Unton seikkailu hajujen maailmassa jatkuu. Ei tosin niin hulluna kuin muutama päivä sitten, mutta edelleen Unton suosikkipaikka kotona on ulko-oven edusta ja suosikkiääni oma vinkuna. Eilenkin se kävi nukkumaan eteiseen vaikka normaalisti poika illalla kiipeää yläkertaan omaan petiin.
Toistaiseksi uskomme, että Unto ei ole seksuaalisesti poikkeavan yliaktiivinen. Se on vain normaali sekopäinen murrosikäinen, joka ottaa lähinnä hämmentyneenä vastaan kiimaintonsa / hormonihörhöilynsä (kiitos Cocker hauskoista termeistä).
Entä jos Unto onkin yliaktiivinen ja hajuista tulee ongelma? Pitäisikö koira silloin kastroida? Ihanat nartut poluilla -kirjoituksen kommenteissa aihetta jo sivutaan.
Mutta haluaisin kuulla aiheesta lisää! Me nimittäin emme jostain syystä ole koskaan edes ajatelleet kastraatiota. En ole osannut löytää syytä, miksi näin pitäisi tehdä.
Mitä syitä kastrointiin sitten löytyy? Seksuaalisen yliaktiivisuuden lisäksi siis. Entä onko joitain terveydellisiä syitä, jotka vaativat kastrointia?
Toisaalta, miksi koiraa ei tulisi kastroida?
26. tammikuuta 2007 kello 11.41
Moni koira käsittääkseni rauhoittuu kastraation myötä muutenkin kuin vain seksuaalisesti.
Muita syitä en keksi miksi koiraa ei kastroisi, kuin A) operaatio maksaa melko paljon (ei tosin niin paljon kuin nartun sterilointi) B) aikoo käyttää koiraa siitokseen C) Ei ole koiran kanssa mitään ongelmia. =)
26. tammikuuta 2007 kello 13.48
mikäänhän ei ole varmaa, mutta kastrointi voi pidentää koiran elinikää – tietyt sairaudet vanhemmalla iällä pystytään yhdistämään siihen, että koiraa ei ole leikattu. Leikkaamattomalla koiralla voi tulla helposti kaikenmaailman tulehduksia vanhana, ja ne usein liittyvät juuri tähän.
Omaa kokemustakin on. Itse emme uskaltaneet lähteä kymmenvuotista koiraa enää leikkauttamaan, koska senikäiselle ja tälle koiralle itse leikkauskin olisi ollut riski. Joten kärsimme sitten koko ajan tiheämmin tulevia tulehduksia ja antibioottia kului. Kyllä rakkaamme eli 13.5 vuotiaaksi, mutta koko ajan heikompana.
Tämän takia uusi koiramme pääsee sterilisointiin ihan pian, aika on jo varattu. On siinä muitakin syitä, tämä seuralainen on astetta ärjympi, ja toivon, että leikkaus helpottaisi myös tuota puolta.
26. tammikuuta 2007 kello 13.54
Ei edes sen jälkeen, kun omistaja on teettänyt itselleen saman operaation varmistaakseen toimenpiteen turvallisuuden.
26. tammikuuta 2007 kello 14.13
Monisyisiä juttuja nämä uroiden miehistymiset
Yksi asia mikä tässä vaiheessa kannattaa tosiaan pitää mielessä: ns. murrosiässä koiran sukupuolivietti voi heitellä toisilla rajustikin, tasaantuakseen sitten iän myötä. Se on melko luonnollista. Nuoreen koiraan kannattaa uhrata malttia, aikaa ja antaa sille muita keinoja energian purkamiseen. Toinen tärkeä asia on eläinlääkärin konsultaatio (joskus jopa kahden eri lääkärin jos kovin dramaattisia mielipiteitä saa kuulla), sekä tutkimus mahdollisten kliinisten syiden poissulkemiseksi. Kolmanneksi varovaisuutta muita uroksia kohdatessa jottei hormonit aiheuta tarpeetonta rähinää. Toisaalta kun pitää mielessä että kyse voi olla ohimenevästä vaiheesta, liika ankaruus voi jättää jälkensä tulevaisuutta varten.
Joskus kuulee, että kastraatio ”poistaa ongelmat”. Unohdetaan, että se voi myös tuoda niitä. Koira laiskistuu ja lihoo. Nuorena (aiheetta?) kastroidun persoonallisuus ja itsetunto ei ole vielä täysin kehittynyt. Joskus koira-aitauksissa näkee kun muut urokset astuvat kilvan kastroitua urosta. En osaa edes arvailla mahdollisia syitä, mutta sen voi arvata, ettei se koirastakaan mukavalle tunnu, kun ei voi olla rauhassa.
