Laitoin Penun vesikupin astianpesukoneeseen ja ajattelin, että kyllä koira talviaikaan pärjää puoli tuntia ilman vettä. Mutta vielä mitä, pian asunnosta alkoi kuulua veden lotkiminen! Mistä ihmeestä Penu joi, kun vesikuppi kerran oli pesussa?
Faneihinsa Penu suhtautuu tyynesti, mutta kovat äänet saavat sen piiloon lymyämään.
Käpälänjäljet johtivat, minnepä muualle kuin vessaan! Pää pöntössä koiravanhus latki janojuomaansa. Onneksi oli tullut vedettyä vessa edellisen käynnin jäljiltä. Olinpa juuri tainnut pestä tämän Penun ”kakkosvesikupinkin”, kun ei olisi vain jäänyt pesuainetta pöntön laidoille.
Penusta päätellen juoma oli oikein raikasta ja makoisaa. Kyllä meillä on Suomessa puhdasta vettä (ja viisaita koiria!). Eikä sen puoleen, kyllä Penulle lenkeillä ja metsäreissuilla kelpaa katuojien kuravesikin, oikein janoisena jopa merivesi!
Ps. Penulla oli ankea vuodenvaihe, se kyyhötti pienessä suojassa naulakon kulmassa, takkien alla. Koskaan aikaisemmin en ollut tajunnut, miten äänipelkoinen Penu on. Toisaalta Penu on kyllä yleensä viettänyt uudetvuodet kopissa toisten koirien kanssa etäällä rakettien paukkeesta. Vai voikohan kammo lisääntyä vanhemmiten? Ukkospelkoa sillä on kyllä aiemminkin ilmennyt.
Ps. 2. Penusta on syksyllä tullut myös kaverikoira, mutta kerron siitä lisää myöhemmin!
Ps. 3. Viljami on ruvennut haukkumaan jäniksiä! Satunnaisesti tosin, mutta aika ajoin kuitenkin! Jippii, ei ”lahtausvaaraa” tällä erää!
6. tammikuuta 2008 kello 9.30
Voi kuinka hellyttävä kuva kaulaan ripustautuneesta fanittajasta. Siinä on tunnetta ja Penu suhtautuu asiaan näemmä tyynen rauhallisesti. On ihana nähdä tuommoisia kuvia. Penusta ja Viljamista on muutenkin mukavia kuvia. Olikos se juuri Penu, kun rötkötti jonkun sylissä???elämästä nautiskellen.
Mukavaa talven jatkoa teille.
6. tammikuuta 2008 kello 11.15
Hei!
Ihana kuulla penusta. Kuulin muuten, että yksi koira oli oppinut haukkumaan, kun oli nähnyt peilikuvansa. Koira oli ajokoira.
6. tammikuuta 2008 kello 14.00
Kiitos vain! Penuhan se juu sylissä tykkää olla:
http://blogit.hs.fi/koirat/penuvili-paasi-kotiin/
Täytyykin kokeilla Viljamin kanssa peiliä. Siihen kun saisi vielä jäniksen Viljamin lisäksi
Se ei Viljamia auttanut, että minä ja Penu yritimme lenkillä haukkua jäniksen nähtyämme… Se vain ahersi metsässä monta kautta ääneti. Sitten kerran se vain yks´ kaks´ oli kuulemma alkanut haukkua.
6. tammikuuta 2008 kello 18.14
Hieno Viljami, tsemppiä jatkon kanssa!
Voi Penua, niin on ihana tuossa kuvassa. Mutta voi sinua Penu, tuskin olisit janoon kuollut vaikka olisit omaa kuppia odottanut. Vaikka taitaa se muillekin koirille maistua vesi isosta kupista… Kuva on kyllä huippu, Penu ei kauheasti näytä välittävän. Varmasti hyvä kaverikoira! Odotan innolla sitä tarinaa.
7. tammikuuta 2008 kello 17.35
Meidän koiraneidin mielestä joulukuusen jalasta juotu vesi oli ehdottomasti parempaa kuin kahden metrin päässä sijainneessa omassa vesikipossa
14. helmikuuta 2008 kello 8.25
Hyvää ystävänpäivää Penulle!
Penu näyttää tosiaan suhtautuvan tyynen rauhallisesti noihin ihailijoihin. Kaverikoirana varmasti vallan mainio! Toivottavasti kuullaan taas pian herran kuulumisia.