Olenko kirjoittanut Dieter Nollista? Olen muutaman vuoden välein etsiskellyt netistä 1927 syntyneen saksalaiskirjailijan yhteystietoja pyytääkseni haastattelua. Idässä ja lännessä juhlitusta kirjailijasta tuli melkein yhdessä yössä ja yhden julkilausuman vuoksi hylkiö ja katkeroitunut erakko.
Nyt huomasin Wikipediasta, että Noll on tänä vuonna — helmikuun alussa — kuollut Berliinin esikaupungissa Zeuthenissa. (lisää…)
Kriitikkokollega Pertti Lassila kertoi eilen glögitilaisuudessa hätkähdyttävän tiedon (se on käsittääkseni peräisin Helsingin Saksalaisen kirjaston uudesta vuosikirjasta). Ensimmäisen kerran kirjoitetun historian aikana suomalaista kirjallisuutta on julkaistu Saksassa enemmän kuin saksankielistä kirjallisuutta suomeksi. (lisää…)
Kustantajien kevätluetteloiden selaaminen saa edelleen aikaan pientä ilahtunutta huudahtelua. (lisää…)
GDANSK. Illan pimetessä halki Puolan, Gdanskiin. Aikaa on nyt vähän, mutta aamulla tapaamme Lech Walesan. Ei ehkä kovin kirjallinen kohtaaminen, mutta onhan hän Günter Grassin kaveri, ja itsekin kašubi.
Entinen presidentti täyttää maanantaina 65 vuotta, eli tulee suomalaisittain eläkeikään. Paljon hän on tähän mennessä ehtinytkin. Vaikkei päivänsankari pyöreitä vuosia täytäkään, häntä juhlitaan Gdanskissa näyttävästi — ja joulukuussa lisää, kun hänen saamastaan Nobelin rauhanpalkinnosta on kulunut 25 vuotta.
Varsovassa kuulin, että Puolan historian kohokohdat voi tiivistää kolmeen viiksipariin. Jan Sobieski löi turkkilaiset Wienin edustalla 1683, Josef Pilsudski pysäytti Tuhatševskin johtaman puna-armeijan Varsovan luona 1920, ja Lech Walesa perusti Solidaarisuus-ammattiliiton kesällä 1980.
Kun Puola joskus ensi vuosikymmenen alussa siirtyy käyttämään euroja, se joutuu valitsemaan sopivan kansallisen symbolin kolikoihinsa. Miten olisi viikset?
Lupailin Shakespeare-suomennosten uusimman, Troiloksen ja Cressidan ilmestyvän vielä ennen kesälomia. Tieto oli ennenaikainen, kustantaja ilmoitti, että julkaisu viivästyy sairasloman vuoksi ainakin syksyyn.
Niinpä tartun tämän hurmeleikin sijaan tänä keväänä ilmestyneeseen Coriolanukseen, kohta, aivan kohta. (lisää…)
Kuka on tunnetuin – Suomessakin julkaistu – tuotannossaan viisikymmenluvun Gdanskia kuvannut kirjailija? Nyt meni vaikeaksi… Grass kirjoitti 1900-luvun alkupuoliskon saksalais-puolalais-kasubialaisesta Danzigista ja jonkin verran myös 1980-luvun lopun Puolan Gdanskista.
Minulle Pawel Huelle oli myöhästynyt löytö. Hänen romaaninsa Kuka olet David Weiser ilmestyi suomeksi jo 1995 (alkuteos 1987), ja se olisi kannattanut lukea viimeistään viime syksynä, ennen Gdanskin-matkaa. Huelle nimittäin kuvaa kaupunkia, vieläpä samaa kaupunginosaa Wrzeszcziä, saksalaista Langfuhria, kuin Grass Danzigin trilogiassaan, vain parikymmentä vuotta myöhemmin. (lisää…)
Apua, olen joutunut neljän kirjailijavanhuksen loukkuun.
Osa syksystä ja hyvän matkaa tamikuuta menivät 80-vuotiaasta Günter Grassista ja Peltirummusta kirjoittaessa. Sitten kuoli 87-vuotias Jaan Kross, muistelmien jälkimmäinen osa ilmestyi Virossa ja sen lukeminen vaati minunlaiseltani hitaalta viron lukijalta aikaa. Tuglas-seuralle lupasin Krossista esitelmän maaliskuun lopussa. Sitten täytyisikin vihdoin miettiä näkökulmia Mika Waltarin satavuotisjuhliin.
Ja nyt sivusta viittoilee 90 vuotta täyttävä Aleksandr Solženitsyn, jonka Ensimmäinen piiri alkoi lauantaina kymmenosaisena televisiosarjana. (lisää…)
Saksalaisen kirjallisuuden sodanjälkeinen sukupolvi joutui tekemään eräänlaisen isänmurhan — niinkuin se olisi millekään sukupolvelle ollut vastenmielistä — paljastamalla ja tuomitsemalla sen sukupolven, joka antoi Hitlerille ja hänen joukkiolleen avoimen valtakirjan.
Ja jokainen sukupolvi on sitten yhtä yllättynyt, joutuessaan itse isänmurhan kohteeksi. (lisää…)
Laitoin muistaessani digiboksin ajastimen tallentamaan tämäniltaisen Buddenbrookien jakson.
Vaikka olen nähnyt sarjan varmaan kahteenkin kertaan, viimeviikkoinen ensimmäinen jakso yllätti: lyypekkiläisten Buddenbrookien (tai sanotaan reilusti Mannien) kotikatuhan olikin Gdanskin vanhankaupungin kaunein ja kuuluisin katu Mariacka, tai jos asiaa katsoo saksalaisten näkökulmasta, Danzigin Frauengasse. (lisää…)
Taisin syksyllä huoata Günter Grass -juttujen jälkeen, että onneksi riittää vähäksi aikaa.
Nyt hän on täällä taas. Q-teatteri esittää ensi viikolla sovituksensa Peltirummusta, josta ennakkoon näkemäni näytteen perusteella on tulossa tapaus. Ei vähiten Outi Kavénin suggestiivisen Oskarin vuoksi. (lisää…)
Olet selaamassa aiheen Grass arkistoa.
