Archive for the ‘Unohdetut kirjat’ Category

Lotman sateessa

Tiistai, Huhtikuu 27th, 2010

16. kesäkuuta 1987  oli kirjallinen merkkipäivä. Totta, se oli myös kahdeksaskymmeneskolmas Bloomsday Joycen Odysseuksessa kuvatun päivän jälkeen. Suomessa se oli kylmän ja sateisen alkukesän sateinen päivä, Lahden Mukkulassa oli jälleen kirjailijakokous. Ja semiotiikan ja kulttuurintutkimuksen suurmies Juri Lotman (1922-1993) puhui siellä. (lisää…)

Hidasta matkantekoa

Torstai, Helmikuu 11th, 2010

Aloitan kaukaa: kun lähes kolmekymmentä vuotta sitten matkustin junalla Moskovasta Habarovskiin, parasta matkassa ei ollut eksotiikka, eivät maisemat, eikä varsinkaan ruoka, vaan yhtäjaksoisuus. Tunne siitä, että heittäytynyt matkan vietäväksi ja aloittanut jotain, joka ei ihan heti lopu. Verkkarit niskaan ja rentoutumaan.

Jokseenkin tällaiselta tuntuu käydä Thomas Mannin Joosef ja hänen veljensä -romaanitetralogian matkaan.

(lisää…)

Näpit irti kirjastoista (ja käsidesiä päälle)

Perjantai, Marraskuu 27th, 2009

Aina kun Helsinki ryhtyy “säästämään”, pölkylle pannaan kirjastot. Niin nytkin: useita lähikirjastoja aiotaan lakkauttaa ja toimintaa ilmeisesti keskittää Töölönlahden autiomaahan sitten joskus ehkä designpääkaupunkiprojektin ja yleisurheilun Euroopanmestaruuskisojen jälkeen mahdollisesti kaavailtavaan keskustakirjastomediakeskusmonumenttiin. Ellei Töölönlahden pinta sitä ennen nouse, jolloin tilalle voidaan rakentaa liikuntaviraston haaveilema lämmitettävä talviuimala. (lisää…)

Arvoisa valintalautakunta

Perjantai, Marraskuu 13th, 2009

Sääntöjen mukaan asiassa ei ole nokan koputtamista: “Palkinto on suuruudeltaan 30 000 euroa ja se annetaan tunnustuksena Suomen kansalaisen kirjoittamasta ansiokkaasta romaanista. ” Säänöstä seuraa, että myös Finlandia-palkinnon ehdokkaaksi nimettyjen kirjojen täytyy olla ansiokkaita.

Alati nirso yleisö saattaa kuvitella, että kun vuoden saldosta valitaan kuusi kirjaa kilpailemaan tuosta maan arvostetuimpana pidetystä romaanipalkinnosta, ne ovat paitsi ansiokkaita myös nimen omaan kuusi ansiokkainta, ainakin raadin mielestä. Raadin ei tarvitse perustella valinta- eikä varsinkaan karsintaperiaatteitaan. (lisää…)

Parasta ennen

Maanantai, Lokakuu 19th, 2009

Romaaneissa pitäisi olla parasta ennen -päiväys, Timpan eli sarjakuvataiteilija Timo Mäkelän vanhempi herra miettii sunnuntain Hesarin Minun elämäni -sarjassa.

Filosofis-nostalgisen sarjakuvahenkilön mielestä Topeliuksen ja Runebergin tekstit ovat muuttuneet lähes sietämättömiksi, Leinon proosa on jo ihan mahdotonta lukea. 20-luvun modernin ajan ihannointi tuntuu jo vähän huvittavalta ja kahden seuraavan vuosikymmenen romaanien paatos suorastaan nololta. Tuntuuko tutulta? (lisää…)

