Archive for the ‘Pokkarit’ Category

Parasta ennen

Maanantai, Lokakuu 19th, 2009

Romaaneissa pitäisi olla parasta ennen -päiväys, Timpan eli sarjakuvataiteilija Timo Mäkelän vanhempi herra miettii sunnuntain Hesarin Minun elämäni -sarjassa.

Filosofis-nostalgisen sarjakuvahenkilön mielestä Topeliuksen ja Runebergin tekstit ovat muuttuneet lähes sietämättömiksi, Leinon proosa on jo ihan mahdotonta lukea. 20-luvun modernin ajan ihannointi tuntuu jo vähän huvittavalta ja kahden seuraavan vuosikymmenen romaanien paatos suorastaan nololta. Tuntuuko tutulta? (more…)

Putkinotko

Maanantai, Heinäkuu 13th, 2009

En halunnut jäädä historiaan kirjallisuustoimittajana, joka ei ole lukenut Putkinotkoa. No, nyt se on luettu, koettu ja nielty, niin kuin Käkriäisen Malakiaksen matokuuri. Olihan se… itse asiassa olen muutaman päivän nauttinut aivan hervottomasti. (more…)

Julkisen palvelun Paasilinna

Maanantai, Kesäkuu 1st, 2009

Koulu-, armeija- ja työpaikkakiusaamisen lisäksi Suomessa osataan mediakiusaaminen. En tarkoita sillä poliittisen ja taloudellisen vallan päättäjien harkintakyvyn ja yhteiskuntamoraalin kriittistä valvontaa, koska se on moniin muihin demokratioihin nähden melko aneemista. Tarkoitan puolustuskyvyttömien ja yleisen edun tai haitan kannalta melko yhdentekevien julkisuuden henkilöiden hellittämätöntä ja usein vielä kumuloituvaa vainoamista. (more…)

Kuva jyrää sanan?

Keskiviikko, Toukokuu 13th, 2009

Onhan se erinomaista, että niin hieno romaani kuin Bernhard Schlinkin Lukija pääsee pokkarien bestsellerlistalle. Huhtikuussa se oli seitsemänneksi myydyin.

Samalla herää (jälleen) murheellinen kysymys, onko kirjallisuuden tärkein rooli ja korkein hyve yhteiskunnassa toimia enää elokuvan alustana. Kirja huomataan vasta, kun siitä tehdään uusi painos menestyneen elokuvan oheistuotteena. (more…)

Kirjaparit

Maanantai, Huhtikuu 27th, 2009

Viininharrastajien seuraleikkeihin kuuluu viiniparien maistelu ja vertailu. Joskus niitä yhdistää sama rypälelaji tai kasvualue, joskus pikemminkin vastakohtaisuus. Idea voisi toimia myös kirjallisuudessa.

Aika moni lukija on viime viikkoina ilokseni äitynyt vertailemaan Imre Kertészin ja Jonathan Littellin romaanien välittämää pahuuden kokemusta. Eikä se ole ollut mitään lipaisua, siemailua ja hienovaraista kurluttelua vaan suorastaan kaatokänni.

Mitä muita kirjapareja kannattaisi ottaa makutestiin? (more…)

Tohtori Murke ansaitsee muistolevyn!

Tiistai, Maaliskuu 17th, 2009

Kölnin kaupunginarkiston romahtaminen maaliskuun alussa uutisoitiin näkyvästi Suomessakin, olihan rauniokasassa muun muassa Marxin ja Hegelin käsikirjoituksia. Myös Kölnin suuren kirjailijan ja nobelistin Heinrich Böllin kirjallisen jäämistön pelätään tuhoutuneen. Perikunta kun oli toimittanut sen arkistoon turvaan arkipäivän uhkaavilta vaaroilta. (more…)

Vihan päivä

Perjantai, Lokakuu 31st, 2008

Se päivä on taas tulossa. Osta isänpäiväkirja, osta sotaa tai pienempiä verilöylyjä.
Suomalaisilla taitaa olla kieroutunut isäkuva, vai onko suomalaisilla isillä vinksahtanut minäkuva? Miksipä ei, niin hyytäviä ovat viime aikojen uutiset olleet. (more…)

Yleissivistystä, kääntäjät!

Sunnuntai, Elokuu 10th, 2008

Ottaa päähän. Taas kerran – tällä kertaa Arturo Pérez-Reverten Rummunkalvoa lukiessa – törmään suomentajaan, joka nähtävästi kuvittelee, että espanjankielisessä teoksessa kaikki henkilöiden, teosten ja paikkojen nimet kelpaavat sellaisenaan suomeksi. (more…)

Kun Ruotsin joukkuepeli hajosi

Maanantai, Heinäkuu 14th, 2008

Kesäloman kaksi ensimmäistä viikkoa meni suurelta osalta ruotsalaisten dekkarien parissa. Pitäisikö olla huolissaan?

Stieg Larssonin trilogian kolmas osa oli keskimmäistä onnistuneempi, mutta kaiken kaikkiaan Larssonin kolme tiiliskividekkaria olivat pettymys. Sujuvaa ja luettavaa, jännittävää ja huvittavaa, mutta substanssia ei sivumäärään nähden oikeastaan riittänyt.

Siksi olikin mainiota tutustua Leif G. W. Perssonin dekkaritrilogiaan. On kuin olisi siirtynyt Kalle Mestarietsivän maailmasta aikuisten kirjallisuuteen. (more…)

Loviisan eepos

Tiistai, Heinäkuu 1st, 2008

Kun tulin Vammalasta, postilaatikossa odotti pakettikortti. Lähetys oli noudettavissa kirkonkylän postipisteestä, eli kirjastosta. Mikäs sen sopivampaa: paketissa oli SKS:n klassikkopokkarisarjan uusin: Joel Lehtosen kaksoisromaani Sorron lapset / Punainen mies, tietääkseni ensimmäistä kertaa yksissä kansissa.

Lehtosen viileän groteski sivistyneistön ja yhteiskunnallisen liikehdinnän (tai pysähtyneisyyden) kuvaus on jostain syystä aina vedonnut minuun enemmän kuin esikuvallisena suomalaisuuden kuvauksena pidetty Putkinotko, jota lukiessani en tiedä hävettääkö minua paljaspersekansan vai kirjailijan puolesta. Romaanin kirjallisia arvoja en kiellä. (more…)