Arabikevään käynnistäneen Tunisian vaalien lopulliset tulokset on julkistettu. Täysin odotusten mukaisesti voiton vei maltilliseksi islamistipuolueeksi luonnehdittu Ennahda (al-Nahda) 89 paikan eli noin 41 prosentin äänivyöryllä. Yhteensä paikkoja oli jaossa 217.
Vaaleissa valittiin neuvosto, jonka on määrä laatia Tunisialle uusi perustuslaki ja päättää tulevista parlamentti- ja presidentinvaaleista.
Ennahda-puolueella on radikaalit juuret. Syrjäytetyn diktaattorin Zine Abidine Ben Alin hallinto käytti kovia otteita puolueen nujertamiseen. Vielä vuosi sitten Ennahda joutui toimimaan maan alla. Pitkä historia alistettuna ja kiellettynä puolueena selittänee ainakin osittain islamistipuolueen menestyksen Tunisian ensimmäisissä vapaissa vaaleissa.
Toiseksi tuli liberaali CPR 29 paikalla. Puoluetta johtaa tunnettu ihmisoikeusaktivisti Moncef Marzouki.
Yllättäen kolmanneksi eniten paikkoja, 26, sai itsenäisellä listalla kampanjoinut Aridha-puolue. Puoleen johtaja Hachmi Hamdi on Ennahda-puolueen entinen jäsen. Hän asuu Lontoossa ja omistaa satelliittikanavan. Hamdia on syytetty populistiksi, joka lupasi äänestäjille mahdottomia: 500 000 uutta työpaikkaa, ilmaisen terveydenhuollon ja ilmaisen joukkoliikenteen.
Neljänneksi tuli keskusta-vasemmistolainen ja maallistunut Ettakatol 20 paikalla. Ennahdaa vastaan kampanjoinut vasemmistoliberaali ja maallistunut PDP oli vaalien suurimpia häviäjiä 16 paikalla.
Kiinnostavaa on tunisialaisten laiska äänestysvilkkaus. Vain 51,7 prosenttia potentiaalisista äänioikeutetuista rekisteröityi äänestäjiksi. Aiempien tietojen mukaan rekisteröityneistä äänesti yli 90 prosenttia, mutta kokonaisuudessaan äänestysprosentti jää siis alle 50 prosentin.
Islamistinen Ennahda on sanonut kunnioittavansa naisten oikeuksia, yksilönvapauksia ja sananvapautta. Ennen vaaleja Tunisiassa käytiin kuitenkin kiinnostava sananvapauteen liittyvä debatti sen jälkeen kun kaupallinen Nessma-tv oli lokakuun alussa esittänyt iranilais-ranskalaisen animaatioelokuvan Persepolis (2007). Elokuva perustuu Marjane Satrapin omaelämänkerralliseen sarjakuvateokseen.
Elokuva kertoo Iranin islamilaisesta vallankumouksesta iranilaisen pikkutytön ja tämän kasvukertomuksen kautta. Elokuvassa on kohta, jossa päähenkilö jutustelee lapsena Jumalan kanssa.
Elokuvan esittämisen jälkeen tuhannet salafistit ja muut islamistit osoittivat mieltään eri puolilla Tunisiaa. Kaikki muut puolueet tuomitsivat mellakoinnin, mutta Ennahda syytti tv-kanavaa muslimien loukkaamisesta.
Tapasin pari viikkoa sitten Ennahda-puolueen tiedottajan Mowadh Ghannouchin. Hän on puolueen johtajan ja pääideologian Rachid Ghannouchin poika. Haastattelun yhteydessä kyselin Ghannouch-juniorilta myös Persepolis-episodista. Tilan puutteen vuoksi tämä kohta haastattelusta ei ollut lehdessä. Julkaisen tässä animaatiokohua koskevan osan haastattelusta kokonaisuudessaan.
Tunisiassa käytiin iso debatti sen jälkeen kun televisiossa näytettiin Persepolis-animaatioelokuva. Oletko itse nähnyt elokuvan?
