Ostin tänään säilyketölkin avaajan. Sellaisen ison ja kiiltävän, samanlaisen kuin sinulla. Ajatus sai minut hymyilemään; jos joskus avaisimme samaan aikaan samanlaisen säilyketölkin samanlaisella avaajalla, sinä kotonasi ja minä omassani. Hetkeksi voisi avata ikkunan ja kuunnella metallin hiljaista kirskunaa.Hetken aikaa kaikki tuntui niin helpolta, aivan liian kutkuttavalta.
Entä jos me joskus olisimme niin riidoissa, että kaikki esineet muistuttaisivat minua sinusta, tölkinavaajakin. En voisi avata tomaattipurkkia, sillä en haluaisi ottaa avaajaa käsiini. Enkä sitten muistaisi syödä mitään sinä päivänä, koska en voisi tehdä tomaattikastiketta. Enkä olisi muistanut ostaa paseerattuja tomaatteja pahvipurkissa, sen avaamiseen ei tarvita kuin terävät sakset eikä sinusta muistuttavaa avaajaa. Niinpä olisin koko päivän syömättä ajatellen vain yhteistä riitaamme ja unohtaisin juoda tarpeeksi vettä. Sinähän kerrot aina, kuinka hyvä aineenvaihduntasi on ja sen muistaminen janoisena vaikeuttaisi vihassa olemista entistä enemmän. Pyörtyisin, eikä kukaan olisi ottamassa minua vastaan, koska eihän riitaantuneilla ole tapana pelastaa toisiaan. Ja niin makaisin yksin yksiöni pölyisellä lattialla etkä sinä tulisi pelastamaan minua. Ihan vain terveyteni tähden meidän ei tule koskaan olla niin riidoissa, että säilyketölkin avaajakin alkaa muistuttaa minua sinusta.
Sari Tuomaala
20. heinäkuuta 2008 kello 19.47
Ihanan höperö ja ihanan nuori teksti!
Tuonne toisen kappaleen viidennen rivin tomaattikastiketta-sanaan asti luin hymyillen ja hykerrellen. Sen jälkeen ajatuskuvio meni minulle liian monimutkaiseksi. Minusta tämä olisi tehokkaampi, jos keskiosan jättäisi pois, eli jos tomaattikastiketta-sanan jälkeen olisi tyhjä rivi ja sen jälkeen aloittaisit Pyörtyisin, eikä…
20. heinäkuuta 2008 kello 20.22
Hei Ville!
Jesss, kiitos vinkistä! Harmikseni täytyy todeta, että kirjoittajana olen rönsyilyyn ja pulppuavuuteen taipuvainen, joten tekstini kaipaavat yleensä ennen kaikkea viikatetta ja saksia.
21. heinäkuuta 2008 kello 22.19
Samantapaista ajattelin minäkin kuin Ville Verkkonen, eli intensiivisempään loppukappaleeseen pääsisit karsimalla suoria avaajaviittauksia. Esimerkiksi että ”En voisi avata tomaattipurkkia, enkä sitten muistaisi syödä mitään sinä päivänä, koska en voisi tehdä tomaattikastiketta. Enkä olisi muistanut ostaa paseerattuja tomaatteja pahvipurkissa, jonka avaamiseen ei tarvita kuin terävät sakset. Niinpä olisin koko päivän syömättä ajatellen vain yhteistä riitaamme ja unohtaisin juoda tarpeeksi vettä. Pyörtyisin…”
Voi että, tykkään juuri tällaisista absurdin rajoille ahdistetuista teksteistä! Ja mitä sitten? Mihin muihin mietteisiin ”hullu” rakastuminen johtaa…?
22. heinäkuuta 2008 kello 16.09
VASTARAKASTUNEEN PELKOTILOJA/ SARI TUOMAALA
Tekstisi on hauska, pieni lyhytproosateksti, lähellä pakinaa.
Pidän teksteistä (myös), joissa pyöritään jonkun moneen ajatukseen ja tekoon johtavan esineen ympärillä. Absurdius on todella ilmassa.
Jännä, että säilyketölkin avaaja on kuin klassisen juoninovellin johtomotiivi, haukka. Eikä kuitenkaan ole, koska tämä teksti on kaikkea muuta kuin klassinen juoninovelli. Se on modernismia ja hauskaa sanataidetta. Kiitos Sari! Lisää!
Kosher/ Kosti Sironen
24. heinäkuuta 2008 kello 23.34
Mä oon käyny huolimattomaks, kun en ollut löytääkseni kommentoitavia tekstejä ajoissa, onneks tää on vielä auki, mainio pikkuteksti, lyhyt, solieva ja ihan kokonainen ja ehjä kaikessa suloisessa höperyydessään, kieli on välillä varsin kiemuraista mutta oikeastaan se sopii kuvattuun asiaan.
25. heinäkuuta 2008 kello 14.13
Hauskasti olet kuvannut tunnelman: Entäpä jos tämä loppuu… ei voi, koska!!! Toisaalta pelko on olemassa. Miksihän? Etenemistapasi on mielestäni oikea: lähdet mieleesi tulleesta ajatuksesta. Ytimen olet ilmaissut. Tästä on helppo varovasti laajentaa kuvausta. Minulla ainakin heräsi mielenkiinto tuota toista kohtaan, joka oudosti kehuu ”kuinka hyvä hänen aineenvaihduntansa on”.
Luulen, että tämä vielä askarruttaa kirjoittajaa, tämä juttu.
Voisiko ilmaista näin: ”….Ajatus sai minut hymyilemään: jospa joskus avaisimme….” Muuten tuo ”jos” jää vähän ”hänksättämään”.