Blogit

Hän väistelee vihreitä raitiovaunuja. Hän väistelee autoja ja kaksipyöräisiä. Hän väistelee muita jalankulkijoita, maanalaisia, lentäviä koneita ja sukeltavia veneitä. Hän on vaarassa, kuten muutkin.

Ydinsodan uhasta ja muista vaaroista huolimatta hän lähestyy päämääräänsä. Hän alkaa nähdä asioita, joita ei ymmärrä. Niitä kutsutaan mainoksiksi. Korttelin kokoinen rakennus sylkee tyydyttyneitä ihmisiä. Pieni tyttö pysähtyy sähköisten ovien eteen tutkimaan kassinsa sisältöä. Kirkassilmäiset otukset tallaavat tytön yli. Mustissa muovikasseissa lukee keltaisin ja punaisin kirjaimin ”Iloitse ostamalla”. Hän astuu tytön ohi sisään paratiisiin. (lisää…)

Kylmä, sileä pinta tuntuu hyvältä varpaiden alla. Minulla on aina ollut herkkä tuntoaisti, ja silloin kun olin vielä elossa, kärsin herkkänahkaisuudestani. Kulkeminen paljain varpain nurmella tai aavikolla oli silkkaa tuskaa. Täällä kultakivien päällä on hyvä kävellä. Muissa suhteissa kulta on tylsä materiaali. Siihen turtuu, kun sitä on joka puolella. Se on niin yksitoikkoista, ei sävyjä eikä lämpöä, samaa hohtelua vain silmänkantamattomiin. Polun päällysteeksi se on omiaan.

Joka-aamuisissa palvontamenoissa suosin takariviä. Heijaan ylävartaloa ylös ja alas niin kuin kaikki muutkin. Mutisen innotta mukana, kun kaksikymmentäneljä Vanhinta seisovat jäykkinä Jumalan edessä ja johtavat tätä messua monotonisesti kailottaen. Vilkuilen ympärilleni, täällä on miljoonia pyhiä ihmisiä, mutta minä en pidä heistä kenestäkään. He ovat hillittyjä, ystävällisiä ja hirveän etäisiä, en osaa kiinnostua heistä. Valtaistuimen vieressä seisoo neljä kiinnostavaa Olentoa, heistä minä sentään pidän. Ensimmäisellä Olennolla on leijonan, toisella kotkan, kolmannella härän ja neljännellä ihmisen pää. Kaikilla olennoilla on selässä kolme siipiparia ja iho täynnä silmiä. Erityisesti tuo silmiä täyteen lyöty iho on pelottavuudessaankin kiehtova. Muistan, miten leijona kerran kulki ohitseni ihan läheltä ja suuntasi kaikki silmänsä minuun. Mikä katse! Ei tuominnut, ei hyväksynyt, mutta minulle tuli olo, että minut nähty. Kerta kaikkiaan nähty.  Minusta olisi hauskaa tutustua Olentoihin, mutta ne eivät koskaan puhu mitään, katsovat vain. (lisää…)

MUKANA PALAUTE

Viimeinkin perillä. Galitsian ja Portugalin välisellä piskuisella risteysasemalla Guillareissä hämärä oli jo muuttumassa yöksi. Loputtomalta tuntunut junamatka oli päättynyt tältä erää. Me, sisko ja minä, keski-ikäiset rinkkaturistit olimme matkustaneet junalla lähes 30 tuntia San Sebastianista tänne rajalle. Väsytti, vaikka olin nukkunut hyvin edellisen yön junan lepovaunussa. Aina välillä olin havahtunut tai oikeastaan unen läpi pannut merkille, että juna oli taas pysähtynyt jollekin vuoristoiselle ja karulle pohjoisespanjalaisella asemalle. Asemat olivat kuin toistensa kopioita. (lisää…)

”Lannistumattoman rohkea ja sitkeä. Erittäin älykäs. Ehdottoman luotettava….” Staffordshirenbullterrieriyhdistyksen rotumääritelmä.