Vanhemmiten syitä kastraatioon saattaa sitten alkaa löytyäkin. Kiveskasvain esimerkiksi, tai eturauhasvaivat. Jälkimmäisiä kun koirillakin tuppaa olemaan. Eräs koiratarhasta puolituttu uros oli talvella jossain jänkhällä seikkaillessaan palelluttanut kiveksensä ja kastroitiin sen takia.
Meillä on kilkattimet saaneet olla. Terveinä ovat säilyneet 9 vuotta, koira elänyt tasapainoisen elämän. Muistissa on kyllä 1-2 vuotiaana harjoitettu sohellus. Kerran kiimapäissään karkasi ja seurauksena naapurissa raskautettu narttu… mutta aika teki tehtävänsä ja melko tasapainoinen ja itsetietoinen otus siitä kehittyi. Eikä karkaillut enää.
Tällaisia pohti eräs emäntä.
26. tammikuuta 2007 kello 14.48
Kyselin eläinlääkäriltä uroksen kastroinnista ja hän suositteli lämpimästi. Hänen mielestään muutenkin ihmisten kannattaisi leikata koiriaan useammin jos ei ole tarkoitus käyttää siitokseen. Siitä ei ole varsinaisesti mitään haittaa, mutta säästyy monilta sairauksilta ja riippuen sukupuolesta, valeraskauksilta tai juoksuaikaisten narttujen perään haikailuilta.
26. tammikuuta 2007 kello 16.41
Hyvin kirjoitit erään pepin emäntä!!!
26. tammikuuta 2007 kello 18.46
Ei koiraa pidä pelkästään kastraation vuoksi kastroida. Valtteri saa näillä näkymin pitää pallonsa, kiltti ja sosiaalinen kun on (ainakin toistaiseksi). Roopen kohdalla leikkaus oli ollut mielessä jo ennen tuota hormonisekoiluakin – se oli kova uros, ja tappeli muitten urosten kanssa.
Urokset pehmenevät jonkin verran, kun testosteroni jää pois. Kovalle koiralle se tekee vain hyvää, kuten sanottu, Roopesta tuli kontaktihakuisempi ja helpompi kouluttaa. Toisaalta pehmeä uros voi muuttua araksi, ja sehän ei missään tapauksessa ole hyvä asia! Vanhaa koiraa en myöskään lähtisi kastroimaan ilman lääketieteellistä syytä, kuten kiveskasvain tms. En myöskään liian nuorta koiraa, mielestäni koiran pitää olla psyykeltään valmis ennen noinkin rajua hormonimuutosta. Roope oli kaksivuotias, kun se leikattiin, kypsä mies siis jo, psyykkisesti ja fyysisesti valmis.
Mitä laiskistumiseen tulee niin sellaista en Roopessa huomannut, eikä se myöskään koskaan lihonut, vaikka ruokahalu kyllä kasvoi entisestäänkin. Koiran lihominenhan on vain ja ainoastaan omistajasta kiinni, jos koira lihoo kastraation jälkeen niin omistajan sopii katsoa peiliin!
Positiivista on tietenkin, että kives- ja eturauhasvaivat jäävät pois, kuten joku jo sanoikin. Mitään varsinaista negatiivista ei tule mieleen, lukuunottamatta tosiaan että arasta koirasta voi tulla vielä arempi. Hintakaan ei ole millään muotoa kohtuuton, maksaa ne prostatavaivojen hoidotkin sitten vanhemmalla uroksella…
Oman kokemukseni mukaan voin vain lämpimästi suositella, sekä Roopen että minun elämäni helpottuivat leikkauksella huomattavasti!
26. tammikuuta 2007 kello 18.50
Ai niin
Kamalaa kun ei kerralla muista kaikkea sanoa.
Roopea ei IKINÄ kukaan muu uros astunut. Se rauhoittui leikkauksesta sen verran ettei enää itse aktiivisesti hakenut tappeluja, mutta se vastasi kyllä edelleen salamannopeasti tuonkaltaisiin haistatteluihin (murinoista puhumattakaan).
Mikään ongelmien poistaja kastraatio ei missään tapauksessa ole, mutta meille se antoi enemmän edellytyksiä työstää ongelmia, kun koira jaksoi keskittyä muuhunkin kuin hajuihin ja testosteronin hyrräämiseen.
27. tammikuuta 2007 kello 21.21
Samaa mieltä Päivi Markus!
Ei turhille kastraatioille. Antakaa uroksillenne aikaa toipua ensimmäisistä lemmenkirjeiden lukuhetkistä ja ennen kaikkea kasvaa aikuisiksi. Muista kuitenkin, että sanonta ”ei vanha koira opi uusia temppuja” saattaa pitää paikkansa. Iäkkäämmällä yksilöllä käyttäytyminen on jo muodostunut tavaksi, joten hormoonitason aleneminen ei siten välttämättä muuta ratkaisevasti käyttäytymistä. Joten anna koirasi kasvaa rauhassa, punnitse hyödyt sekä haitat ja keskustele lääkäreiden kanssa.