En ole nähnyt. Vain joitakin osia siitä.
Jos Ennahda johtaisi Tunisiaa, voisiko valtion televisio näyttää Persepolis-elokuvan?
[Kaupallinen] Nessma-tv näytti elokuvan provosoidakseen tunisialaisia ja vaikuttaakseen vaalitulokseen. Nyt olemme jo ohittaneet tämän asian. Tv-kanavan johto pyysi anteeksi Tunisian kansalta ja myönsi tehneensä virheen. Olemme hyväksyneet anteeksipyynnön ja menemme nyt eteenpäin.
Mutta Persepolis on palkittu elokuva, joka on hyvin suosittu ympäri maailmaa.
Jos joku elokuvateatteri haluaa näyttää elokuvan, niin mikä siinä. Kuitenkin haluamme suojella myös ihmisten oikeutta protestoida rauhanomaisesti. Se on myös sananvapautta.
Islamistipuolue Ennahdan kannattajat onnittelivat Moawadh Ghannouchia puolueen päämajassa Tunisissa lokakuun lopussa. Kuva: Pauline Beugnies.
Voisiko Tunisian valtiontelevisio näyttää Persepolisin?
Valtiontelevisio on, niin kuin kaikkialla muuallakin, julkinen palvelu, ja sen pitää heijastella kansan mieltymyksiä. En usko, että elokuva täyttää nämä kriteerit. Jotkut ihmiset ehkä pitävät siitä, mutta uskon, että vähemmistö. Yksityiset kanavat voisivat ehkä näyttää elokuvan, ehkä siinä ei ole ongelmaa.
Eli jonkinlaisia sananvapauden rajoituksia tullaan Tunisiassa näkemään?
Sananvapaudella on aina tietyt rajat. Esimerkiksi Saksassa ja joissakin muissa Euroopan maissa ja myös USA:ssa sananvapaus ei ole rajoittamaton. Esimerkiksi holokaustia ei saa kyseenalaistaa. Tätä ei hyväksytä kulttuuriselta ja eettiseltä pohjalta. Eli eri yhteiskunnilla on asioita, jotka ovat heille äärimmäisen tärkeitä, ja meidän pitää olla herkkiä sille, millaisia uskomuksia ihmisillä on. Uskonnovapaus on tärkeää. Ne jotka haluavat uskoa islamiin, heidän pitää saada uskoa, ja ne jotka eivät usko, niin ei siinä mitään, se on heidän oikeutensa. Mutta meidän pitää kunnioittaa toisiamme.
Voisitko tarkentaa mitä vikaa Persepolis-elokuvassa oli?
Islamin mukaan Jumalan kuvaa ei saa piirtää, joten muslimeista on hyvin loukkaavaa, jos Jumala piirretään animaatioelokuvassa. Tämä oli suurin ongelma. Ja koko elokuva, sillä oli poliittinen tarkoitusperä. Siinä kerrottiin Iranin vallankumouksesta ja viesti oli se, että näin käy Tunisialle, jos islamistit voittavat vaalit. Elokuvan oli siis poliittisesti motivoitu, eikä sillä ollut mitään tekemistä luovuuden tai taiteellisen luovuuden kanssa. Se oli puhdasta, likaista politiikkaa.
Mutta et ole itse edes nähnyt elokuvaa?
Olen nähnyt osia siitä.
Mitä osia?
Ison osan elokuvasta. Sen kohdan missä oli, niin kun tiedät, piirretty Jumalan kuva. Ja joitakin muita osia. Joten meidän pitää uskoa yhteiskuntaan, jossa kunnioitetaan toisia. Ne jotka uskovat islamiin, heillä pitää olla siihen oikeus ja ne jotka eivät usko, heillä on oikeus sanoa se, että eivät usko islamiin. Mutta samaan aikaan molempien pitää kunnioittaa toisiaan.
Ok. Kiitos haastattelusta.
