Blogit

Keväinen rakkaus

Taas muuttolinnut kotiin palaa,
aurinko säteillään luontoa halaa
ja rakastavaiset tapaa puistossa salaa.
Puistossa hieman tuulee,
kun tyttö lintujen laulavan kuulee
ja tuota ääntä enkelten lauluksi luulee.
Poika astelee hänen vieressä pelkäämättä
sekä puristaa kovaa tyttönsä kättä
ja vannoo elää kultaansa hylkäämättä.
Hiljaisina he lähtevät pois
miettien, että he mieluummin ois
paikassa, jossa he kaksin olla vois.

Täysikuu

Kun veit minut katsomaan täysikuuta
en voinut huomata mitään muuta
kuin sun kauniisti liikkuvaa suuta.
Huomasin niiden liikkeen vain
en kuullut niistä sanoja lain
olin kai näystä turhankin onnessain.
Taisin silloin suhun rakastua!
Ja tahdoin sunkin tahtovan mua
niinpä kiihkeesti suullesi suutelin sua.

 

Villiruusu

Villiruusu rakkautta janoaa.
Ilman sitä se kuihtuu ja hajoaa.
Villiruusu vastarakkautta vaatii;
se rakkauden tunnustusta jo rakkaalleen laatii.
Villiruusu tahtoo kuulla kaiken sen,
hänen rakkaansa tunteman rakkauden.
Vaan hänen rakkaansa ei koskaan vastaakaan.
Se villiruusun kuljettaa tuonelaan.
Hän rakkaansa käsiin kuihtuu ja kuolee
ja hänen rakkaansa kyyneleitään piilossa nuolee.
Pian jo katoaa villiruusun muisto,
sillä villiruusuja täynnä on joka ikinen puisto.

 

Keijut

Olen kuullut, että öisin puistoissa vaeltaa keijut.
Ne laskee mäkeä ja täyttää keinut.
Mutta keijuja ei aikuinen nähdä voi,
vaikka hän kuuleekin kuinka keijujen laulu tuulessa soi.
On keijut kauniita, pieniä olentoja
joilla ratsuina on joukko sudenkorentoja.
On keijuilla siivet, hennot kultaiset
ja taloinaan kukat auringon keltaiset.
Nyt kuuntele laulua keijujen, kuuntele.
Ole hetken hiljaa äläkä keijuja huutele,
sillä muuten keijut ei pysty soittaa,
kun aamukin saapuu ja aurinko nousta koittaa.
Taas keijut on menneet pois.
Kuin unta koko satu olla vois.

 

Kaikista kaunein lento

Nyt tunnen kuinka saan siivet selkään
sekä nousen lentoon vaikka hieman pelkään.
Korkealla mä enkeleiden laulun kuulen,
sitä säestää pienet väreet tuulen.
Auringon säteet tunsin mä kasvoillain kun
kaunis enkeli saapui luokseni mun.
Käteeni koski enkeli tuo
ja sanoi: ”Tule tanssimaan meidän luo.”
Mä hälle pudistin päätä ja lentää sain kotiin takas.
Siellä siskoni yhä vain sängyllään makas.
Vaikka kulunut on tästä paljon aikaa,
mussa vieläkin on sitä ihmeiden taikaa.
Sillä olihan se aivan ihmeellinen lento
ja tuon enkelin käsi niin pieni, niin hento.

 

Hyvästi

Vaik en tahtois, sä täältä lähdet.
Sun matkaas opastaa kaikki kirkkaimmat tähdet.
Sä oot mulle aivan kamalan rakas.
Etkö vielä voisi tulla takas?
Sä lähdet vaikka ratsuna luuta
ja sillä lennät kohti kuuta.
En sua täällä pitää voi,
siks nää hyvästit mun korvissa soi.
Kunpa maailmalla ei olis mitään.
Silloin voisin sut mun luonani pitää.

 

Kuolema

Eräänä yönä pimeän musta enkeli
hänen kuolinvuoteelleen lenteli.
Enkeli aikoi viedä hänen sielun mukanansa
silti nainen vain makas paikallansa.
Kun hän näki katseen viimeisen,
hän oli onnellinen, tiedän sen.
Hän näki pienen kuolemanenkelin kalpean
ja tämän katseessa valon valkean.
Hän tahtoi jo enkelin mukaan mennä,
kun enkeli sanoo: ”Tule, mun kanssani taivaaseen lennä.”
Näin he lensivät kohti taivaisiin
ja niiden pilviin, lumen valkoisiin.

 

Baarien miehet

Hei sinä ihana leijona pieni,
viereesikö vie mun tieni?
Niin hauras on mun sekava mieli,
et suuhuni päätyy sun pehmeä kieli.
Ethän vain vaan voittoja haalis?
En haluis olla sulle helppo saalis.
En haluis sun sänkyysi päätyä
ja jo aamulla ovellesi jäätyä.
Ethän sä ole sellainen mies,
josta äiti kotona varoittaa ties?

 

Kengät

Muistatko sen ensimmäisen kerran
kun uusia kenkiä käytin?
Muistatko kuinka hetken verran
niin hienolta silloin näytin?
Muistatko myös kuinka pian
ne jo liatuksi sain?
Muistatko kuinka pesit lian
pois kengistä hetkessä vain?