28. tammikuuta 2007 kello 14.20
Olen kuullut, että leikatuille uroksille tulee vanhemmiten herkästi ongelmia virtsankarkailun kanssa. Eli sitten voi joutua syömään kallista lääkettä muutamia vuosia auttamaan siihen vaivaan.
30. tammikuuta 2007 kello 12.00
Hei,
Meilläkin kastraatio edessä. Syy tähän on se, että yksi kiveksistä ei ole laskeutunu vaan on siellä jossain kanava/vatsassa. Samalla sitten poistetaan se toinenkin. Elikä päällimmäinen syy on kivessyöpäriski mutta samalla toivomme, että jatkuva merkkaaminen loppuisi (ei siis merkkaa koskaan sisätiloissa, mutta ulkona taas joka viides metri). Koira on myös aika kovapäinen (vaikkakin aika helposti koulutettava) ja uhoaa toisille uroksille turhan ahkerasti. Olisi tietenkin mukavaa jos se rauhoittuisi uhoamisen suhteen. On siis rohkea ja vahva persoona eikä pelkää oikein mitään (joten en pelkää koiran liiallista ”pehmenemistä”).
Olen kuullut, että koira rauhoittuu sen verran, että uhoaminen saattaa vähentyä ja koira jaksaa keskittyä enemmän omistajaan ”julkisilla” paikoilla kun ei tarvitse jatkuvasti hajujen ja muiden tapahtumien perään juoksennella.
Eläinlääkäri sanoi, että ainoa huono puoli on se, että koira voi lihota helposti sen takia, että sen ruokahalu kasvaa, mutta kuten joku muukin jo sanoi, niin ruokkiminenhan on ihan omistajista kiinni, eikä meillä ole ainakaan pelkoa, että koira saisi liikaa ruokaa.
Ainoa ”pelkoni” on se, että koiran luonne muuttuu (persoona), mutta en ole kuullut kenenkään sanovan, että näin olisi käynyt.
kiva kuulla mielipiteitä tästä asiasta!
30. tammikuuta 2007 kello 15.41
Kysyppä sieltä eläinlääkäriltä myös sitä mikä on (nuorena alle 1,5v) tehdyn kastraation vaikutus myöhemmällä iällä tulevien kasvainten laatuun.
Oma kokemukseni on, että jos vielä uroksia tulee taloon, jokainen kastroidaan.
Mitään ongelmia ei ole omilla koirillani kastraatiosta koskaan aiheutunut.
30. tammikuuta 2007 kello 17.31
Edesmennyt koirani kastroitiin sen ollessa vajaa 3 v. Kyseessä oli iso koira ja oli hanakka ottelemaan muiden urosten kanssa. Leikkauksesta ei ollut mitään haittaa tai aiheuttanut muita vaivoja. Kilojakaan ei tullut lisää, eikä vauhtia leikkaus vienyt koirasta vaan taisi vielä 13-vuotiaana vanhuksena hipisiä omille teilleen kylille, kun kerran tilaisuus koitti, mutta eipä enää uhitellut muille uroksille. Toiset urokset eivät astuneet Mannea vaan se piti puolensa. Ukkeli taisi olla jo lähes 14-v, kun nuori labbis yritti, mutta silloinkin vielä Manne antoi nuorelle kyytiä. Minusta koirani ei muuttunut luonteeltaan lainkaan.
Mutta vaikka Mannella kastrointi oli kaiken puolin onnistunut ratkaisu, on itselläni tällä hetkellä kolme ”punnuksellista” urosta. Ei ole ollut mitään syytä leikkaukseen, joten en sitä ole teettänyt.
12. toukokuuta 2007 kello 11.34
Moi! En ole löytänyt muuta paikkaa mistä tätä kysyä joten taidanpa kysyä tätä täällä. Mun koirani Leevi (uros) pissaa sisälle ja sitten kun sitä alkaa komentamaan siitä niin se alkaa puremaan tai saattaa hypätä sormiin kiinni. Jotenka pitäisikö se leikata että se rauhoittuisi eikä pissiskelisi enää sisälle ja jos pitäisi niin mitä haittoja ja hyötyjä leikkauksesta olisi? Leevin rotu on Bichon Frsie. Leevi täyttää syksyllä kaksi.
13. toukokuuta 2007 kello 22.36
Rosa ja Leevi:
Tuohon komentamisasiaan kommentoisin, joku muu voi varmasti kommentoida tuota virtsaamista.
