Sitä saa mitä tilaa

| Julkaistu 6. 5. 2011 17:15

Ennemmin tai myöhemmin joutuu vastaamaan sanoistaan. Monet vuodet kommentoin Finlandia-raatien toimintaa, joka yleensä oli kummallista, kaavamaista ja suorastaan sokeaa. Oli helppo nimetä kuusi kirjaa, jotka ehdottomasti olisivat olleet parempia kuin ehdokkaiksi nyt valitut, varsinkin jos ne olisi ehtinyt lukea.

Ensi syksynä osat vaihtuvat. Finlandia-raadissa, sen puheenjohtajana saan mahdollisesti kuusi ystävää ja toista sataa vihollista. Sen verran uusia kotimaisia romaaneja jää joka vuosi kärkikuusikon ulkopuolelle.

Onneksi raadin valinta on peruuttamaton eikä sen perusteita tarvitse eikä saa kommentoida muiden kuin valittujen osalta. Siksi en ehdokkaiden julkistamiseen saakka voi myöskään blogissani, arvosteluista puhumattakaan voi kommentoida luku-urakkani elämyksiä tai pettymyksiä, niin houkuttelevaa kuin se olisikin. Toivottavasti väliillä ehtii lukea muutakin, edes dekkarin. Kunhan se ei ole kilpailussa.

33 vastausta artikkeliin “Sitä saa mitä tilaa”

  1. mervi kantokorpi kirjoittaa:

    Forza Hannu!

  2. Violeta kirjoittaa:

    Kirjoita kokemuksesta kirja
    toivoo lukija

  3. Utelias kirjoittaa:

    Olen lukemassa Hannu Rajaniemen Kvanttivarasta, jonka Rajaniemi kirjoitti englanniksi. Viimeksi luin scifiä joskus 80-luvun puolessa välissä, ihmettelin hiukan tuleeko lukemisesta nyt mitään ja yllätyin siitä, miten paljon kirjasta pidän.
    Kvanttivaras on mielestäni virkistävä ja hauska kirja, esim. nauratti kun joku painovoimaan tottumaton henkilö pohti olemisen sietämätöntä raskautta.

    Kvanttivarkaan takia aloin miettiä Finlandia-palkinnon sääntöjä.
    Onko mitään kieleen liittyviä sääntöjä, vai kelpuutetaanko mukaan suomalaisen kirjailijan millä tahansa kielellä kirjoittama kirja?

  4. Hannu Marttila kirjoittaa:

    Onneksi sääntöjen tulkinta kuuluu viime kädessä Kirjasäätiölle, joka hyväksyy kustantajien ehdotukset kilpailuun. Tapaus on kiinnostava – muistelen että Erkki Tuomioja kirjoitti sittemmin Tieto-Finlandialla palkitun Häivähdys punaista -teoksen alkujaan englanniksi. Olisi kyllä kiinnostavaa ja kirjallisuuden monimuotoisuuden kannaltakin mainiota, jos Kvanttivaras olisi kilpailemassa muiden suomalaisten uutuusromaanien kanssa ehdokkuudesta. Tämän voinen sanoa kun en ole vielä saanut ensimmäistäkään kirjalähetystä arvioitavaksi. Ymmärrän myös näkökantaa, jonka mukaan kilpailuun osallistuvat nimen omaan Suomen virallisilla kielillä kirjoitetut alkukieliset teokset, kuten viime vuonna Alexandra Salmelan romaani. Tämä korostaisi kaunokirjallisiuden ominaisuutta kieleen sidottuna ja kielestä syntyneenä taidemuotona.

  5. Jukka Särkkä kirjoittaa:

    Turnauskestävyyttä ja asennetta.

  6. Jane kirjoittaa:

    Nyt ne on sitten valittu : )
    Mielenkiintoisia valintoja, kaksi kirjoista on jo hyllyssä, kahdesta en tiedä mitään ja yksi ihmetyttää. No, en ole Hirvisaarta koskaan lukenut, joten en lausu siitä sen enempää : )
    Hyvissä voimissa ja täysjärkisenä näytit Hannu olevan! Onnea urakan loppuun saattamisesta!