 

Suhun oli niin helppo rakastua
Ei me ees keretty kunnolla tutustua.
Heti tiesin ettet oo kuin muut;
siks vieläkin huokaan, kun sä tuut.
Tuntui kuin oltais tunnettu jo kauan aikaa.
Sussa vain oli jotain outoa taikaa.
Haluist olla piilossa ettei muut meitä nää.
Silti halusit ettei asiat puolitiehen jää.

Ja mä kaiken tapahtua annoin.
Ja mä rakkauttani sinuun vannoin.
Ja sä tahdoit vain mua öisin käyttää.
Ja sä tahdoit vain mun kaa paremmalta näyttää.

Aamulla onnellisena sun vierestä heräsin.
Sit vaatteeni huonees nurkasta keräsin.
Luulin et haluisit kanssani jatkaa,
mut sä päätitkin pitää välimatkaa.
Sun soittojas turhaan oottaa jaksoin
Ja sen kalliilla hinnalla myöhemmin maksoin.
En itkeä halunnut sun virheiden tähden,
Siks päätin, et sun luotasi lähden

Ja mä kaiken tapahtua annoin.
Ja mä rakkauttani sinuun vannoin.
Ja sä tahdoit vain mua öisin käyttää.
Ja sä tahdoit vain mun kaa paremmalta näyttää.

 

Dracula

Kuin Dracula imet mun verta
eikä tää oo ees eka kerta,
kun sokeesti mieheen luotan
ja itselleni myrkkyäs juotan.

Kuin Dracula puret mun kaulaa
ja etsit rautanaulaa,
jolla arkkuni voisit sulkea
Nyt kun ehdin ansaasi kulkea.

Kuin Dracula viillät mun rintaa
ja katsot kuinka vaaleaa pintaa
koristaa verivana
hetki hetkeltä tummempana.

 

Kuun valossa
nään kuinka pöly maahan laskeutuu.
Tyhjässä talossa
hämähäkinseitit nurkkiin rakentuu.
Autiota seinää
mun lasittunut katse yhä kiertää.
Kukaan ei nää,
kuinka sun muistelu taas sieluani hiertää.
Taas muistan
sun kasvot, joilta syyllisyys läpi loistaa.
Päätäni puistan,
sillä tahdon sen kuvan mielestäni poistaa.
Muistan yhä,
kuinka hymyilit sun toiselle rakastetulle.
Onhan pyhä
Hänen kuvakin sun lompakossas sulle.
En kestä
jos sulle oikee onkin hän.
Mutten estä
sua saamasta huonon tyttöystävän.

 

Luulin, että olisit erilainen,
että sun kanssas oisin onnellinen nainen.
Luulin, että muhun voisit rakastua,
että sun tunteet ei koskaan voisi lakastua.
Luulin, ettet voisi satuttaa mua,
että sulle voisin vapaasti antautua.
Luulin että oisin sulle tärkeä,
että mun sydän vihdoin puhuis järkeä.
Luulin, ettet koskaan ikinä muutu,
että mun kanssa sulta ei mitään puutu.

 

Tuolla on se mies, jota pelkään.
Häneltä varmasti saisin selkään,
jos kahden jäisin sen kaa.

Häneltä varmaan ois kovakin työ,
ettei hän mua kasvoihin lyö,
jos kahden jäisin sen kaa.

Hän imisi musta mussa piilevää pelkoa,
josta hän varmasti saisi selkoa,
jos kahden jäisin sen kaa.

Hän osoittais muhun tuntemaa vihaa
retuuttamalla mua pitkin pihaa,
jos kahden jäisin sen kaa.

Varmasti hän mut nyrkeillään tappais
ja ruumiini päälle multaa lappais,
jos kahden jäisin sen kaa.

 

Kuin varkain hän luokseni hiipi,
sydämeni paloiksi riipi
ja mulle jäi vain yksi murtunut siipi.

Niin varhain sydämelleni teki pahaa,
siipeni katkaisi käyttäen sahaa
ja nyt niitä korjaan voidellen niihin vahaa.

Vain parhain sulle aina riittää.
Siks päätit meidät yhteen liittää
ja nyt saan siitä kättä kylmää kiittää.

 

Morkkis

Mä en tiedä, mitä olen tehnyt.
Nyt kai olen niin kaunis ja niin pehmyt.
Mä normaalisti en ole tämänlainen,
näin alistuva ja liian helppo nainen.
Mä valehtelen, kun mitään en tahdo myöntää.
Sä totuuden voit alas kurkustasi työntää.
Vain nukuttiin, ei tehty mitään muuta.
En koskenut sun suutelevaa suuta.
Mä kai olen sulle erävoitto,
mut sä olet mulle musta aamunkoitto.
Kukaan ei saa susta koskaan tietää;
muuten en voi itseäni sietää.
Niin kuin mä, mut karkotit sun luista.
Mut unohdit, et mua enää muista.

 

Sun huulet ja silmät mun mielessä,
kylmät tuulet ja makusi mun kielessä.
Kuinka ne jättää vois?
Sä lähdet ja saat mut sekaisin.
Tyhjät tähdet kai sammu liian aikaisin.
Mä haluun täältä pois.
Nyt mä kuolen aina, kun sua muistelen,
haavojani nuolen ja päätäni puistelen.
Kuka auttaa vois?
Sydämeni veit ja uskoni elämään.
Se mitä teit, sai mut vihdoin heräämään.
Vihdoinkin lähden pois.

 

Johanna Jäminki

Aihe: Runo | 2 kommenttia »