Eilen HS.fi:ssä oli mieluinen uutinen: Tryffelikoira löysi Lahdessa sieniretkellä arvosieniä. Tänään sienet varmistuivat kalkkitryffeleiksi.
Lagottokuumeeni nousi taas.
Uuden pennun suhteen olen edelleen kahden vaiheilla, mutta kyllä tuo tryffelikoira on viemässä pidemmän korren. Koska olen innokas sienestäjä ja liikkuja, lagotto olisi kuin tehty minulle. Niitä on vain saatavilla Suomessa niin kovin vähän. Yksi kasvattaja jo ilmoitti, että pentuja tuli niin vähän, ettei kaikille riitä. Tällä hetkellä jännään toisen kasvattajan pentuja, joiden pitäisi syntyä loppuvuodesta. Kennelin vieraskirjan perusteella en ole ainoa.
Jos ei nyt tärppää, täytyy ehkä alkaa tutkailla ulkomaiden tarjontaa. Tai sitten valita se springeri. Aika näyttää…
28. marraskuuta 2006 kello 15.49
Vinks: kyllä muutkin (vesi)koirat sienen löytävät! Lagotto on rotuna erikoistunut/erikoistettu nimenomaan tryffelinetsintään, mutta sitä ennen se teki ihan samoja hommia kuin espanjan- ja portugalinvesikoirat eli perusominaisuudet ovat kovin samat. Kaikki vesikoirarodut rakastavat uurastusta ihmisen kanssa, ovat melkoisia jokapaikan-jobbareita ja nenänkäyttötaito on huippuluokkaa!!!
Myös villakoira oppii helposti sienestyksen salat – vaikka saattaakin lähteä edellämainittuja herkemmin riistan perään
1. joulukuuta 2006 kello 11.52
Meillä opetettiin greyhoundia bongaamaan kanttarelleja tänä syksynä. Saldo: yksi ylijuostu kanttarelli ja tyytyväinen koira, joka sai jolkotella metsässä vapaana. Emäntä poimi sitten ne sienet, jotka itse bongasi…