Arvin Unna-siskolla on 6-viikkoiset pontevat pennut. Kävimme poikien kanssa tutustumassa uusiin sukulaisiin.
Mikään ei ole niin soma kuin pieni lapinkoira.
Unna päästi tutut koirat tervehtimään pentujaan ilman levottomuuden häivääkään. Se tarkkaili rauhallisena tilannetta sivusta, kun pojat kutsuttiin pentuaitaukseen. Unna onkin ollut erinomainen ja tarkka äiti. Kun pennut olivat muutaman päivän ikäisiä marsuja, Unna kantoi pentulaatikkoon niiden sekaan viisi lelua hoivattavaksi. Kaipa se arveli maitonsa ja hoivaamisintonsa riittävän neljää pentua isommallekin porukalle.
Arvi-enoa hieman jännitti, kun yksi pennuista halusi tutustua lähemmin.
Herrojen mielipiteet pennuista vaihtelivat suuresti. Arvi oli jokseenkin välinpitämätön, se kävi kerran nuuhkaisemassa pentuja ja hommaili sen jälkeen omia hommiaan. Pessiä pennut kiinnostivat enemmän, mutta ei sekään niistä järin innostunut ollut. Siinä vaiheessa, kun pennut tutkivat sen mahanalustaa tissien toivossa, Pessi päätti siirtyä aidan toiselle puolelle.
”Isoisä, miksi sinulla on noin suuri suu?”
Uula sen sijaan päätti heti, että pennut ovat todella ällöttäviä, eikä se halunnut olla niiden kanssa missään tekemisissä. Se ei ollut vihamielinen pentuja kohtaan, mutta siirtyi kauemmas heti, kun joku pennuista lähestyi sitä. Koitimme saada Uulan poseeraamaan yhden pennun kanssa, mutta Uula poistui teatraalisen kuvotuksen vallassa paikalta.
”En tasan poseeraa tuon ällötyksen kanssa!”
Maija on Uulan suosikki-ihmisiä, mutta ihana halailutuokio meni aivan päin seiniä, kun pennut halusivat liittyä seuraan. Uulan ilmeet kertovat kaiken siitä, mitä mieltä se on pikkuruisista lapinkoirista, hyi hitto!
Uula rakastaa Maijaa.
Yäääk! Nyt nuo kiusankappaleet ovat jo täälläkin!
Jännä, miten nyrpeä Uula oli Unnan pentuja kohtaan. Eihän siitä ole kuin kolme vuotta, kun Uula tapasi 7-viikkoisen Arvin. Tuolloin poikien välinen ystävyyssuhde solmittiin parissa minuutissa ja pojat painivat innoissaan ensimmäisen yhteisen iltansa. Edes suuri kokoero ei tuolloin haitannut, Uula makasi maassa, jotta Arvi yletti puremaan sitä naamasta.
Mutta Uula taitaa olla jo niin iso mies, ettei pentujen kanssa vehtaaminen enää sovi sen arvolle.
17. elokuuta 2007 kello 13.19
Aivan ihania pentuja! Vähän liiankin ihania, kohta ollaan puhelimen kammessa soittamassa kasvattajalle;). Samoin Uulan ryytynyt ilme irrotti päivän parhaat naurut.
17. elokuuta 2007 kello 15.50
Ihania pumpulipalloja!
On hassua, miten vanhemmat koirat mököttävät, kun perheeseen tulee pentu. Kun meille haettiin toinen sheltti, mäyräkoira Proffa huokaili autossa äänekkäästi ja työnsi kuononsa mielenosoituksellisesti auton oven ja penkin väliseen koloon, mahdollisimman kauas sylissä rapsuteltavasta pennusta.
Silti sitä mokomaa pitää sietää ja antaa sen tehdä tapporavistuksia hännälle ja roikkua korvissa ja seurata joka paikkaan…
17. elokuuta 2007 kello 21.01
Ihaniahan ne pentuset
20. elokuuta 2007 kello 12.45
Mie olen aivan täpöillä rakastunut PAU-herrakolmikkoon! Ja nuo pennut, voi nam. Hirveä havvakuume… tällä hetkellä omassa taloudessa kohta 14-vuotias lappalaisrouva, ihana mummeli.
22. elokuuta 2007 kello 9.20
Upeita kuvia ja kuvatekstejä, pennut aiheuttivat myös täällä ‘vauvakuumeen’. Kotosalla meillä on 13v. sekarotuinen Roosa, jossa on puolet lapinkoiraa. Tahtoo tollasen…. =) Päivä pelastettu kuitenkin kuvien kautta!
19. toukokuuta 2008 kello 15.14
Onnittelut. Koiran elämää -blogi oli mukana Digitodayn ja yhteistyökumppanien Blogit kunniaan 2008! –loppukilpailussa, jonka äänestys päättyi maanantaina. Kaikki loppukilpailussa mukana olevien blogien kirjoittajat on kutsuttu mukaan palkintojenjakotilaisuuteen. Tilaisuuteen pitää ilmoittautua osoitteessa, jonka saa minulta (timo.poropudas@sanoma.fi).
21. tammikuuta 2011 kello 19.33
[...] siitä ole kuin hetki, kun kerroin Arvin Unna-siskon pennuista ja loppiaisena yksi niistä, Myrtti, sai itse pentuja. Niin se aika [...]
21. tammikuuta 2012 kello 22.46
Ihania pentuja !
oon lukenu Unnasta jostain kennelistä, tosi nätti 