Blogit

Mikä on se sydämen lamppu (liekki)
joka auringonsäteen lailla
pelon kätköt paljastaa?
(lisää…)

Hippiunelma

Kukat keinuvat tuulessa
veljillä jointit huulessa
maailmassa uudessa
uudessa tietoisuudessa
kukat keinuvat tuulessa (lisää…)

Ilta

On ilta
jo valot syttyy
se on silta,
kun päivä yöhön yhtyy.
Jo päivä mailleen vaipuu
yön syliin hämärään taipuu.

Kuu noussut on taivaalle vuorostaan
kelmeää loistettaan antamaan
ei riitä se tarpeisiin ihmislasten,
vaik”luoja näin aatteli vartavasten,
et hämärä unen autuaan antaa
se kauas todellisuudesta kantaa
ja valmistaa meitä päivään uuteen,
vaan ihminen on vaipunut turhuuteen,
hän vaatii yöksikin loistetta taloon
ja sortuu kalseaan sähkövaloon.
Näin katoo romantiikka
jää jäljelle retoriikka !
(lisää…)

Elukka
Taskut täynnä kuitteja
se uupuu autokatokseen
kuin lapsi alumiinipaljuun

Se asettuu lepäämään betonilattialle
elämysauton alle (lisää…)

MUKANA PALAUTE

Lupaus

Lupaus sinunlaisellesi
vuosittain vaihtuvin koroin
ylläpidin tasoa tavernan
kuten olin luvannut
menit menojasi maailmaan
pöly kasaantumat nurkkien
muistojen kullattujen veroiset
kysyinkö jo silloin sitä milloin
palaisit ja kuvani muistin
mukaan vastasit:
”nopeammin kuin arvaatkaan”
vuosi jäljensi toistaan,
kun tavernan seinäkello
päivittäisen ajan taas
seisahdutti kohtaan samaan
astuit sisään suureen tavernaan
pienen maailman
ikinuoren tavoin et ollut muuttunut
minä itse vanhus, hoitamaton
katosin takahuoneeseen
piiloutumaan alta katseesi
löysit minut ja toit huovan
tilasit paikan hautausmaan
sinua kiitin
ja lähdin kysyen: ”solidaarisuuttako?”
hän: ”ei” (lisää…)

Rautatieaseman
kita
nielaisee ihmisiä
kuin valas planktonia.
Kiire kiire
eteenpäin
tässä vain
enmitään.

(lisää…)

Kurkistin lähikahvilan alle pöydän punaisen,
siellä näin pikkuruisen naisen.
Nainen istui miehensä jalkojen juuressa,
nojasi hiljaisen onnellisena suuressa turvassa.
Huitaisi mies ruuan muruja pöydän alle,
välillä pörrötti hiukset sökkerölle mukavalle.

Kolahti tuoli,
viima nuoli lattiaa yksinäisyyden kielellä.
Unohtui nainen yksin pöydän alle,
ikäväänsä itkemään lattialle.
Sydämeen jäi kytemään toivon liekki,
haikeasti ovelle katsoen nainen toivoi että mies vain leikki.

Katsoin naisen itkuista naamaa,
ja tunsin allani kivilattian harmaan.
Istui meitä monta alla pöytien,
odottaen, ikävöiden, koko ruumillaan kaivaten.

Smycke

Onko aikaa ostettavissa?
Ostin vuodenvaihteessa puoli vuotta aikaa.
Hätkähdin, näinkö helppoa on ajan ostaminen?

Ostin aikaa, jolla voin matkustaa puoli vuotta
vaikka päivät pitkät.
(lisää…)

Se on kastepisaroiden leikkiä nurmikolla kesäaamuna.
Se on auringon ensi säteiden heijastus järven laineilla.
Se on lintujen viserrys pensaikoissa aamuisin.
Se on herääminen uuteen päivään auringon punatessa taivaanrannan.
Se on perhosen liitely niityillä päivän paisteessa.
Se on ruisrääkän huutelu iltaisin pellon laidassa.
Se on pikkukalojen parveilu laiturin vierellä.
Se on sudenkorentojen siipeily ruohikon yllä.
Se on oravan poikasten kiipeily mökin seinillä.
Se on tervapääskyjen kirkuminen pilvien alla.
Se on onni elää kesällä maalla.

Peppiina

Merituulten teitä kuljen,
kotiin päin nyt matka vie.
Kohta  rakkaan syliin suljen  –
joutuin vie taas tuttu tie!
On ilo seilata luo armaan  –
tiedän: syli odottaa.
Kauan poissa viivyin varmaan  –
sen voin aavistaa.
Kohta kaipuu vaihtuu
oman kullan syleilyyn.
Silloin tunnen: huolet haihtuu
hellään hyväilyyn. (lisää…)