Oli miellyttävä velvollisuus, eli rästiin jäänyt työtehtävä lukea John LeCarrén uusin, Pakanalaulu. LeCarré ei koskaan tunnu pakkopullalta, vaikka aiheet äärimmäisen vakavia ovatkin. Jos kirjallisuus on vallitsevien totuuksien ja maailmankuvien kyseenalaistamista, LeCarré kirjoittaa joka romaanissaan maailmaa uusiksi. (lisää…)
Archive for the ‘Shakespeare’ Category
Afrikka
Torstai, Heinäkuu 5th, 2007Kaikki rahat takaisin
Torstai, Toukokuu 31st, 2007Populistiedustaja Ben Zyskowiczin Matti Rossi -kampanja oli aluksi surkuhupaisa, sitten vain surkea. Lumipallo lähti liikkeelle, ja niinkuin nykyisinä epämääräisinä talvina väistämättä käy, se ei kerännyt mukaansa puhdasta lunta, vaan enimmäkseen saastaa, ryönää ja sitä ihteään. (lisää…)
Isä, poika ja aggressiivi
Maanantai, Huhtikuu 9th, 2007Paskakirjan jälkeen onkin johdonmukaista kirjoittaa Henrik IV:stä, onhan se luullakseni ensimmäinen Shakespeare-suomennos, jossa v-sana lausutaan niin kuin sen muinaisgermaaneilta lainannut Suomen kansa sen lausui jo Agricolan ja siis myös Shakespearen aikoina. (lisää…)
Eläkepommimies 2
Perjantai, Helmikuu 16th, 2007Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu. Ennenkuin kirjailija Jorma Ranivaara itse älähtää, muistutan, että kuningas Learista käyttämäni otsikko on tietysti Ranivaaran viimesyksyisen romaanin nimi. Se tuntui sopivan täydelisesti kuvaamaan myös eläkepommiksi ryhtyvää Shakespearen tragedian nimihenkilöä.
Terveisiä Kuopioon: huomaanpa, että meillä on yhteinen mielikirja, Bohumil Hrabalin Tanssitunteja aikuisille ja edistyneille.
Eläkepommimies
Perjantai, Helmikuu 16th, 2007”Elämöikää mielin määrin! Tässä seison, orja, köyhä, heikko, halveksittu vanhus! Kuulkaa minua, te luonnon liehakoivat rengit, tytärteni kätyrit, te teitte liiton niiden julmurien kanssa, siksi ruoskitte nyt korkeuksistanne tätä vanhaa päätä! Katalaa ja julmaa!”
Vuorosanat ovat valmiina. Teksti: Shakespeare. Esittäjä: Lear, eläkeläinen. Esityspaikka voisi olla vaikka eduskuntatalon edusta, joskus eläkeleikkausten jälkeen.
Niistähän Kuningas Learissa on kysymys. Suomentaja Matti Rossi puhuu hienossa esipuheessaan ”syytinkiläisen tragediasta”. Kuten muistetaan, vanha Lear päättää luopua vallastaan kolmen tyttärensä hyväksi, syytinkiä eli elinikäistä eläkesopimusta vastaan. Siihen kuuluu ansiosidonnaisen elatuksen lisäksi ex-kuninkaan arvolle sopivan sadan ritarin saattueen ylläpito. (lisää…)
Puhu siitä mikä aion olla, älä siitä mikä olin
Sunnuntai, Tammikuu 21st, 2007”Minulla oli Edvard, jonka Rikhard tappoi; oli Henrik, jonka Rikhard tappoi; sinulla oli Edvard, jonka Rikhard tappoi; oli Rikhard, jonka Rikhard tappoi.”
”Minullakin oli Rikhard, hänet tapoit sinä; oli Rutland, jota olit tappamassa.”
Naiset ne siinä tasaavat tilejä; äidit, lesket, tyttäret, sisaret Yorkin ja Lancasterin suvusta. Niiden Henrikit, Edvardit ja Rikhardit ovat sotineet Ruusujen sodassa Englannin kuninkuudesta, ja nyt alkaa loppu häämöttää. Kuninkaana on vallananastaja ja lastenmurhaaja — niin Shakespeare esittää Tudorien viralliseen historiankirjoitukseen nojaten — Rikhard III. Hänen käsistään on selvinnyt hengissä vain yksi naimaikäinen perijä kummastakin suvusta. (lisää…)
Veronan toinen Julia
Keskiviikko, Tammikuu 10th, 2007Sain Paavo Cajanderin vanhat Shakespeare-suomennokset ylioppilaslahjaksi, luin ne saman tien ja siitä on aikaa. Ehkä niitä naiivissa nuoruudessa luki eri tavalla. Nyt kypsässä ja vähän kyynisessä iässä Shakespearen uudelleen suomennettuja komedioita lukiessa yllättyy, kun huomaa millaisia paskiaisia niistä paljastuu.
Kaksi nuorta veronalaista esittelee heistä yhden. (lisää…)
Neljät häät ja yhdet hautajaiset
Tiistai, Tammikuu 2nd, 2007Laskelmoitua rakkautta, keinottelua myötäjäisillä, koplausta, kiristystä, prostituutiota, lahjontaa, valheita ja tekopyhyyttä. Arvasitte ehkä sittenkin väärin: tämä ei ole tarina suomalaisen kykypuolueen silmäätekevistä, vaan Shakespearen kuvittelema Wienin hovi ja kaupunki nimeämättömänä ajankohtana.
Ja tällaiseen maailmaan syttyy — ei, vaan räjähtää — yhdestä katseesta suuri rakkaus kuin joulun tähti, sananmukaisesti elämää suurempi mysteeri.
Jälkimmäisessä on kyse maailmankirjallisuuden suurimmasta rakkaustarinasta, Romeosta ja Juliasta. Luin sen heti hyvin toisenlaisen rakkaustarinan, Mitta mitasta -näytelmän jälkeen. Lukujärjestys on oikea, jos haluaa säilyttää illuusionsa. Todellisessa elämässä Shakespeare kirjoitti Romeon ja Julian yksitoista vuotta Mittaa mitasta aikaisemmin. (lisää…)
Uhrit eivät jätä rauhaan
Perjantai, Joulukuu 22nd, 2006Portinvartija herää krapulassa kolkutuksiin ja luulee olevansa helvetin portinvartija. Ei hän ihan väärässä olekaan, kuten pian osoittautuu. Hän sanailee tulijoiden kanssa viinin vaikutuksista (”halun se nostaa, mutta kyvyn se kaataa”). (lisää…)
Kunhan pysytään järjen rajoissa
Maanantai, Joulukuu 4th, 2006”Saanko vaihtaa kanssanne ajatuksia?”
”Käyhän se, jos otatte lopuksi omanne pois.”
Groucho Marxko se siinä sanailee? Ei vaan Sir John Falstaff naittajaeukko matami Vikkelän kanssa. (lisää…)
