NAISSAAR. Taideladon ovi avautuu ja Kristian Smeds - hänhän se tosiaan on – kantaa ulos kasan kaalisilppua. Ja heittää sen biojäteastiaan. (lisää…)
Archive for the ‘Kirjallista ruokaa’ Category
Kaalinpäitä Naissaarella
Perjantai, Heinäkuu 11th, 2008Ristorante Vatanen
Sunnuntai, Kesäkuu 29th, 2008Ryhmä nuorehkoja italialaisturisteja kysyi eilen neuvoa Kampin kauppakeskuksen nurkilla. Tilanne oli kaksinkertaisesti hämmentävä – olin juuri keräämässä koirani jätöksiä muovipussiin, ja turistit kysyivät ravintolaa, josta saisi tyypillistä suomalaista ruokaa. He tuntuivat olevan vakavissaan, en huomannut jälkeäkään ironiasta.
Mitä tuohon vastaisi keskellä lauantai-iltapäivää? Näköetäisyydellä oli kebabpizzerioita ja aussiebaareja, ja ties mitä fuusioruokaa amerikkalaisin aksentein. Mutta suomalaista? (lisää…)
Yhdistävä tekijä
Sunnuntai, Toukokuu 25th, 2008Kukaan itseään kunnioittava intellektuelli – Paavo Lipposen luetteloon joutuneista puhumattakaan – ei tietenkään katso Euroviisuja, paitsi camp-henkisenä seuraleikkinä. Minäkin kuuntelin loppuun asti vain puolella korvalla, koska asia ei voinut vähemmän kiinnostaa. (lisää…)
Kirjallisuuden kirous kaupungin yllä
Lauantai, Toukokuu 24th, 2008Tavallaan ymmärrän niitä turisteja, jotka ryntäävät suositun kirjan (tai siitä tehdyn elokuvan) perässä siinä kuvattuun kaupunkiin. Niinhän itsekin teen, tietysti — krhm — hillitymmin kuin massaturistit ja kaupallisen eksploitaation kaukaa kiertäen.
Olisi hauska kuulla kokemuksia kaupungeista, joita vaivaa kirjallisen maineen kirous. (lisää…)
Satakielen mielekkyys
Perjantai, Toukokuu 23rd, 2008Viime viikon ja viikonlopun työmatkasta säästyi pari vapaapäivää. Siispä olen ollut eilisillasta lähtien maalla ja kuunnellut satakieliä.
Periaatteessa satakieli on kirjoittavalle (ja varmaan myös säveltävälle) ihmiselle samanlainen klisee kuin auringonlasku maalarille. Mutta ei käytännössä, minkä sille mahtaa. Minulle sen kuuleminen on – miten tuon mahtipontisimmin sanoisi – samanlainen todiste elämän mielekkyydestä kuin lasten joulujuhlan seuraaminen. Elämä on, taas vähän eteenpäin. (lisää…)
Mitä Missä Mämmiä?
Perjantai, Toukokuu 2nd, 2008Pääsiäinen meni ja vappukin, mutta minun pitää vielä palata mämmiin. Lupasin kirjoittaa Suomen kirjallisuutta ulkomaalaisille esittelevään Books from Finlandiin tänä vuonna ilmestyneestä Ahmed Ladarsin Mämmi-kirjasta. Tehtävä on kutkuttava, koska samalla on tietysti selvitettävä lukijoille, mitä mämmi on – lankeamatta tuotteen ulkonäköä kuvaileviin vitseihin.
Luulenpa, että julkaisen jutun aikanaan myös tässä blogissani, kunhan ensin saan sen kirjoitettua. Mutta ennen kuin aloitan, on mietittävä miten Suomen kirjallisuus on mämmiä kuvannut. Minä muistan vain otsikoita: Armas J. Pullan sodanaikaisen Ryhmy ja Romppainen -tarinan Jees, Nurmijärven mämmiä ja tietysti Mämmilän.
Muistaako kukaan siis kirjallista mämmikuvausta?
H:n kaupungissa
Maanantai, Maaliskuu 17th, 2008Kun Kiina tappaa Lhasassa mielenosoittajia, tuntuu mauttomalta muistuttaa samaan aikaan tapahtuvista askelista avoimuuden suuntaan. Varsinkin, kun kyseessä ei ole mikään suuri harppaus (jopa 40 miljoonaa nälkään kuollutta), vaan pikemminkin oire aikansa eläneen järjestelmän katkokävelystä.
No, joka tapauksessa: silmiini osui tänään Reutersin pieni juttu, Pekingiin päivätty dekkarikirjailija Qiu Xiaolongin haastattelu. Olin yllättynyt jo siitä, että Yhdysvalloissa asuva ja kirjoittava Qiu oli Pekingissä, ja vielä yllättyneempi siitä, että hänen kirjojaan on julkaistu Kiinassa. (lisää…)
M. Waltari toi struudelin
Tiistai, Joulukuu 18th, 2007PRAHA. Terveisiä kaupungista, josta Mika Waltari ei pitänyt (ainakaan Yksinäisen miehen junan synkän kuvauksen perusteella), mutta joka pitää Waltarista. Siis Prahasta. (lisää…)
Sipulia kuoriessa
Sunnuntai, Marraskuu 18th, 2007Tein syksyn ensimmäisen sipulikeiton, ja taas tajusin miksei sitä tule valmistettua useammin. Sipuleita kuoriessa silmät turposivat ja nenä valui, eikä vain keittiössä, vaan koko talossa — itkettiin kuin hautajaisissa, vaikka muuten hauskaa olikin.
Mutta on se niin hyvää! (lisää…)
Uutta ja vanhaa viiniä
Perjantai, Marraskuu 16th, 2007Pitihän sitä käydä hakemassa, uuden sadon beaujolaisia. En olisi ehkä mennyt, ellei Alko olisi muutamaa myymälää lukuunottamatta ollut lakon vuoksi suljettu. Haaste, nääs.
Mitä siitä muuta voi sanoa kuin: mukiinmenevää. Paljon mielenkiintoisempaa, maukkaampaa, jännittävällä tavalla vielä nielussakin karvastelevaa on se, mitä luin beaujolais nouveauta siemaillessani. Kaivoin hyllystä Eino Leinon pakinat. Niitä pitäisi jokaisen journalistin, ja kirjallisuudesta ja yhteiskunnasta kiinnostuneen, silloin tällöin lukea, enimmäkseen opiksi, mutta joskus myös varoitukseksi. Kiltteyttä Leino sanoi vastustavansa, mutta omilleen hän on toisinaan kovin myötäsukainen. (lisää…)
