Author Archive

Kiitos ja näkemiin!

Perjantai, Heinäkuu 18th, 2008

Välillä toivotaan työkalupakkia runon tai kertomuksen rakenteluun. En sellaisiin usko, sillä teosta ei voi piirtää kaavojen mukaiseksi ja valmistaa sen jälkeen tusinoittain samanlaisia.

Hyvät neuvot voivat kuitenkin olla itse kullekin tarpeen. Kaikki ehdot eivät sovi kaikkiin teksteihin, ja niitä sopiikin sitten tykönään koetella.

Parasta on, kun yleispätevien ohjeiden sijaan voidaan puhella yksittäisen ja siten aina erityisen tekstin herättämistä ajatuksista.

Sellainen on onnistunut Kirjoittajapiirissä yli odotusten. Haluan omasta puolestani kiittää kaikkia piirissä mukana olleita, kirjoittajia, kommentoijia, lukijoita ja muuten vain mukanahengaajia! Olen nauttinut täälläolosta joka hetki!

Kenties vielä tapaamme. Kirjoituskursseja ja kirjallisuustapahtumiahan Suomessa riittää!

Tekstejä tulee vielä sunnuntai-iltaan asti ja käyn täällä kyllä jokusen kerran viikonloppuna – mutta koska huomenna olen lähdössä tien päälle, hyvästelen teidät jo nyt.

Suotuisia kirjoitusilmoja kaikille
toiv.

Vilja-Tuulia

Rajalla

Perjantai, Heinäkuu 18th, 2008

MUKANA PALAUTE

Viimeinkin perillä. Galitsian ja Portugalin välisellä piskuisella risteysasemalla Guillareissä hämärä oli jo muuttumassa yöksi. Loputtomalta tuntunut junamatka oli päättynyt tältä erää. Me, sisko ja minä, keski-ikäiset rinkkaturistit olimme matkustaneet junalla lähes 30 tuntia San Sebastianista tänne rajalle. Väsytti, vaikka olin nukkunut hyvin edellisen yön junan lepovaunussa. Aina välillä olin havahtunut tai oikeastaan unen läpi pannut merkille, että juna oli taas pysähtynyt jollekin vuoristoiselle ja karulle pohjoisespanjalaisella asemalle. Asemat olivat kuin toistensa kopioita. (lisää…)

Runon agenda

Torstai, Heinäkuu 17th, 2008

MUKANA PALAUTE

Lupaus

Lupaus sinunlaisellesi
vuosittain vaihtuvin koroin
ylläpidin tasoa tavernan
kuten olin luvannut
menit menojasi maailmaan
pöly kasaantumat nurkkien
muistojen kullattujen veroiset
kysyinkö jo silloin sitä milloin
palaisit ja kuvani muistin
mukaan vastasit:
”nopeammin kuin arvaatkaan”
vuosi jäljensi toistaan,
kun tavernan seinäkello
päivittäisen ajan taas
seisahdutti kohtaan samaan
astuit sisään suureen tavernaan
pienen maailman
ikinuoren tavoin et ollut muuttunut
minä itse vanhus, hoitamaton
katosin takahuoneeseen
piiloutumaan alta katseesi
löysit minut ja toit huovan
tilasit paikan hautausmaan
sinua kiitin
ja lähdin kysyen: ”solidaarisuuttako?”
hän: ”ei” (lisää…)

Sairaan makeeta – elämäni neulatyynynä

Keskiviikko, Heinäkuu 16th, 2008

MUKANA PALAUTE

lauantaina 11.12.2004
aamulla
verensokeri 5.6 verenpaine 136/81 paino 79 kg

Jess! Jess!

Tänään kykenin lopultakin aloittamaan sanallisen diabeettiset muistiinpanoni. Rupesin pari viikkoa sitten uuden pitkävaikutteisen insuliinin koekaniiniksi. Kirjoitan tunnelmiani diabeetikkona ja vanhana hupakkona, niin kauan kuin kokeilu kestää eli ainakin puoli vuotta. (lisää…)

Neljä runoa

Keskiviikko, Heinäkuu 16th, 2008

MUKANA PALAUTE
I

Istun kirjallisuusluennolla,
Mallarmeta – ja silleen…

seinällä saksikokoelma, siinä kuin jokin
huoneeseen pyrähtänyt sirkkaparvi,

joilla voisi silpoa kokonaisen
elämänkerran!

Että täydeksi tulisi, olisi isänmurha
sovitettava,

puhuu luennoitsija, jonka melankolia
on tarttuvaa laatua.

Ajattelen hidasta kypsymistä, viipyilyä
maisemassa, missä puu on puu ja
lampi on lampi

eikä postmodernista mitään.
(lisää…)

Runoja

Tiistai, Heinäkuu 15th, 2008

MUKANA PALAUTE

1

Mies kutsui naisen onnelliseksi

sukelsi läpi tumman sinisen

sanoi:

- Ei toiselle voi antaa, mitä häneltä puuttuu.