Kannattaa tutustua ainakin kirjoihin Jan Fennel: Kuuntelen koiraani ja Tuire Kaimio: Pennun kasvatus. Näyttäisi nimittäin että teillä on hiukan epäselvää kuka on laumassanne johtaja.
14. toukokuuta 2007 kello 8.24
Sama tuli minullekkin mieleen, että johtajuus on hieman epäselvä Rosan ja Leevin laumassa.
Vaikka koira on pieni, se ei saa ”hyppiä emännän/isännän silmille”.
6. huhtikuuta 2008 kello 17.15
Hei!
Minulla on pian kaksi vuotta täyttävä rottweiler-uros.
mikä avuksi koiran agressiivisuuteen? koira yrittää joidenkin satunnaisten ihmisten (vieraat) kohdalla käydä kiinni. myös muut uroskoirat voivat aiheuttaa hyökkäyksen. Asialle on yritetty kaikkea, mutta mikään ei tunnu auttavan. Siihen olen kiinnittänyt huomiota että ihmiset jotka näyttävät pelkäävänsä, joutuvat kohteeksi.
Pentuna koira joutui vieraan ihmisen hyökkäyksen kohteeksi nukkuessaan.. voiko syy olla siinä?
Mikä siis avuksi?? Kastrointi?
3. kesäkuuta 2008 kello 20.17
Meillä on perheessä pieni ongelma Kassu-shelttimme kanssa. Itse olen periaatteessa sen omistaja, mutta olen lähdössä ulkomaille opiskelemaan, ja äidiltäni tuppaa menemään hermot kun koira haukkuu kerrostaloasunnossamme päivisin, ja lenkeillä riehuu aina toisen koiran tullessa vastaan. On jo 8-vuotias, mutta tosi pirteä, leikkisä, jopa vähän turhankin villi, sekä tosi ihmisystävällinen.
Mieleeni tuli voisiko kastraatio hieman rauhoittaa Kassua, niin ettei se riehantuisi posteljooneista ja toisista koirista ja pysyisi kenties vähän pienemmällä suulla yksin ollessaan. Mitään sairauksia Kassulla ei ole, mutta aiempien viestien perusteella kastraation niitä jopa ennalta ehkäisisikin.
17. heinäkuuta 2008 kello 13.33
Meillä Leevi koira tänä vuonna 10v kävi eilen kastraatiossa kiveskasvaimen takia, hieman pelotti kun kuitenkin tuota ikää on, mutta eläinlääkäri sanoi että keuhkot ja sydän ovat hyvässä kunnossa joten ei suurempaa hätää, toipuminen on lähtenyt oikein hyvin käyntiin, toivotaan ettei tule mitään takapakkeja. Leeville en muuten olisi operaatiota harkinnut rauhallisen ja sopuisan luonteen takia. Nuoremmalle Rölli 4v olen taas vakavasti tätä harkinnut kärkkään luonteen takia. Toistaiseksi rölli saa killuttimensa pitää mutta edelleen takaraivossa on aatos että tässä muuteman vuoden kuluessa saattaa leikkaus olla edessä niin ei sitten tarvitse vanhana ainakaan noista kasvaimista huolehtia, kun kuulemma ovat aika yleisiä.
19. huhtikuuta 2010 kello 10.23
Meillä on vähän samanlainen tilanne koiramme kanssa, kuin sinulla Anna.
Koiramme on suuri sekarotuinen 8 kk uros, joka nyt ‘miehistyttyään’ on aika mahdoton tapaus. Kohta alkaa keinot olla vähissä, sillä en tiedä onko vallattomuus hormoneista johtuvaa vaiko arasta luonteesta.
Koiran käyttäytyminen on seuraavaa. Samanaikaisesti murinaa, hyppimistä ja haukkumista 1) pyöräilijöille 2) toisille koirille 3) jalankulkijoille. Tälläistä ei esiintynyt ennen murkkuikää, mutta koira tosiaan on vahva ja pääsee usein yllättämään omistajansa tempuillaan. Ongelma tuntuu olevan lähestyvissä kohteissa, etenkin pyöräilijät, jotka tulevat nopeasti kohti, pelottavat koiraa, niin, että niskakarvat nousevat.
Onko tämä merkki agressiivisuudesta? Koiramme saattaa nimittäin tuntea vastaantulevan koiran hyvin (vaikkapa koirapuistosta) ja silti murista ja haukkua sille. Kuitenkin jos koiret tervehtivät, niin sitten ollaan hienosti ja leikkisästi. Olisiko kastraatiosta apua vai tulisko asiaa katsoa pidemmällä tähtäimellä, sillä loppujen lopuksi onhan tämä koiramme ensimmäinen kevät ja hajut ja pöyräilijät ovat uutta sille.