Blogit

1.

On kakarat joskus hankalii
äiti suuttuu, huutaa – turpa kii
Lapsi testaa, miksi niin tai näin
oikein, väärin, nurinpäin?

Kas, äiti ohjaa, neuvon antaa
kulje kulta unten rantaa.

Siivet selkään silloin saat
näät ihmeet, niityt, kultamaat

Lennä, lennä lintujen
Lennä, tuulen sulle tein

(lisää…)

TULLA IHMISEKSI

Kuin vuorovesi laineilee ihmismassa
nakymattomien voimien vallassa.
Olemme samaa vetta,
ja yhdessa olemme meri.
Siis; olen pisara samaa alttiutta
ja tullakseni ihmiseksi
on minun synnyttyva hiljaisuudessa.
Pelastuttava:
pois virrasta
joka muovaa samaksi jokaisen liikkeen;
eroon pauhusta
joka tayttaa tajuntani, jonka lapi ei kuiskaava airut kuulu. (lisää…)

Kuun kalpea kajastus metsän reunaa siivilöi
Kuun valossa kulkee yksi jos useampi öin

Pienistä silmistä pienet kuut katsoo
Ja näkevät suuren aukon taivaan kannessa

Tuo aukko kuvastuu lammessa
Mustan veden ympäröimänä

Hiljaa kulkee kuu öisen ratansa
Sulkien sisäänsä hartaimmatkin toiveet
Kaikkien kanssa eläjien

Aamuaurinko häivyttää kuun pois
Niin kuin sitä ollutkaan ei ois

R. Soisalo

harakat kasvavat korkealle
sanat juurtuvat pimeään
lapsi ei lähde kuin
kieliopin taulukosta
kirjaimet lentävät etelään

Anna Vuorjoki

1. on vain syksyn itku tuulessa,
pitsiverho ikkunassa, joka ei avaudu
liukas tie kompastua yksin
kaunis lause kirjoittamatta
sanattomasti ikävä
(lisää…)

4 vuodenaikaa

sana on kivi
heitän kiven
heität kiven
eiköhän sun oo aika lähteä sanot
totisesti sanon
kuunlilja syöksyy esiin
on kevät
juon kesän
syksyllä noukitaan kypsä marja
talvi on totuttelua uuteen kotiin
tulee kevät
routa sulaa
kivet irtoavat
(lisää…)

Kävelen peilin ohi,
vilkaisen ohimennen,
koiperhonen lehahtaa hiuksistani.
- Minussa on elämää!
(lisää…)

I

Tyhjässä tilassa
on paikka
mennä yksin

Siellä iho muuttuu helmiäiseksi
luut pahkaksi
kieli menee solmuun
ja sylki juoksee

Tila ilman esineitä
joista muistaisi
esineen muotoinen ihminen
huone täynnä puhtaita kiviä
yksin vuodatettu

Soitin joka värisee kirkkaita ääniä
palelee pitääkseen itsensä lämpimänä
itkee huoneen nurkassa
muistaakseen sävelen

(lisää…)

Kärpänen kuoli,
iso ja paksu,
niin oli tarkoitukseni kirjoittaa.

Eilen surisi oviaukossa,
kakki verhoihin.
Laiskuuttani en liiskannut.

Nyt selällään
ikkunalaudalla
raajat sojossa.

Kärpänen kuoli eilen,
iso ja paksu.
Niin oli tarkoitukseni kirjoittaa.

Mutta ikkunalauta on tyhjä.
Soukkana kävelee verhossa
sama kärpänen, huomaan.

Kärpänen ei siis kuollut,
teeskenteli tai otti torkut.
Tuli ylösnousemusruno.

Ville Varjonen

Tahdon olla tuulenvire
jolle lintukin asettaa siipensä
kannan hänet kauas korkealle
tuulena kertoisin puille
missä vesi kastelee maan
ja kantaisin puiden siemenet sinne (lisää…)