  7. Violeta kirjoittaa:

    Outoa ihan on tämä kommentin kirjoittaminen, on melkein unohtunut koko tapa.
    Luulen, että aika monet yllättyivät näistä nimistä, niin yllätyin minäkin. Gustafssonin Huorasadun olin tilannut itselleni nettikirjakaupasta pari päivää sitten, kun kuulin radion kirjakerhossa siitä niin mielenkiintoisen esittelyn eikä sitä näy tilatun kirjastoonkaan.
    Ihastuin aiemmin syksyllä Tietäväisen sarjakuvakirjaan Näkymättömät kädet, mutta sehän ei sitten kuulunutkaan teidän raatinne alueeseen.
    Minäkin onnittelen urakan loppuunsaattamisesta. Ja, ihan näin salaa vain, kiitän myönteisestä diskriminaatiosta, naisten puolesta.Te teitte historiaa – vaikka kirjallisuus on kirjallisuutta, teki sitä kuka hyvänsä!

  8. Hannu Marttila kirjoittaa:

    Minäkin luin tietysti Näkymättömät kädet ja suosittelen sitä niillekin jotka eivät sarjakuvia yleensä lue. Sarjakuvaromaanin käsite on kyllä turha ja naurettavakin, koska se on samalla kertaa yritys “nostaa” sarjakuvan arvostosta ja todiste sarjakuvaväen huonosta itsetunnosta. Minulle tulee sanasta mieleen käsitehirviö sinfoninen runo.

  9. Violeta kirjoittaa:

    Jos kysyä saa…- ja vaikkei saisikaan, kysyn Katja Ketun kirjasta Kätilö. Minusta se oli mahtava, yksinkertaisesti.

    Nyt rupean testaamaan listan kirjoja, tehoavatko ne yhtä mahtavasti! En ole tämän syksyn kirjoista muita lukenutkaan, paitsi Hotakaisen ja Tervon.

  10. Hannu Marttila kirjoittaa:

    Kyllä se pitää lukea, eikä vain siksi että kaikki siitä puhuvat. Raati ei sitä valinnut, koska piti muita kirjoja parempana – esimerkiksi Jenni Linturin romaania.

  11. Violeta kirjoittaa:

    Jane, herää kysymys:mikä sinua ihmetyttää? miksi? mitkä 2 ovat hyllyssä?
    (Oikeastaan minulla siis heräsi kysymykSIÄ)

  12. Jane kirjoittaa:

    Violeta, no ne arvattavat löytyvät hyllystä; Carlson ja Liksom. Ja ennakkoluuloisesti Hirvisaari ihmetyttää. Häveten kerron, että en ole lukenut yhtäkään Hietamiehen-Hirvisaaren kirjaa, siksi siis tyhmän ennakkoluuloisesti ihmettelen.
    Tässä pienen lapsen kanssa on lukeminen jäänyt lähes nollaan, kirjapino kasvaa. Muistelen, että panikoin muutaman vusi sitten kun lukemattomaan pinoon oli kertynyt noin 25 kirjaa, nyt niitä on noin 80. Eläkepäiviä odotellen!

  13. Hannu Marttila kirjoittaa:

    Niinpä… tunnustan, että oli jonkinlainen kynnys tarttua Hirvisaaren romaaniin. Ensimmäiset sivut, sitten ensimmäiset kymmenet sivut vakuuttivat, ja 600-sivuinen romaani olikin sitten pakko lukea loppuun. Hienosti on romaanitekniikkakin hallussa. Vaikuttavaa on myös että kun moni kirjailija jäi hyvän alun jälkeen polkemaan paikallaan, tai sotkeutui juoniinsa, Hirvisaari vetää komeasti loppuun saakka.

