Matti Yrjänä Joensuu

| Julkaistu 6. 12. 2011 15:04

Matti Yrjänä Joensuu toi poliisin realistisen työn suomalaiseen kirjallisuuteen esikoisteoksellaan Väkivallan virkamies. Nyt olemme menettäneet uranuurtajan ja rikosromaanin hellittämättömän kehittäjän.

Tapasin Matti Yrjänä Joensuun ensimmäisen kerran kolmekymmentäviisi vuotta sitten hänen voitettuaan pohjoismaisen dekkarikilpailun Suomen osuuden keväällä 1976. Hän ei vastannut mielikuvaa Helsingin rikospoliisin vanhemmasta konstaapelista, mutta omaa tekstiään kyllä – hän antoi hermoherkällä olemuksellaan uuden merkityksen sanalle “jännittävä”.

Seitsemänkymmenluvun puolivälissä suomalainen ja pohjoismainen dekkari oli suurimmaksi osaksi vielä nokkelien yksityisetsivien viihdyttävää murhamysteerien ratkomista (poliisi ilmestyi kuvaan vain vaikeuttamaan harmaiden aivosolujen työskentelyä), tai kovaksikeitettyä väkivaltahuumetta. Matti Yrjänä Joensuun suhtautuminen väkivaltaan oli alusta lähtien professionaalinen – se ei koskaan ollut viihdettä.

”Olen halunnut kuvata väkivallan seurauksia: mitä tapahtuu, kun ihminen lakkaa olemasta ihminen, kuolee nyrkiniskuun tai teräaseen pistoon”, Joensuu kertoi 1976. Hänen romaaneissaan väkivalta kohdataan kaikki aistit avoinna ja mieli herkimmillään. Ei ihme, että kirjoittaminen kävi vähitellen vaikeammaksi. Ensimmäiset kymmenen vuotta Joensuu julkaisi yleensä kirjan vuodessa, vuodesta 1986 eli kahdenkymmenenviiden vuoden aikana ainoastaan kolme kirjaa.
Jo ensimmäisessä romaanissaan Matti Yrjänä Joensuu kuvasi ylittämättömästi poliisin – ”väkivallan virkamiehen” – työtä:

”Hän tajusi olevansa tulevana yönä osa tuota virallista mahtia, johon ihmiset hädässään turvautuivat. Hän oli yksin. Hän oli  päätepiste, joka ei enää voinut valita hälytysnumeroa, sillä hän oli hälytysnumero itse. Pahin oli vielä jäljellä. Koska Harjunpää näki olevansa virallisen mahdin osa, hän myös näki, että mitään virallista mahtia ei ollut olemassakaan. Oli vain muutama byrokraattinen laitos ja joukko niissä työtään tekeviä ihmisiä, miehiä ja naisia, joita väsytti ja pelotti, joiden päätä särki, ja jotka olisivat mieluummin istuneet
kotona ajatusten harhaillessa vapaina.”

3 vastausta artikkeliin “Matti Yrjänä Joensuu”

  1. Violeta kirjoittaa:

    Olen lukenut vain Matti Yrjänä Joensuun tuotannon alkupään kirjoja. Myöhemmin minulla ei ollut aikaa – ei tosiaankaan ollut. Silti minulla oli hyvä mieli siitä, että hänen kirjoistaan pidettiin paljon.
    Sittemmin hän muutti muutaman vuoden ajaksi samalle paikkakunnalle. Joskus hän pyysi minua kirjastossa etsimään Mozartin erään levyn. Se oli ollut hänellä aiemmin ja hän halusi sen uudelleen, “kun se oli niin upea teos!” Kun sanoin että olin ihan samaa mieltä, hän tuntui nolostuvan avomielisyyttään.
    - Kiitokset tästä kirjoituksesta, olen samaa mieltä hänen kirjojensa tasosta ja vaikuttavuudesta.

  2. Antti kirjoittaa:

    Olin joskus kauan sitten eräässä kirjailijatapaamisessa, jossa Matti Yrjänä Joensuu kertoi siihenastisesta elämästään ja tiestään kirjailijaksi – tilaisuudessa, jollaisia hän myöhemmin kammosi ja vältteli (näin olen jostain saanut ymmärtää). Tuo tilaisuus täytti minun kohdallani tarkoituksensa: minun oli aivan pakko lukea hänen jo ilmestyneet kirjansa ja kaikki siitä eteenpäin. Muistan vieläkin hänen tavattoman läsnäolevan ja lämpimän, samaan aikaan surullisen ja etäisen hahmonsa.
    Joensuun jokainen uusi kirja oli parempi kuin edellinen, Rakkauden nälkä oli jo maailmankirjallisuutta missä tahansa genressä. Kaksi viimeistä romaania eivät ehkä enää nousseet sen yläpuolelle, tavallisen rikosromaani- ja väkivaltaviihdegenren yläpuolelle varmasti.
    “Hän oli väsynyt olemaan laastarilappuna; hän oli väsynyt ratkaisemaan ongelmaa johon ei ollut ratkaisua”.

  3. Hannu Marttila kirjoittaa:

    Luen parhaillaan uudelleen Harjunpää ja heimolaiset -dekkaria. Se on paljon parempi kuin muistinkaan, kautta aikojen paras kuvaus suomalaisesta rasismista. Sitä(kin) lukiessa on pakko kysyä, pysyikö Matti Yrjänä Joensuu hengissä ja järjissään kirjojensa aiheista huolimatta vai kirjoittamisensa ansiosta.

Kommentoi