Luoja, mikä romaani! Ranskaksi Saksasta kirjoittavan amerikkalaisen Jonathan Littellin yli 800-sivuisen Hyväntahtoisten lukemisessa meni hyvän aikaa, mutta se oli hyvin käytettyä aikaa. Kirjailija on mennyt sivistyneen, kunnianhimoisen, inhimillisesti tuntevan, kansallissosialismiin lujasti uskovan ja karmeimpiakin käskyjä tinkimättä tottelevan SS-upseerin pään sisälle, täysin uskottavasti. Tuntuu mahdottomalta, että kirjoittaja on syntynyt yli kaksi vuosikymmentä sodan jälkeen. (lisää…)
Archive for the ‘Puola’ Category
Hyväntahtoiset
Tiistai, Helmikuu 17th, 2009Kohtalottomuus ja Danton tv:ssä
Perjantai, Tammikuu 30th, 2009Tv-Nytin selailu tuotti mieluisan yllätyksen: Lajos Koltain Kohtalottomuus (”suomalaisella” nimellään Fateless — ikuisesti merkitty) esitetään Teemalla ensi torstaina 5. 2. klo 22.
Huomenna lauantaina muuten esitetään (FST5 klo 21.15) Andrzej Wajdan Danton. Silläkin on kirjallinen taustansa, muttei se, mitä luulin. (lisää…)
Kirjasta elokuvaksi
Perjantai, Tammikuu 23rd, 2009Muistan Andrzej Wajdan tapaamisesta 1970-luvun lopulta vain lauseen: huonoista kirjoista tulee parempia elokuvia kuin hyvistä. Mieleeni ei jäänyt lisäsikö Wajda: ”Ja kääntäen.” (lisää…)
Pieni on kaunista
Maanantai, Joulukuu 8th, 2008Olen tänäkin vuonna lukenut muutaman mammuttikokoisen teoksen Karsten Alnæsin Euroopan historian neljännestä osasta (suosittelen kaikille) ja Jaan Krossin helmikuussa viroksi ilmestyneen muistelmateoksen jälkimmäisestä osasta Ildefondo Falconesin ylimainostettuun Meren katedraaliin ja Panu Rajalan Unio Mysticaan. Aika moni järkäle odottaa vielä joululomaa ja tarkempaa tutustumista. Viime kesänä lukemani pari dekkariakin olivat kolmiosaisia ja vähintään viisi-kuusisataa sivua paksuja.
Siksi on ollut erityinen nautinto löytää vuoden vaikuttavimmat ja syvällisimmät käännöskirjat 100-200 sivun kokoluokasta (no myönnän, että lukemani otos on sekin aika pieni). (lisää…)
Elämäkerta ja sielumessu
Keskiviikko, Lokakuu 1st, 2008Viikon Waltari on Panu Rajalan Unio mystica, kauan odotettu Mika Waltarin elämäkerta. Odotus palkitaan keskiviikkona, kun teos viimein julkistetaan.
Olen lukenut viime viikonlopusta lähtien sen vedoksia ja voin tähänastisen perusteella sanoa: hyvältä näyttää. Tutkijanote ja elämän tarina (kirjoitan sanat tässä tietoisesti erikseen) ovat tasapainossa. Mutta vielä on matkaa aamuun ja jatkan lukemista.
Sen verran pidin taukoa, että ehdin illalla katsoa Puolan-tuliaisista Andrzej Wajdan Katynin. Elokuvan taidokas rakenne piti intensiteetin yllä loppuun saakka. Ennen lopputekstejä pimeä ruutu ja katkelma Pendereckin Puolalaista requiemia. Kaunis, musertavan järkyttävä elokuva. Kadehdin niitä suomalaisia Lahdesta Ouluun ja Kuopioon, joilla vielä on tilaisuus nähdä se Puolan elokuvaviikon esityksissä.
Puolalaiset viikset
Torstai, Syyskuu 25th, 2008GDANSK. Illan pimetessä halki Puolan, Gdanskiin. Aikaa on nyt vähän, mutta aamulla tapaamme Lech Walesan. Ei ehkä kovin kirjallinen kohtaaminen, mutta onhan hän Günter Grassin kaveri, ja itsekin kašubi.