  14. Kosti kirjoittaa:

    Hannu, onneksi olkoon että olet saanut työsi raadissa päätökseen!
    Ja että blogissasi on taas tuttuja nimimerkkejä.
    Olen lukenut sata sivua Liksomin teosta Hytti nro 6. Taitavaa tekstiä, Liksom osaa. Ja tuntee Neuvostoliiton ja Venäjän.
    Hyllyssäni on myös Tshehovin Sairashuone n:o 6 (käännetty myös nimellä Sali n:o 6). Varmaankin viittaus Tshehoviin ja laajan novellin perinteeseen Venäjällä.
    Elävää on teksti. Rehevää ihmiskuvausta. Ja laaja on Venäjä ja Siperia. Uskallaan suositella jo 100 sivun jälkeen.
    On minulla myös Arosen Kallorumpu: en ole vielä aloittanut.

  15. Violeta kirjoittaa:

    Hyvä on. Teoriassa olen sitä mieltä, että on oikeudenmukaista että… Mutta juuri nyt en ole kiinnostunut historiallisesta romaanista. Jätän myöhemmäksi, kun kirjaston kirjoista onkuitenkin runsaasti varauksia.
    Äsh! Minulla on uusi tietsikka. Tämän tekstinkäsittelyohjelma on toivoton sotku. Nyt voisin vannoa, että se on liittoutunut jotenkin Hirvisaaren kanssa, sillä aina kun aion kirjoittaa jotakin kriittistä Hirvisaaresta, ohjelma menee aivan tukkoon ja sotkee lauseita keskenään ja kestää varttitunnin ennenkuin sitä pääsee korjaamaan! Näin:
    Että pitää tällaiepäivä kokeankin

  16. Jane kirjoittaa:

    Hannu, kiitos tunnustuksestasi! Ehkä (joskus) tartun siis Hirvisareenkin.
    Kosti, eikö tulekkin melkein kotoinen olo kun täällä on taas elämää! Toivottavasti jatkossakin, nyt kun Hannu sait urakan loppuun!?
    Violeta, toivon että tekstinkäsittelyohjelmasi on jatkossa yhteistyöhaluisempi!

  17. Utelias kirjoittaa:

    Onnittelut myös minulta Hannu Marttila! En ole vielä saanut käsiini yhtään valituista kirjoista. Liksomista olen aina pitänyt ja hänen kirjansa on jo matkalla meille päin. (Ja anteeksi, että taas kirjoitan asian vierestä.)

    Jane, aikansa kutakin, muutaman vuoden päästä taas ehdit lukea muutakin kuin lastenkirjoja. Violeta, jokainen tietsikkasukupolvi on entistä kierompi, yritä kestää! Kosti, luen Ovidiuksen maanpaossa Tomisissa kirjoittamia runoja (Tristia, Ibis, Epistulae ex Ponto). En tiedä, tunnetko näitä. Suosittelen. Ovidius on ajankohtainen, onhan maailma pakolaisia pullollaan. Kulttuurishokkikin oli kauhea, Tomisissa viini jäätyi ruukkuihin ja barbaarien parroista roikkui jääpuikkoja, jotka kilisivät ja kolisivat kun barbaarit liikkuivat. Pahinta oli kun Tonava jäätyi ja kaupunkiin hyökättiin, Ovidiuskin siinä sitten sai miekan, kilven ja kypärän ja joutui maanpuolustustehtäviin.

  18. Violeta kirjoittaa:

    En ole yhtään uskonnollinen, mutta haluausin puhjeta Halleluja -huutoihin teidän kaikkien ilmaannuttua bittiavaruudesta esille! Onpa mukavaa!

  19. Jane kirjoittaa:

    Violeta, samat sanat! Vielä kun saadaan Eija G linjoille, niin lukematon elämäni on täydellistä : )

  20. Utelias kirjoittaa:

    Joo, on tosiaan hauskaa, että täällä taas on elämää!

    Jane, odotas vaan, muutaman vuoden kuluttua saat hyvän tekosyyn lukea kaikki tyttökirjat uudestaan. Minun tekisi mieleni kerrata Mary Marckin kirjat, minulla ei ollut niitä omina, joten en oikein muista niitä.