Täytän rotumääritelmän edellytykset lähes sataprosenttisesti, olen älykäs ja nokkela staffinarttu. Olen myös ehdottoman luotettava, vaikka olosuhteiden pakosta joskus joudun ottamaan itselleni vapauksia. Samoin määritelmä ”lannistumattoman rohkea ja sitkeä” pitää kohdallani paikkansa. Erinomainen näyttö mainituista luonteenpiirteistä on tappelu, johon eräänä elokuisena iltana ajauduin. Iltatoimillani minut yllätti pihan nurkalla röyhkeä mäyrä. Yhtään arkailematta aloitin hätistää sitä pois reviiriltäni, mutta se mokoma ryhtyikin vastarintaan. Painimme ojan pohjalla niin että karvatupot pöllysivät ja veri roiskui. En tänä päivänäkään osaa sanoa kumpi meistä olisi ottelun voittanut, ellei Eki olisi tullut hakemaan minua pois. Taistelun tohinassa mäyrä onnistui puraisemaan minulta palan kirsusta, siitä muistona on persoonallinen arpi kuonon päässä.
(lisää…)

Auringon valo lankesi ikkunasta kukikkaalle muovimatolle.  Alma puunasi tuota kirkkauden läiskää kuin viimeistä päivää. Huone ympärillä oli hyvin puhdas ja tyhjä.  Kaikkialla tuoksui desinfioiva yleispuhdistusaine, sitä merkkiä, joka osasi mainostaa itseään ilman seksiä ja puhuvia vessanpyttyjä.  Hyvä tuote ei höysteitä kaipaa, oli äiti aina sanonut.  Hangattuaan kylliksi Alma nousi ähkäisten ja käveli toiseen tyhjään huoneeseen, joka sekin kiilteli puhtauttaan. Alma oli siivonnut koko päivän.  Oli jo valmiiksi siistiä ja puhdasta mutta hän halusi varmistua, ettei missään ollut tahraakaan.  Kaksion seinät oli pyyhitty kostealla ja kattokin laskettu.  Viimeisen kerran.  Alma tarkasti vielä keittiön kaapit, eihän niissä vain ollut pölyhiukkasia, saati sitten muruja. (lisää…)

Helka oli valmistanut pääsiäisaterian kiirastorstai-illaksi. Hän oli käyttänyt aikaa karitsanpaistiin minttuhyytelöineen, pashaan ja muihin perinteisiin Marttakerhon juhlaruokiin. Willeroy ja Boschin astiasto, kristallilasit ja hopeiset aterimet, pöydässä ja ikkunoilla narsissit ja liljat.
Antti leikkasi taitavasti paistia Mikalle ja Millalle. Helka sulki hetkeksi silmänsä ja hengitti perheaterian harrasta tunnelmaa.
Mika oli viikkoa aiemmin soittanut ja ilmoittanut tulevansa kotiin pääsiäiseksi tyttöystävänsä kanssa. Kotiin, oli Mika sanonut. Helka oli saanut Mikan ollessaan juuri ja juuri täysi-ikäinen. Peruskoulun jälkeen poika oli lähtenyt Ruotsiin, jonne hänen isänsä oli kadonnut jo vuosia aiemmin. Kymmenen vuoden aikana Helka oli saanut vain muutamia postikortteja eikä muuta. Postileimassa luki Tukholma, osoitetta ei ollut.
Poika oli suudellut Helkaa poskelle, kun oli tullut. Välitti siis edelleen äidistä. (lisää…)