Hiljaa he lipuivat lantioiden virrassa

kolhivat lionneita lupauksia

niin

tiukasti

painuivat kasaan

huhtikuu kuivui narulla

auringonlasku omenapuussa.

(lisää…)

Toinen luku

Tiistai, Heinäkuu 15th, 2008

MUKANA PALAUTE

Sairastuneita kaupunkilaisia tutkittiin ja hoidettiin kaksikerroksisessa, ennen sotia rakennetussa puutalossa. Sen vihertävänharmaa maali oli jo alkanut pahasti hilseillä. Paneloidun ulko-oven edessä olivat matalat betoniportaat ja niiden yläpuolella kapeiden pylväiden varassa kevytrakenteinen katos. Valkoiseen laattaan oven vieressä oli kirjoitettu suurin mustin kirjaimin: sairaala. Sen alla luki pienemmillä kirjaimilla poliklinikka, lääkärit ja taloustoimisto. (lisää…)

Kirjoittajapiirin jälkeen…

Maanantai, Heinäkuu 14th, 2008

Ensi sunnuntai 20.7. on blogiin kirjoittamisen viimeinen päivä. Toimitukselta täytyy tiedustella, kauanko tekstit pysyvät Hesarin nettisivuilla & pääseekö niitä myöhemmin kuikuilemaan…

On ehdotettu antologiaa – ja karonkkaakin! Jos joku kirjoittajista ryhtyy antologiaa järjestelemään (V-M H?) ja saa kirjoittajia mukaan teksteillään, on nykyään kohtalaisen halpaa painattaa sellainen. Esimerkiksi tamperelainen Juvenes Print.

Se kantsii muistaa, että painetulla tekstillä ei voi enää osallistua useimpiin kirjoituskilpailuihin. Mikäli joskus on kiinnostusta julkaisukynnyksen kokeilemiseen ei haittaa, mikäli jokin teksteistä on aiemmin ollut antologiassa.

Muistakaamme myös Nuoren Voiman Liiton arvostelupalvelu, jonne voi lähettää omia tekstejä ja saada palautetta. NVL:n nettisivuilta lisätietoa.

Tämän artikkelin perään voidaan käydä keskustelua aiheesta ja antologiasta kiinnostuneet voisivat ilmoittautua!

Koko viikon täydeltä on tulossa suurenmoisia tekstejä, joten muutoin ei vielä suinkaan ole hyvästien aika…

Jälkiruoka kaupungilla

Maanantai, Heinäkuu 14th, 2008

MUKANA PALAUTE
Ateria

Sateenkaari laski häntänsä sinä iltana tummaan naisen syliin. Myrsky oli jo laantunut, mutta jatkoi satamalla ajatuksiin muinaisuutta, naisen mennyttä. Tihkuva sade ravitsi aivokudosnesteitä kylmällä raivolla. Kuka on vienyt minun kotini? Kuka on syönyt minun kupistani? Kuka nukkui sänkyäni? Liian pitkään se joku otti kaiken itsestäänselvyytenä ja jäädytti solisevan vuoropuhelun alkavasta keväästä. Antoi ajan syödä lämpöeristeet ja laittoi pisteteitä tulevaisuuteen kuin porkkanoita läkähtymäisillään juoksevalle jänö paralle. Minä olin sen muusa, olin sen mesenaatti, olin sen reikä taivaaseen kymmeneksi sekunniksi. Huora, se minä olin, rakkauden kerjäläinen. Myin itseni kuin nälkiintynyt koira, heilutin häntää tulevaisuuteen asetettujen pisteiden odotuksessa.
(lisää…)

Post Scriptum

Maanantai, Heinäkuu 14th, 2008

MUKANA PALAUTE
Katse osoitti jalkoihin niiden kuljetaessa häntä kapeaa tietä pitkin metsän poikki. Oli hämärää ja hiljaista. Öinen sade näkyi mutana kivien välissä ja kaksi numeroa liian isot, nilkoista poikki leikatut kumisaappaat muljahtelivat joka askeleella. Hän huokaisi niin syvään, että huomasi sen itsekin ja hymähti omalle äänelleen. Tuuli kahisutti puita, harakka raakkui ja taustalla humisi. Oli hiljaista niin kuin metsässä on. Kun hän pääsi hiekkatielle hän katsoi vasemmalle kysyvästi ja oikealle odottaen. Maahan olivat painuneet vain lehdenjakajan auton jäljet, eivätkä nekään kuin yhden ainoan kerran, mikä tarkoitti että auto ei vielä ollut palannut niemenkärjestä takaisin kylälle päin. (lisää…)