Aloitan kaukaa: kun lähes kolmekymmentä vuotta sitten matkustin junalla Moskovasta Habarovskiin, parasta matkassa ei ollut eksotiikka, eivät maisemat, eikä varsinkaan ruoka, vaan yhtäjaksoisuus. Tunne siitä, että heittäytynyt matkan vietäväksi ja aloittanut jotain, joka ei ihan heti lopu. Verkkarit niskaan ja rentoutumaan.
Jokseenkin tällaiselta tuntuu käydä Thomas Mannin Joosef ja hänen veljensä -romaanitetralogian matkaan.
Palaan hetkeksi Marcel Reich-Ranickiin. Muistelmateoksensa Eurooppalaisen lopussa hän kertoo kriitikontyöstään, vähän omahyväisestikin, mutta paljon asiaa, joka on helppo allekirjoittaa. Hän toi puoli vuosisataa sitten Puolasta Saksaan palatessaan raskassoutuiseen ja akateemiseen saksalaiseen kirjallisuuskritiikkiin yksinkertaisen journalistisen periaatteen. Vaikka teksti on asiantuntevaa, sen täytyy myös olla luettavaa ja ymmärrettävää. (lisää…)
Olinpa sentään ymmärtänyt säästää tämän: Marcel Reich-Ranickin muistelmateoksen Eurooppalainen. Viime kesänä kirjahyllyä siivotessani punnitsin parikin kertaa sen kohtaloa — aika vertauskuvallista, kun tietää miten hiuskarvan varassa kirjoittajan oma kohtalo ja elämä oli useaan otteeseen. Reich-Ranickin kirjaan perustuva elokuva Minun elämäni nähtiin Teemalla uusintana sunnuntai-iltana. (lisää…)
Toivoin jouluksi yhden kirjan ja sainkin sen: Henrik Meinanderin Suomi 1944:n.
Jouluaattona jäi kiinnostava historiallinen ranskalainen dekkari kesken, kun pelkkä vilkaisu paketista paljastuneeseen kirjaan vei mennessään. (lisää…)
Pari päivää sitten se iski: tajusin etten ehkä enää koskaan tee isoa kirjailijahaastattelua. Ajatus on tyrmistyttävä. (lisää…)
Saksalainen kirjailija Hans Magnus Enzensberger täyttää 80 vuotta tänään 11. marraskuuta. Onnea! Saksalaisista haastatteluista päätellen päivänsankari on yhtä terävä päästään ja sukkela kielestään kuin silloin kun hän viimeksi vieraili Lahden kirjailijakokouksessa 1991. (lisää…)
Suomalaisen kirjallisuuden keskeisenä saksantajana tunnettu Stefan Moster kysyi kirjamessuilla kuinka suuri on saksankielisen kirjallisuuden osuus suomeksi 1900-luvulla käännetystä kirjallisuudesta.
Arvasin pahasti metsään. Laskeskelin, että vuosisadan alkukymmeninä ja jossain määrin vielä kuusikymmenluvulle saakka Saksa ja saksalainen kirjallisuus olivat niin vahvoja kulttuurivaikuttajia Suomessa, että osuuden täytyy olla 25 prosentin luokkaa, jopa enemmän.
Hah, oikea vastaus, jos nyt suunnilleen muistan, on viiden prosentin luokkaa. Englannin kieli on jyrännyt jo viime vuosisadan ja jyrää tällä vuosisadalla yhä musertavammin. (lisää…)
Kirjoitin edellisessä postauksessani, kommentin kommentissa:
”Veikkaajien listoilla, keskivaiheilla, mutta kohoamassa, muuten esiintyy aivan toinen romanialainen: kahdeksankymmenluvulla Saksaan emigroitunut Herta Müller, hieno ja runollinen kertoja, joka hyvinkin ansaitsisi tuon maineen esiripun heilahduksen.”
Hienoa! Mutta nyt näyttää siltä, että Ruotsin Akatemia on lopullisesti jättänyt runoilijat historiaan. Siihen kuuluisaan romukoppaan.
Noloa tunnustaa, että kaksi vuotta sitten Lahden kirjailijakokouksessa tapasin György Dragománin, enkä tiennyt kuinka huikean romaanin hän oli kirjoittanut.
Viime syksynä suomeksi ilmestynyt 36-vuotiaan unkarilaisen kirjailijan Valkoinen kuningas kertoo Ceausescun viimeisten vuosien Romaniasta. Tai sitten ei: Dragomán on häivyttänyt liian täsmälliset yksityiskohdat, siirrellyt vähän historian painolastia ja luonut harvinaisen yleispätevän romaanin maailmasta, jonka suhteita ohjaavat väkivalta ja pahuus. (lisää…)
Onpa hienoa kuulua mediaan, tuohon sopulilaumaan. Tarkoitan tällä kertaa maanantaista Kaiken takana oli pelko -kirjan julkistamistilaisuutta.
Kolmesataa, ehkä neljäsataa kuulijaa seurasi Sanomatalossa kirjan toimittajien Sofi Oksasen ja Imbi Pajun puheenvuoroja. Mediatorin laitamilla kymmenkunta mielenosoittajaa, joista suurin osa suomalaisia putinisteja, esitti pateettista protestiaan kirjan julkaisemisen johdosta. Kaikki kamerat ja spotit oli suunnattu mielenosoittajiin, vähän niin kuin jalkapallo-ottelussa media keskittyisi maalin sijasta kentän pinnassa filmaavaan puolustajaan. Miten tässä näin kävi? (lisää…)
Olet selaamassa aiheen Saksa arkistoa.
