Archive for the ‘Syyria’ Category

Älä ammu viestinviejää

Keskiviikko, Helmikuu 29th, 2012

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta, joka on viime päivinä herättänyt laajaa keskustelua ja syvää huolta niiden journalistien keskuudessa, jotka raportoivat työkseen vaarallisilta alueilta.

Kyse on keskustelusta, joka käynnistyi viime viikolla, kun amerikkalainen veteraanitoimittaja Marie Colvin ja nuori mutta palkittu ranskalainen kuvajournalisti Rémi Ochlik kuolivat Syyrian armeijan pommituksessa Homsin kaupungissa.

Yksityiskohdista ei ole varmuutta, mutta moni asia viittaa siihen, että toimittajia vastaan hyökättiin tarkoituksella. Syyrian hallinto kiistää tämän ja sanoo, etteivät he tienneet länsimaisten toimittajien paikallaolosta, koska toimittajat eivät olleet virallisesti rekisteröityneet.

Toistan heti alkuun saman, jota painotin jo perjantaina Helsingin Sanomissa: toimittajan henkiriepu ei ole yhtään sen arvokkaampi kuin kenenkään muun. Journalismissa tarinan kohteena ei pääsääntöisesti pitäisi olla journalisti. Siksi minusta on ylipäätään hieman kiusallista kirjoittaa toimittajien kohtaloista.

Colvin ja Ochlik olivat Homsissa kertomassa siitä, kuinka kymmenet siviilit kuolevat päivittäin armottomissa pommituksissa. Tätä taustaa vasten Colvinin ja Ochilikin kuolema oli vain yksi tuhansista.

Kuitenkin  toimittajien tappamisesta on tärkeä puhua. Kyse on nimittäin siitä, miten ja millaista tietoa yleisön on mahdollista saada konflikteista. Jos tapat toimittajan, tapat tarinan, joka journalistin oli tarkoitus välittää yleisölle.

Sotareporttereiden sisäisissä keskusteluissa onkin kuluneen viikon aikana puhuttu siitä, että juuri tämä logiikka oli mahdollisesti Colvinin ja Ochlikin kuolemien takana. Vaikka täyttä varmuutta asiasta ei ole, ilmeisesti Colvinin ja Ochlikin käyttämien satelliittipuhelinten signaali oli jäljitetty, ja sen jälkeen heitä oli ammuttu kohti.

Kuollessaan Colvin ja Ochlik olivat Syyrian kapinallisten rakentamassa ”mediakeskuksessa”, josta lähetettiin liveraportteja maailmalle. Joidenkin lähteiden mukaan Syyrian armeija oli ennen iskua nimenomaisesti käskenyt tappaa kaikki ulkomaiset toimittajat, jotka astuvat Syyrian maaperälle.

Ei tarvitse käyttää paljoakaan mielikuvitusta arvatakseen, että iskun tavoitteena oli ehkä yritys katkaista yhteys Homsin ja ulkomaailman välillä. Mahdollisesti tarkoituksena oli myös varoittaa länsimaista mediaa: näin käy, jos tulette Homsiin.

Näpäytys tehosikin. Useimmat ulkomaiset toimittajat ovat iskun jälkeen paenneet Homsista (jos vain ovat pystyneet). Moni kansainvälinen media (mukaan lukien Helsingin Sanomat) on joutunut panemaan hyllylle ainakin osan suunnitelmistaan raportoida Syyrian konfliktista.

Mikä on toimittajan rooli sodassa? – Olla silmänä, korvana ja suuna. Kertoa mahdollisimman riippumattomasti siitä, mitä näkee ja kuulee ympärillään. Välittää tietoa, näkemyksiä ja tunteita.

Sota-alueelle meneminen on aina riski, mutta onko toimittajilla perusteita vaatia sodan osapuolilta sitä, ettei heitä ainakaan tietoisesta valittaisi iskujen kohteeksi?

On, sillä toimittajia suojelevat kansainväliset sopimukset. Kansainvälisten sopimusten mukaan sota-alueella työskentelevät toimittajat ovat siviilejä, joita sodan osapuolten kuuluu suojella. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden pohjana olevat Geneven sopimukset sanovat sen selvästi:

Article 79 — Measures of protection for journalists

1. Journalists engaged in dangerous professional missions in areas of armed conflict shall be considered as civilians within the meaning of Article 50, paragraph 1 .