Kirjanmerkit

Maanantai, Kesäkuu 29th, 2009

Viimeiset kirjat laatikkoon, divariin menevät muovikasseihin ja kirjahyllyssä ja kirjojen välissä jostain syystä ajelehtivat lukuisat kirjanmerkit paperinkeräykseen. Hyllyt on purettu ja pinottu remontin tieltä. Sunnuntai on päättymäisillään. Huomenna pääsen takaisin maalle, jossa uudet kirjapinot — lukemattomat — jo odottavat. Ja korituoli jalavan alla. (lisää…)

Kunniaa kirjankansille

Keskiviikko, Kesäkuu 3rd, 2009

Ei ole yllätys, että niin moni kirjailija tunnustaa rakkautensa kirjoihin, ei vain kirjallisuuteen. Olisi kiinnostavaa pohtia näiden sanojen merkityseroa, vähän niin kuin, Dostojevskin tavoin, ihmiskunnan ja ihmisen eroa . Voiko rakastaa kirjallisuutta, mutta suhtautua välinpitämättömästi kirjoihin?

Kirjallisuudella ei ole kasvoja, mutta kirjallapa on. Kansi. (lisää…)

Viimeinen kesäloma

Tiistai, Toukokuu 26th, 2009

Kesälomaan on kolme viikkoa ja mielen valtaa levottomuus. Pitäisi suunnitella mitä ottaa maalle mukaan kesälukemiseksi. Tiedän, tiedän, suunnitelmat eivät ole ennenkään pitäneet ja lopulta vain dekkaripino makuuhuoneen nurkassa alenee.

Tänä kesänä lupaan pyhästi (sormet ristissä) lukea klassikoista ainakin Poltetun Njállin saagan — helppo luvata, kun kirja on kohta puolivälissä — sekä Herodotoksen Historiateoksen. Kaksi tuoretta Shakespeare-suomennosta odottaa myös vuoroaan, sekä Ville Keynäksen uusi Rabelais-suomennos. Kirjakassi käy painavaksi! (lisää…)

Mielikuvitushenkilö, melkein totta

Tiistai, Toukokuu 19th, 2009

Muistattehan Tuulen varjosta Unohdettujen kirjojen hautausmaan, uhanalaisten kirjojen viimeisen turvapaikan, josta kirjoille vihitty henkilö saa käydä pelastamassa yhden teoksen palauttaakseen sen elämään. Jos joskus vaihdan tämän blogin nimeä, voisin valita tuon Carlos Ruiz Zafónin keksimän. Espanjaksi se kuulostaa vielä vaikuttavammalta: El cementerio de los libros olvidados. Ja sen niminen blogikin näkyy jo olevan.

Ruiz Zafónin uudessa Enkelipelissä Unohdettujen kirjojen hautausmaan asiakkaiden joukossa mainitaan muuan Daríos Cymerman, joka ainoana vieraana on onnistunut eksymään loputtomille käytäville. Syön valmiiksi pehmentyneen olkihattuni, ellei hra Cymerman ole vähintäänkin lähisukua tsˇekkiläiselle Jára Cimrmanille. (lisää…)

Miksi Tuulen varjoa ei filmata?

Perjantai, Toukokuu 15th, 2009

Palaan viime postauksen aiheeseen. Runsaan viikon kuluttua ilmestyy Carlos Ruiz Zafónin toinen suomennettu romaani Enkelipeli. Se kertoo Barcelonasta samantapaisen tarinan tai tarinavyyhden kuin Tuulen varjo, jos mahdollista vielä intensiivisemmin tyyliteltyyn paikan henkeen imeytyen ja unohdettujen kirjojen magiikkaa hehkuttaen. Kerron lisää, kunhan romaani on vapaa arvosteltavaksi.

Kirjailija itse on asunut viisitoista vuotta Los Angelesissa käsikirjoittajana, joten voisi odottaa, että miljoonin kappalein myyty Tuulen varjo olisi jo filmattu, ja viime vuonna ilmestynyt Enkelipelikin vähintään käsikirjoitusvaiheessa. Ruiz Zafónilla on kysymyksiin kirjojen henkeen sopiva vakiovastaus: “Miksi ihmeessä? Paras elokuva on se, jonka kirjani lukija näkee mielikuvituksessaan.”