Helsingin Sanomat | Julkaistu 21. 7. 2008 17:24
Ensinnäkin monet kiitokset tekstien lähettäjille, lukijoille ja kommentoijille, kuin myös Vilja-Tuulialle! Aktiivisuutenne on ollut ihailtavaa ja kirjoittajapiirissä on ollut täysi tohina päällä koko sen elinkaaren ajan. Kaikki kuitenkin loppuu aikanaan, ja niin on tämänkin blogin vuoro jäädä lepäämään.
Blogi päättyi virallisesti sunnuntaina 20.7., eikä uusia tekstejä siis enää julkaista. Kirjoittajapiiriin voi kuitenkin vielä viikon ajan lähettää kommentteja. Tämän jälkeen blogi siirtyy HS.fi:n Blogit-sivun arkistoon (eli kohtaan ”HS-blogit, joita ei nyt päivitetä”). Arkistoon siirtämisen jälkeen kommentteja ei aktiivisesti moderoida, joten risuja ja ruusuja ei enää kannata lähettää. Jos siis jokin teksti on ihastuttanut tai vihastuttanut, ettekä vielä ole saaneet sitä sanotuksi, niin nyt on viimeinen tilaisuus kajauttaa mielipiteensä ilmoille! Tekstit säilyvät kuitenkin luettavissa arkistoinnista huolimatta, vaikka kommentointimahdollisuus käytännössä poistuukin.
Lopuksi kuitenkin hyviä uutisia: koska Kirjoittajapiiri oli teidän ansiostanne menestys, pääsee piiri toiselle kierrokselleen! Tarkempaa ajankohtaa ei ole vielä päätetty, mutta tarkkailkaa HS.fi:tä ja erityisesti Kirjat-sivua. Ilmoitamme tekstien lähettämisestä ja muista aikatauluista, kunhan ne varmistuvat.
Kesäisin terveisin,
Leena Viitanen
Projektitoimittaja
HS.fi
Aihe: Kirjoittajapiiri tiedottaa | 7 kommenttia »
Helsingin Sanomat | Julkaistu 20. 7. 2008 18:00
Ostin tänään säilyketölkin avaajan. Sellaisen ison Lue koko artikkeli »
Aihe: Proosa | 6 kommenttia »
Helsingin Sanomat | Julkaistu 20. 7. 2008 17:00
1.
On kakarat joskus hankalii
äiti suuttuu, huutaa – turpa kii
Lapsi testaa, miksi niin tai näin
oikein, väärin, nurinpäin?
Kas, äiti ohjaa, neuvon antaa
kulje kulta unten rantaa.
Siivet selkään silloin saat
näät ihmeet, niityt, kultamaat
Lennä, lennä lintujen
Lennä, tuulen sulle tein
Lue koko artikkeli »
Aihe: Runo | 6 kommenttia »
Helsingin Sanomat | Julkaistu 20. 7. 2008 16:00
TULLA IHMISEKSI
Kuin vuorovesi laineilee ihmismassa
nakymattomien voimien vallassa.
Olemme samaa vetta,
ja yhdessa olemme meri.
Siis; olen pisara samaa alttiutta
ja tullakseni ihmiseksi
on minun synnyttyva hiljaisuudessa.
Pelastuttava:
pois virrasta
joka muovaa samaksi jokaisen liikkeen;
eroon pauhusta
joka tayttaa tajuntani, jonka lapi ei kuiskaava airut kuulu. Lue koko artikkeli »
Aihe: Runo | 4 kommenttia »
Helsingin Sanomat | Julkaistu 20. 7. 2008 15:00
Kuun kalpea kajastus metsän reunaa siivilöi
Kuun valossa kulkee yksi jos useampi öin
Pienistä silmistä pienet kuut katsoo
Ja näkevät suuren aukon taivaan kannessa
Tuo aukko kuvastuu lammessa
Mustan veden ympäröimänä
Hiljaa kulkee kuu öisen ratansa
Sulkien sisäänsä hartaimmatkin toiveet
Kaikkien kanssa eläjien
Aamuaurinko häivyttää kuun pois
Niin kuin sitä ollutkaan ei ois
R. Soisalo
Aihe: Runo | 15 kommenttia »
Helsingin Sanomat | Julkaistu 20. 7. 2008 14:00
harakat kasvavat korkealle
sanat juurtuvat pimeään
lapsi ei lähde kuin
kieliopin taulukosta
kirjaimet lentävät etelään
Anna Vuorjoki
Aihe: Runo | 8 kommenttia »
Helsingin Sanomat | Julkaistu 20. 7. 2008 13:00
1. on vain syksyn itku tuulessa,
pitsiverho ikkunassa, joka ei avaudu
liukas tie kompastua yksin
kaunis lause kirjoittamatta
sanattomasti ikävä
Lue koko artikkeli »
Aihe: Runo | 5 kommenttia »
Helsingin Sanomat | Julkaistu 20. 7. 2008 12:00
4 vuodenaikaa
sana on kivi
heitän kiven
heität kiven
eiköhän sun oo aika lähteä sanot
totisesti sanon
kuunlilja syöksyy esiin
on kevät
juon kesän
syksyllä noukitaan kypsä marja
talvi on totuttelua uuteen kotiin
tulee kevät
routa sulaa
kivet irtoavat
Lue koko artikkeli »
Aihe: Runo | 6 kommenttia »
Helsingin Sanomat | Julkaistu 20. 7. 2008 11:00
Teheran on ruma, likainen ja saasteinen suurkaupunki. Totta, mutta kun laskeutuu Teheraniin yöllä kun matalien lähiöiden valot täplittävät tummaa mattoa, on kun laskeutuisi suoraan tuhannen ja yhden yön satuun.
Pasargadaessa Kyyroksen haudalla syksyn tuuli piiskaa tasankoa ja kun meille kerrotaan miten viimeinen shaahi Persian 2500-vuotisjuhlissa piti puheen tällä paikalla, mieleen välähtää äkkiä tv-ruutu, josta koko perhe 30 vuotta sitten tuijotti juhlia. Ja taivaanrannassa kiitää ratsastaja täyttä laukkaa niin kuin minä ratsastin silloin sänkipellolla. Lue koko artikkeli »
Aihe: Proosa | 11 kommenttia »
Helsingin Sanomat | Julkaistu 19. 7. 2008 18:00
Nyt se tapahtuu. Kaksi miestä nousee tien varteen pysäköidystä mustasta autosta ja kävelee varmin askelin kohti rakennusta, jonka ikkunasta Anton on tarkkaillut heidän hänen tarkkailemistaan jo viikkojen ajan. Hän ottaa puhelimen käteensä ja soittaa vielä yhden puhelun:
”Henna lähde pois, heti. Älä pysähdy äläkä kerro kenellekään missä olet tai minne olet menossa. Ei edes siskollesi, äidillesi tai parhaalle ystävällesi. Pysy liikkeellä. Tämä on sinun omaksi parhaaksesi. Älä luota keheenkään. Jos tarvitset rahaa käytä sitä viimeksi sinulle antamaani luottokorttia. Olen pahoillani.”
”Mitä on tapahtunut?”
”En voi kertoa. Liian pitkä juttu ja ihan omaksi parhaaksesi on mitä vähemmän tiedät. Emme tule näkemään pitkään aikaan. Lähde samantien lentokentälle äläkä edes käy kotona. Tämä on tärkeää. Et ole turvassa täällä.” Lue koko artikkeli »
Aihe: Proosa | 11 kommenttia »