2. They shall be protected as such under the Conventions and this Protocol, provided that they take no action adversely affecting their status as civilians, and without prejudice to the right of war correspondents accredited to the armed forces to the status provided for in Article 4 A (4) of the Third Convention.

3. They may obtain an identity card similar to the model in Annex II of this Protocol. This card, which shall be issued by the government of the State of which the journalist is a national or in whose territory he resides or in which the news medium employing him is located, shall attest to his status as a journalist.

Lyhyesti sanottuna sota-alueella työskentelevän toimittajan tarkoituksellinen tappaminen on siis sotarikos. Toimittaja menettää siviilistatuksensa vain tarttumalla aseisiin. Kuten kirjoitin jo lehdessä, edes terävän kynän tai kielen käyttäminen ei tee toimittajasta sodan osapuolta.

Voi tietysti olla naiivia olettaa, että Syyrian hallinto lotkauttaisi korviaan tällaiselle sormen heristelylle.

Syyrian konfliktista raportoiminen on toimittajille hankala pala. Käytännössä ainoa reitti konfliktin ydinalueille on vienyt luvatta Libanonin tai Turkin rajan yli. Tässä vaarallisessa matkassa ulkomaiset toimittajat ovat joutuneet pakosta turvautumaan Syyrian opposition apuun.

Toinen vaihtoehto on mennä virallista reittiä Damaskokseen ja pyytää hallitukselta toimittajaviisumia. Ongelmana on se, että tässä vaihtoehdossa toimittaja joutuu työskentelemään hallituksen valvojan alaisuudessa, mikä rajoittaa raportoinnin vapautta. Eräs kollega esimerkiksi kertoi, ettei hän Damaskoksessa ollessaan saanut kuvata edes jonoja bensa-asemilla.

Entä sitten Homsiin ja muille kapina-alueilla luvatta menneet toimittajat? Jos he joutuvat tukeutumaan työssään Syyrian kapinallisten apuun, eikö heidän raportointinsa ole jo lähtökohtaisesti vinoutunutta? Olivatko Homsiin lähteneet toimittajat jo valinneet puolensa?

Eivät. On tärkeää ymmärtää, että uutiset ja raportit eivät synny tyhjästä, vaan ainoastaan kosketuksesta uutisoinnin kohteiden kanssa. Toimittajat joutuvat antautumaan eri tilanteissa erilaisten lähteiden varaan, toisinaan altistumaan jopa suoranaiselle propagandalle. Tämä on kaikkien toimittajien, ei pelkästään sotareporttereiden, päivittäistä todellisuutta.

Journalistien riippumattomuus tarkoittaa sitä, että he erilaisten lähteiden hyödyntämisestä huolimatta tekevät journalistiset valintansa itse, eivätkä antaudu ulkopuolisen painostuksen alla. Objektiivisuus journalismissa tarkoittaa sitä, että kaikille osapuolille annetaan mahdollisuus kertoa näkemyksensä, vaikkei objektiivisuus sanan tieteellisessä mielessä aina täyttyisikään.

Niin sanotun arabikevään jälkeen puhjenneiden konfliktien jälkeen on nähty monia muutoksia sotajournalismissa. Internet ja talouskriisit ovat syöneet resursseja isoilta mediataloilta ja ajaneet monia aloittelevia toimittajia freelancereiksi. Libyan sodasta alkaen monet aloittelevat toimittajat ja kuvaajat ovat päättäneet kantaa riskit yksin ja lähteneet raportoimaan levottomilta alueilta ilman isoja taustaorganisaatioita.

Arabikevään myötä on nähty myös, että ammattitoimittajien lisäksi internetiin raportoivat kansalaisjournalistit ovat joutuneet yhä useammin iskujen kohteiksi.

Tämä kaikki on huolestuttavaa kehitystä.

Ja mikä pahinta, ainakin Syyrian osalta näyttäisi siltä, ettei kansainväliseltä yhteisöltä voi toistaiseksi odottaa kovinkaan suurta tukea sodan siviiliuhreille – olivatpa he sitten konfliktialueiden tavallisia asukkaita tai konflikteista raportoivia toimittajia.

Twitter: @juhuus
Facebook: HS Kairo