen.
Piinaa tämä tuottaa meillä lähinnä urokselle itselleen ja omistajalle. Expo pakkaa itkeskelemään Titin luokse. Naapureita meillä ei ole ihan lähellä, joten heitä ei varmasti häiritse. Kerrostalossa olisi varmasti eriasia.
Jos vain on mahdollista, niin yrittäisin ainakin parhaimpienpäivien ajaksi saada uroksen hoitoon, jos kerrostalossa asuisin. Meillä onneksi onnistui kerrostalossa asumisen aikaan kasvattaja Tarjan kanssa koirien vaihto, toiselle pojat ja toiselle tytöt.
27. helmikuuta 2008 kello 11.51
Meillä on dalmisneiti leikattu, joten howavarturos pääsee hiukan helpommalla, tai ehkä me kaksijalkaiset. Nartun tuoksuja kun kaupungissa tuppaa viriilin herran sieraimiin tulvimaan liki viikoittain. Siinä on äippä ja neiti välillä tiukasti lempeän katseen ja tiukan otteenkin vankeina. Isännän ärjäisy välillä helpottaa tilannetta.
.
”Kauhulla” olemme välillä leikkineet ajatuksella, entä jos dalmisneiti ei olisikaan leikattu — pitkäkarvaisia mustapilkullisia luupäitä kerrostalon piha täynnä
Onnea ja jännityksen hetkiä!