Viron maaperällä on muutaman viime sukupolven aikana tehty mittaamattomasti rikoksia. Siksikö maalta puuttuu rikoskirjallisuuden perintö?
Ei se varmaan niin mene. Kun läntisessä maailmassa dekkarit noin sata vuotta sitten alkoivat kehittyä yksinkertaisista seikkailutarinoista älylliseksi viihteeksi, Viron kirjallisuudessa oli vasta meneillään suuri murros umpiperästä Eurooppaan. Kirjakielikin oli — ainakin Friedebert Tuglaksen muistelmien mukaan — osittain luotava uusiksi. (lisää…)
Olen tänäkin vuonna lukenut muutaman mammuttikokoisen teoksen Karsten Alnæsin Euroopan historian neljännestä osasta (suosittelen kaikille) ja Jaan Krossin helmikuussa viroksi ilmestyneen muistelmateoksen jälkimmäisestä osasta Ildefondo Falconesin ylimainostettuun Meren katedraaliin ja Panu Rajalan Unio Mysticaan. Aika moni järkäle odottaa vielä joululomaa ja tarkempaa tutustumista. Viime kesänä lukemani pari dekkariakin olivat kolmiosaisia ja vähintään viisi-kuusisataa sivua paksuja.
Siksi on ollut erityinen nautinto löytää vuoden vaikuttavimmat ja syvällisimmät käännöskirjat 100-200 sivun kokoluokasta (no myönnän, että lukemani otos on sekin aika pieni). (lisää…)
Mika Waltarin elämäkertaa julkistettaessa tuli taas kerran puhetta kirjeiden merkityksestä ihmisen elämää jälkikäteen hahmotettaessa. Paksut kirjeniput ovat parasta, mitä tutkija voi toivoa; Panu Rajalakin myönsi uskoneensa hankkeen olevan vankalla pohjalla vasta kun sai käsiinsä Waltarin kirjeet tukijalleen Jalo Sihtolalle.
Meidän sähköposteistamme ja tekstareistamme ei tutkijoille liene paljon iloa, ellei sitten isoveli jossain kasaa viestiliikenteestämme jättimäistä bittiarkistoa. Toisaalta ainakin omalta osaltani myönnän ettei tutkittavaakaan taida juuri olla. Kun äskettäin siirsin suurimman osan neljänkymmenen työvuoden kirjoituksista muistitikulle, tilaa näytti jäävän vielä toinen mokoma. Jättiläiset ovat kuolleet, kuten (lähes) viimeinen jättiläinen näytelmässään totesi. Olkaamme siis hyvillä mielin muistitikun mittaisia kääpiöitä.
Tavallaan ymmärrän niitä turisteja, jotka ryntäävät suositun kirjan (tai siitä tehdyn elokuvan) perässä siinä kuvattuun kaupunkiin. Niinhän itsekin teen, tietysti — krhm — hillitymmin kuin massaturistit ja kaupallisen eksploitaation kaukaa kiertäen.
Olisi hauska kuulla kokemuksia kaupungeista, joita vaivaa kirjallisen maineen kirous. (lisää…)
Ernest Hemingway kerskaili lopun ikäänsä vapauttaneensa kesällä 1944 yksinään Pariisin Ritz-hotellin baarin. Renessanssinero Benvenuto Cellini kehuu muistelmissaan miten hän yksin pelasti paavin linnoituksen Castel Sant’Angelon joutumasta piirittäjien käsiin Rooman ryöstön ensimmäisenä päivänä 1527.
On se niin kiusallista kun aikuiset miehet liioittelevat. Onneksi minun ei tarvinnut sunnuntai-iltana vallata Riian lentoasemaa, vaikka lupasinkin byrokraatiksi heittäytyneelle pöyhkeälle vuoropäällikölle tehdä vuoden 1968 mallisen sit-inin, ellei minua päästetä maasta pois. Vasta jälkeenpäin tajusin, ettei 1980-luvulla syntynyt sliipattu ja ruskettunut nuorimies varmaan ymmärtänyt koko sanaa. (lisää…)
RIIKA. Ihmettelette ehkä Prahaan ja Riikaan päivättyjen postausten kovin pientä aikaeroa. Se johtuu siitä, ettei Prahan lentokentällä ollut vapaasti käytettävää langatonta verkkoa, kuten puolestaan hotellissani Riiassa.
Ihmettelette ehkä myös, että olen Riiassa, jälleen yhden rajan tuolla puolen pelkkä kela-kortti matkustusasiakirjanani. Näyttää olevan niin, että vapaan matkustamisen idea otetaan jotenkin kirjaimellisemmin näissä muutama kuukausi sitten Schengen-sopimukseen liittyneissä maissa. (lisää…)
PRAHA. Niin, jahka pääsen täältä kotiin.
Passia ei nimittäin ole vieläkään (kiitos kysymästä, ei liioin poliisin myöntämää henkilötodistusta eikä ajokorttia). Lähetystössä ei ollut aamulla, asiakaspalvelun aukioloaikaan, virkailijaa, joka olisi voinut myöntää uuden passin vanhaksi menneen tilalle.
Sain sen sijaan tietää, että väliaikaisen passin voisi saada jos entinen passi on kadonnut tai varastettu.
Kiitos neuvosta! Jos joudun jäämään Prahaan kelpaamattominen kela-kortteineni (enkä esimerkiksi hoksaisi hukata passiani), lupaan osallistua kaikkiin lähetystön järjestämiin kulttuuritilaisuuksiin.
Liittäisittekö minut jo valmiiksi kutsuvieraslistalle. Nimi on K. Josef K.
Olet selaamassa aiheen Kafka arkistoa.