Entinen presidentti täyttää maanantaina 65 vuotta, eli tulee suomalaisittain eläkeikään. Paljon hän on tähän mennessä ehtinytkin. Vaikkei päivänsankari pyöreitä vuosia täytäkään, häntä juhlitaan Gdanskissa näyttävästi — ja joulukuussa lisää, kun hänen saamastaan Nobelin rauhanpalkinnosta on kulunut 25 vuotta.
Varsovassa kuulin, että Puolan historian kohokohdat voi tiivistää kolmeen viiksipariin. Jan Sobieski löi turkkilaiset Wienin edustalla 1683, Josef Pilsudski pysäytti Tuhatševskin johtaman puna-armeijan Varsovan luona 1920, ja Lech Walesa perusti Solidaarisuus-ammattiliiton kesällä 1980.
Kun Puola joskus ensi vuosikymmenen alussa siirtyy käyttämään euroja, se joutuu valitsemaan sopivan kansallisen symbolin kolikoihinsa. Miten olisi viikset?
Syntymäpäivä
Keskiviikko, Syyskuu 24th, 2008VARSOVA. Uutinen tavoitti meidät aamupäivällä Puolan elokuvainstituutissa. Äkkiä oli täysin mahdotonta keskittyä Puolan elokuvatuotannon näkymiin. Iltapäivällä ulkoministeriössä suomalaiselle journalistiryhmällemme esitettiin surunvalittelu.
Huomaan kalenterista, että tänään (tiistaina) on väkivallan uhrina kymmenen vuotta sitten kuolleen poikani syntymäpäivä. Kolmekymmentäkolme, symbolinen ikä. Niin se on, liian varhain kuolleet vainajat vanhenevat mielessämme, kunnes kuolevat mukanamme pois. (lisää…)
Puolan naisten puoli
Maanantai, Syyskuu 22nd, 2008VARSOVA. Vanha vitsi kahdeksankymmenluvulta: turvallisuuspoliisin soluttama itäeurooppalainen pääkaupunki? Vasikoiva.
Ensinnäkään Varsova ei enää näytä itäeurooppalaiselta, paitsi tihkusateessa. Ja tänään sataa. Kulttuuripalatsin ylempi puolisko peittyi aamulla sumuun. Toiseksi: vasikoinnista on niin monet pantu tilille, että asian voisi jo unohtaa. Uusilla ilmiannoillako hyvitetään entisiä? (lisää…)
Kuka olet Pawel Huelle?
Torstai, Huhtikuu 3rd, 2008Kuka on tunnetuin – Suomessakin julkaistu – tuotannossaan viisikymmenluvun Gdanskia kuvannut kirjailija? Nyt meni vaikeaksi… Grass kirjoitti 1900-luvun alkupuoliskon saksalais-puolalais-kasubialaisesta Danzigista ja jonkin verran myös 1980-luvun lopun Puolan Gdanskista.
Minulle Pawel Huelle oli myöhästynyt löytö. Hänen romaaninsa Kuka olet David Weiser ilmestyi suomeksi jo 1995 (alkuteos 1987), ja se olisi kannattanut lukea viimeistään viime syksynä, ennen Gdanskin-matkaa. Huelle nimittäin kuvaa kaupunkia, vieläpä samaa kaupunginosaa Wrzeszcziä, saksalaista Langfuhria, kuin Grass Danzigin trilogiassaan, vain parikymmentä vuotta myöhemmin. (lisää…)
Danzigin Buddenbrookit
Keskiviikko, Helmikuu 27th, 2008Laitoin muistaessani digiboksin ajastimen tallentamaan tämäniltaisen Buddenbrookien jakson.
Vaikka olen nähnyt sarjan varmaan kahteenkin kertaan, viimeviikkoinen ensimmäinen jakso yllätti: lyypekkiläisten Buddenbrookien (tai sanotaan reilusti Mannien) kotikatuhan olikin Gdanskin vanhankaupungin kaunein ja kuuluisin katu Mariacka, tai jos asiaa katsoo saksalaisten näkökulmasta, Danzigin Frauengasse. (lisää…)
