Otin kesälomalle mukaan kaksi kassillista kirjoja, ja nyt jo harmittelen, että jotain unohtui.
Onnistuin varaamaan liput Kristian Smedsin Jumala on kauneus -esitykseen heinäkuun alussa Naissaaressa Tallinnan edustalla. Olen aina pitänyt taiteilija Vilho Lammesta kertovaa romaania Paavo Rintalan eheimpänä, mutta nyt olisi ollut hyvä tarkistaa vaikutelma. Edellisestä lukukerrasta taitaa olla vuosikymmeniä. (lisää…)
RIIKA. Ihmettelette ehkä Prahaan ja Riikaan päivättyjen postausten kovin pientä aikaeroa. Se johtuu siitä, ettei Prahan lentokentällä ollut vapaasti käytettävää langatonta verkkoa, kuten puolestaan hotellissani Riiassa.
Ihmettelette ehkä myös, että olen Riiassa, jälleen yhden rajan tuolla puolen pelkkä kela-kortti matkustusasiakirjanani. Näyttää olevan niin, että vapaan matkustamisen idea otetaan jotenkin kirjaimellisemmin näissä muutama kuukausi sitten Schengen-sopimukseen liittyneissä maissa. (lisää…)
Taisi olla kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun junamatkalla Keravalta Porvooseen (vakioyhteyttä oltiin lakkauttamassa) huomasin olevani niitä matkustajia, jotka mieluummin matkaavat selkä menosuuntaan. Siis katselemassa miten rata junan perässä jää taakse. (lisää…)
Suomalaiset ovat löytäneet pokkarin, kertoo näillä hetkillä (perjantaina klo 15) julkistettu pokkarikustantajien teettämä tutkimus suomalaisten lukutottumuksista.
Ihanaa, suomalaiset! Nyt kun vielä kaikki kustantajatkin löytäisivät pokkarin, ja ennen kaikkea rohkenisivat julkaista pokkariformaatissa muutakin kuin menneensyksyistä bulkkiviihdettä. (lisää…)
Kun Kiina tappaa Lhasassa mielenosoittajia, tuntuu mauttomalta muistuttaa samaan aikaan tapahtuvista askelista avoimuuden suuntaan. Varsinkin, kun kyseessä ei ole mikään suuri harppaus (jopa 40 miljoonaa nälkään kuollutta), vaan pikemminkin oire aikansa eläneen järjestelmän katkokävelystä.
No, joka tapauksessa: silmiini osui tänään Reutersin pieni juttu, Pekingiin päivätty dekkarikirjailija Qiu Xiaolongin haastattelu. Olin yllättynyt jo siitä, että Yhdysvalloissa asuva ja kirjoittava Qiu oli Pekingissä, ja vielä yllättyneempi siitä, että hänen kirjojaan on julkaistu Kiinassa. (lisää…)
Pitihän sitä käydä hakemassa, uuden sadon beaujolaisia. En olisi ehkä mennyt, ellei Alko olisi muutamaa myymälää lukuunottamatta ollut lakon vuoksi suljettu. Haaste, nääs.
Mitä siitä muuta voi sanoa kuin: mukiinmenevää. Paljon mielenkiintoisempaa, maukkaampaa, jännittävällä tavalla vielä nielussakin karvastelevaa on se, mitä luin beaujolais nouveauta siemaillessani. Kaivoin hyllystä Eino Leinon pakinat. Niitä pitäisi jokaisen journalistin, ja kirjallisuudesta ja yhteiskunnasta kiinnostuneen, silloin tällöin lukea, enimmäkseen opiksi, mutta joskus myös varoitukseksi. Kiltteyttä Leino sanoi vastustavansa, mutta omilleen hän on toisinaan kovin myötäsukainen. (lisää…)
Brightonin kirjakaupat on juostu läpi. Verbi on oikea, mutta vaatii selityksen: katse juoksee, jalat puutuvat. Valikoimat ovat kunnioitettavat, kunhan ensin huomaa ohittaa ”kolme kahden hinnalla” ja muut ”kivaa kesälukemista” -tarjoukset. Nyt ei ole hakusessa määrä vaan laatu.
On vain niin noloa kauppaan ja itse asiaan päästyään huomata, ettei juuri sillä hetkellä tule mieleen yhtäkään niistä pitkään himoituista kirjoista, joita ikäänkuin on lähtenyt etsimään. (lisää…)
Ensimmäisenä kesäloman aamuna katse kiertää huvilan makuuhuonetta ja pysähtyy sängyn vieressä olevaan kirjahyllyyn. Kirjoja on monta, monta, mutta nyt huomaan vain Boris Pasternakin runovalikoiman, Marja-Leena Mikkolan neljä vuotta sitten suomentaman Sisareni, elämän. Yhtä monta vuotta se on odottanut paikallaan, vaikka sen oikeastaan pitäisi olla kaupungissa Pasternakin muiden teosten joukossa — tai vielä mieluummin Mikkolan Ahmatova- ja Mandelstam-valikoimien vieressä.
Teen niin kuin monena aamuna aiemminkin (siksi Pasternak kai on maalle jäänytkin). Avaan kokoelman ja alan lukea ensimmäistä esiin avautuvaa runoa. (lisää…)
Takavuosien juustomainosta mukaillen: jokaisessa meistä asuu pieni ruotsalainen l… Linné, luokittelun ja listoittelun pakkomielle.
Ainakin minussa. Parikymmentä vuotta sitten haaveilin luokittelevani Maigretit, kaikki 107 romaania ja kertomusta. Tuntui kiehtovalta ajatukselta listata mitkä tarinoista tapahtuvat Pariisissa, mitkä Ranskan maaseudulla, mitkä ulkomailla. Vuodenaika ja sää: Pariisin hautova heinäkuun helle tai loppusyksyn harmaus ja loputon sade leimaavat niin Maigretin kuin rikollisenkin mielialaa, ja tuntuu usein johdattelevan tutkimuksiakin kohti näköistään lopputulosta. Mitä Maigret syö ja juo? Sekin tapahtuu temaattisesti ja on osa romaanien ehjää tunnelmaa. (lisää…)
Jäi se kaivelemaan: että eikö elämääni vaikuttaneiden teosten listassa muka ole naisten kirjoittamia. (lisää…)
Olet selaamassa aiheen Pokkarit arkistoa.