Lehmusten tahmea tuoksu leijuu Helsinginkadulla helluntaipäivän paahteessa. Kiireettömien askelten joukossa poukkoilevat kahdet levottomat jalat. Pentti huohottaa puolijuoksua. Hän pysähtyy tasaamaan hengityksensä ja alkaa pälyillä epätoivoisena ympärilleen. Senja saavuttaa Pentin lopen uupuneena. -Mitäs nyt tehdään-? Pentti kysyy vaimoltaan. – Jos mentäis ja etsittäis vielä tuolta- Senja vastaa pyyhkäisten silmäkulmiaan ja hikisiä hiuksia otsaltaan. Toisiinsa liimaantunut nuoripari keinahtelee heidän ohitse jättäen naurun tirskahtelun jälkeensä. Lapsilaumaansa kuljettavat vanhemmat vilkaisevat Senjaa ja Penttiä. Perheen äiti työntää lastenvaunuja vierellä lettipäinen tyttö kesämekossa ja poika polvihousuissa kädet tiukasti vaunujen kahvoissa. Isän rinnalla kulkee kaksi isompaa lasta. Vanha pariskunta köpöttelee kadun yli hitaasti toisiaan tukien. Pyhäpäivän rauha huokuu ajotielläkin. Miesporukka yrittää turhaan avata ravintola Tenhon ovea. Sunnuntaikävelijät katsovat myötätuntoisesti hätääntyneeseen pariskuntaan, jotka Ebenesserin kohdalla ovat ylittämässä katua. Raskaat lapsensa kadottaneiden jalat nousevat jyrkkää Pengerkatua ylös. Senja ja Pentti aukovat kerrostalojen ovia ja kurkistavat rappukäytäviin. Hädissään he tutkivat jokaisen porttikongin. -Että näin piti käydä, niin hyvin kun pidin tytöistä huolta- tuskailee Pentti haroen ruusupensaikkoja Torkkelinmäen puistikossa. -Pelleilit tietysti taas jotain pääsi se tyttö sulta silmistäsi- Senja huokaa suunnaten harhailevan katseensa Karhupuistoon. -Mennään ja soitetaan Suurosilta poliisikamarille- hän päättää tarttuen kiviseen karhun käpälään. Pentti nyökkäilee karhupatsaan takaa. Raskain sydämin pariskunta laahustaa paloaseman viertä kotiinsa. Naapurista he soittavat poliisiasemalle.

Asfalttikukka

Eurosinkkujen runopiiri oli kokoontunut Ravintola Kaisaniemen terassille. Kukkiva luonto piilotti vuosien kuluttamia rakennelmia, ja junat kirskuivat iloisen jutustelun taustalla.

Teemu pettyi. Ei tullut Marja. Lopahtiko pikadeitin anti yhteen tapaamiseen?

Isokourainen romuluinen mies nousi.
- Tämä on minulle pyhä runo. Pyydän, ettei siitä sanottaisi pahasti. (lisää…)

Ilta

Oli tulossa synkkä ja myrskyisä yö. Vasta eilisiltana päivävuoron juuri päättymäisillään ollessa lepatteli yöperhonen kenenkään huomaamatta johtoportaan avoimesta ikkunasta sisään tehtaaseen. Harmittoman vieraan törmäillessä kattovalaisimeen oli Yksikönjohtajan huoneessa ollut meneillään tärkeä puhelinkeskustelu. Puhelinlankoja pitkin oli kulkenut monia painokkaita sanoja tämänpäiväisten yritysvieraiden tärkeydestä ja tehtaan asioiden ehdottoman tärkeästä tolallaan olosta. Johtaja oli erityisesti painottanut työntekijöiden moitteettoman käytöksen tärkeyttä, sillä huomiset vieraat olivat omassa kulttuurissaan tottuneet ehdottoman säntilliseen ja virheettömään toimintaan. Tärkeää tämä kaikki oli, sen lisäksi siis että tuo kaikki tärkeys yöperhosineen laittoi aluilleen tulossa olevan synkän ja myrskyisän yön tärkeät tapahtumat, suuren ja tärkeän yrityskaupan onnistumisen takia. Sen kaupan onnistumisen myötä puhelun vastaanottava osapuoli, kuten Yksikönjohtaja liiankin hyvin tiesi, menettäisi työpaikkansa noille tärkeille vieraille. Ennen sitä hän kierrättäisi heitä Johtajan kanssa ympäri johtamaansa tehdasta, esitellen maailmankuulun tehokasta lyriikantuotantolaitosta ja vakuuttaen heidät mahdollisen sijoituksensa kannattavuudesta. (lisää…)

Koponen teki töissä mitä parhaiten taisi, seisoi jalat harallaan kädet puuskassa järkäleenä taustalla. Pomot olivat viimeaikoina viestittäneet, että Koponen oli niin seistessään liian uhkaava. Asiakkaat eivät kestä varsinkin kun mies oli hiljaa. Kädet tuli pitää selän takana. Ennen työhön eivät ulkomaanpellet puuttuneet. Hommia tehtiin asennolla, tuimalla ilmeellä ja jaloilla. Koponen oli ollut mestari. Kun hän oli ottanut tukevan haara-asennon kaupan aulassa, olivat kaikenlaiset hanttapulit häipyneet ympäriltä kupeksimasta. Sanoja ei tarvittu. Nyt piti pyyryillä räätälin tekemässä puvussa ja puhua kunnioittavasti kirjakieltä joka ei Koposen suuhun sopinut.
(lisää…)