TALLINNA. Olen pitkään tiennyt, että kulttuurin harrastaminen (tekemisestä puhumattakaan) käy fysiikalle. Viikonloppuna sen todisti suurtapahtuma, johon oli pakko päästä 40 vuoden tauon jälkeen uudelleen. (lisää…)
Archive for the ‘60-luku’ Category
Tuhansien laulujen maa
Tiistai, Heinäkuu 7th, 2009Dieter Nollin ristiriita
Torstai, Joulukuu 18th, 2008Olenko kirjoittanut Dieter Nollista? Olen muutaman vuoden välein etsiskellyt netistä 1927 syntyneen saksalaiskirjailijan yhteystietoja pyytääkseni haastattelua. Idässä ja lännessä juhlitusta kirjailijasta tuli melkein yhdessä yössä ja yhden julkilausuman vuoksi hylkiö ja katkeroitunut erakko.
Nyt huomasin Wikipediasta, että Noll on tänä vuonna — helmikuun alussa — kuollut Berliinin esikaupungissa Zeuthenissa. (lisää…)
Lassi Nummi, minä ja 1968
Tiistai, Lokakuu 28th, 2008En välttämättä halua palata ikuisuuskysymykseen seuraavasta suomalaisesta Nobel-kirjailijasta. Jos Nobel jotain opettaa, niin sen, että kirjallisuus on lähes rannaton ja paraskin kirjallisuus silmänkantamaton. Valikoituminen palkituksi tai palkinnotta jääminen on sattuman kauppaa. Vuoden kuluessa on kuollut itämerensuomalaisen kieliperheen kaksi usein mainittua Nobel-ehdokasta, Jaan Kross ja Paavo Haavikko.
Mutta Jarmo Papinniemen viime viikolla Parnasson päätoimittajan blogissaan nimeämät kotimaiset Nobel-suosikit antoivat hyvän tekosyyn muistella neljänkymmenen vuoden takaista aikaa, jolloin aloitin Lassi Nummen löytämänä Uuden Suomen kirjallisuusavustajana. (lisää…)
Kundera, puolesta ja vastaan
Perjantai, Lokakuu 17th, 2008Ensireaktio kuluneen viikon skandaaliuutiseen oli lievä vahingonilo. Vasta sitten heräsi kysymyksiä.
Tšekkiläisen Respekt-lehden mukaan nuori Milan Kundera ilmiantoi länteen siirtyneen tšekkilentäjän Miroslav Dvořáčekin, joka oli lähetetty salateitse takaisin Tšekkoslovakiaan. (lisää…)
Havelin näytelmät heti suomeksi!
Maanantai, Kesäkuu 2nd, 2008Mistä löytyisi suomalainen kustantaja, joka ottaisi julkaistaakseen hienon, absurdin näytelmäkirjailijan tekstejä?
Tarkoitan Václav Havelia, jonka toistakymmentä liuskaa laajaa haastattelumuistelusta vuodesta 1968 muokkaan juuri HS.fi:ssä julkaistavaksi. Näytelmäkirjailija Havelin kokemukset hullun vuoden toukokuussa Amerikan-kiertueella ovat kutkuttavaa luettavaa, vaikka eivät dramaattisuudessa ihan pärjääkään kansalaisaktivisti Havelin toiminnalle elokuussa miehittäjien keskellä Liberecin salaisella radioasemalla.
Havelin näytelmiä on nähty meillä televisiossa ainakin parhaiden amerikkalaisten teatterien esityksinä. Suomeksikin niitä on käännetty ihan kelpo valikoima. Kirjaksi niitä vain ei saada, näytelmien lukemista kuin ei vieläkään oikein pidetä täysipäisenä hommana. (lisää…)
Miten minun ei tarvinnut vallata Riian lentoasemaa
Keskiviikko, Toukokuu 21st, 2008Ernest Hemingway kerskaili lopun ikäänsä vapauttaneensa kesällä 1944 yksinään Pariisin Ritz-hotellin baarin. Renessanssinero Benvenuto Cellini kehuu muistelmissaan miten hän yksin pelasti paavin linnoituksen Castel Sant’Angelon joutumasta piirittäjien käsiin Rooman ryöstön ensimmäisenä päivänä 1527.
On se niin kiusallista kun aikuiset miehet liioittelevat. Onneksi minun ei tarvinnut sunnuntai-iltana vallata Riian lentoasemaa, vaikka lupasinkin byrokraatiksi heittäytyneelle pöyhkeälle vuoropäällikölle tehdä vuoden 1968 mallisen sit-inin, ellei minua päästetä maasta pois. Vasta jälkeenpäin tajusin, ettei 1980-luvulla syntynyt sliipattu ja ruskettunut nuorimies varmaan ymmärtänyt koko sanaa. (lisää…)
Miehitetty miehittäjänä
Lauantai, Toukokuu 17th, 2008RIIKA. Kyllä on kaunis kaupunki tämä Riika toukokuisena päivänä, kun aurinko paistaa ja mittari näyttää yhdeksäätoista ennustuksista huolimatta.
Ja kyllä oli masentavan ruma kaupunki, harmaampi, rapistuneempi, venäläisempi – ja neuvostoliittolaisempi – elokuussa 1968, kun Viivi Luik saapui tänne ensimmäistä kertaa. Matkalla Tallinnasta Riikaan junan ämyrit olivat kuuluttaneet viiden ystävällismielisen maan joukkojen rientäneen vastaamaan Tšekkoslovakian luokkakantaisten voimien avunpyyntöön. Niin palava oli halu auttaa sokeana harhailevaa veljeskansaa, että varmuuden vuoksi tultiin panssarien kanssa pokat kaulassa sisään. (lisää…)
Nauraja ei ole kuullut viimeisintä uutista
Perjantai, Toukokuu 16th, 2008PRAHA. Näkemiin Praha! Viimeinen huikaiseva näkymä tornien, siltojen, Vltavan ja kullanvärisen aamu-usvan kaupunkiin, kun raitiovaunu alkoi kiivetä kohti linnavuorta (olen sillä lailla kaupunkifriikki, että kuljen lentokentällekin julkisella liikenteellä, jos mahdollista). Malostranskán metroaseman mutkassa vastaan ajoi poliisisaattue tuhatta ja sataa, sen keskellä nähtävästi presidentti Vaclav Klaus, kuin valtiovieras omassa maassaan.
Haluan heti takaisin Prahaan: kesäkuun alussa järjestettävän Prahan kirjailijafestivaalin teema on Nauru & unohdus, viittaus Milan Kunderan romaaniin siis. Ja tarkemmin sanoen teemana on tietysti 1968. Festivaalin mainoksissa karnevalistiseen univormuun pukeutunut upseeri pitää kädessään lehteä, jonka kissankokoinen otsikko julistaa: Se joka nauraa, ei ole kuullut viimeisintä uutista. Brechtiähän siinä siteerattiin. (lisää…)
Kranaatteja vai slivovitsia?
Torstai, Toukokuu 15th, 2008PRAHA. Tämä on puhtaasti teoreettinen kysymys, mutta teoriahan voi joskus muuttua käytännöksi: mitä voi sanoa, kun kuulee kesken rauhallisen kesänvieton, että venäläiset ovat juuri vallanneet maan.
21. elokuuta 1968 tšekkiläinen kirjailija Ludvík Vaculík sanoi venäläisten invaasiosta kertoneelle ystävälleen: ”Miten ihmeessä otamme heidät vastaan? Slivovits pääsi loppumaan ja kranaatteja meillä ei ole.” (lisää…)
Kela-kortilla Prahassa
Keskiviikko, Toukokuu 14th, 2008PRAHA. Älkää kertoko poliisille, mutta olen Prahassa. Jos Schengen-alueen laajeneminen tuo Transilvanian romaneja haitareineen ja kerjuukuppeineen Helsinkiin, vastaavasti se näköjään sallii myös hajamielisen helsinkiläistoimittajan matkustavan kuvallisen Kela-kortin avulla maasta toiseen. Passi oli mennyt vanhaksi maaliskuun lopussa, koneen lähtöön niin vähän aikaa, ettei väliaikaispassiakaan (valokuvineen) enää olisi ehtinyt hankkia.
Prahan kevät on pitkällä. Kastanjat kukkivat ikkunani edessä. Vielä vähän kurkottamalla ulottuisin poim… (lisää…)