    Violeta, saimme töihin uuden tietokoneen – se on niin hieno, ettei sillä voi tulostaa…

  21. Hannu Marttila kirjoittaa:

    Jaha, on siis aika koota itsensä ja ruveta taas bloggaamaan. Mahtavaa, että viimekeväisestä rungosta versoo puoli vuotta myöhemmin jo ihan oikea keskustelu.

    Pari asiaa on vielä sopimatta, mutta sitten lähdetään. Mielessä kutkuttaa esimerkiksi ajatus tämän vuoden miespuolisten kirjailijoiden parhaimmiston esittelystä.

  22. Violeta kirjoittaa:

    Utelias, miten hienoksi sitä vielä voi tullakaan tietokone! Toivottavasti se kuitenkin TIETÄÄ!
    Minun kirjoitusohjelmani on sellainen, että se mieluiten kirjoittaisi kaikki tekstit yhteen pötköön, ilman turhia välejä. Sitten kun kuitenkin raivaan tilaa sanojen välejä varten, se säikähtää ja rupeaa kirjoittamaan villisti mihin sattuu.

    Jane, minäkin ajattelin Eija G:tä. Mutta sitten ajattelin, että vaikutan ehkä kiittämättömältä ja ehkä te ajattelette että te ette ehkä riittäisi minulle…
    Iloista jatkoa lukemattomalle elämällesi!

  23. Antti kirjoittaa:

    Oikein mukava nähdä elämää ja tuttuja taas. Naapurissa näytti olevan 29 kommënttia tarkistettavana, mikä mahtaa olla meininki siellä?
    Minua on jo pitkään painanut se, etten ole lukenut Rosa Liksomia kuin yhden novellikokoelman. En muista sen nimeä, mutta ainakin yksi niistä tarinoista oli järkyttävän hyvä. Se oli kuvaus nuoren elämästä ja sen päättymisestä. Loppukohtaus tapahtui Linnunlaulun kohdalla olevalla kävelysillalla. Pyöräilin niihin aikoihin töihin tuon sillan kautta, ja piti joksikin aikaa valita toinen reitti, hirvitti kulkea siellä. Silta remontoitiin sittemmin, sitä laajennettiin, eikä sieltä enää pääse sillä tavoin alas junan alle. Olisiko tämä novelli vaikuttanut rakentamispäätökseen?
    Näitä listalla olevia kirjoja en ole tietenkään lukenut, en edes Tervoa enkä Hotakaista. Kyrön luin, ja miksi se tuntui minusta kuin ylipitkältä puujalkavitsiltä?

  24. Violeta kirjoittaa:

    Mukava kuulla äänesi, Antti! Minullakin on Liksomista vain vähän kokemusta, mutta Linnunlaulun sillasta en tiedä mitään.
    – Naapuri lienee ollut tosissaan lopettamisasiassa.

    Minua vähän huvittaa: täällä me toivottelemme toisiamme tervetulleiksi, kun blogin isäntä parka vasta kakaisee kurkkuaan. Ajatko meidät kodittomiksi, Hannu? Parhaisiin miehiin olisi tosi mukava tutustua, minusta ainakin.

  25. Jane kirjoittaa:

    Hannu, ajatuksesi on mainio, miehet esiin! Tämän sanon tasa-arvon kannattajana ja Michael Cunninghamista -siis esiintymisestään- elähdytettynä (miten tuo sanotaan?).

    Utelias, kiitos kannustuksesta. Tyttökirja-aikaan on vielä matkaa, mutta laitetaan tyrkylle heti kun aurinkoinen niin pitkälle pääsee.

    Anttikin, tervetuloa!

    Ja Hannu, älä jätä meitä orpoja uudeleen kodittomiksi! : )

  26. Utelias kirjoittaa:

    Anttikin täällä, hauskaa! Liksomista olen tosiaan pitänyt. Ensimmäiseksi tulevat mieleen kokoelmat Yhden yön pysäkki ja Tyhjän tien paratiisit.

    Kuten aina, olen lukenut enemmän vanhoja kuin uusia kirjoja.
    Kesällä Suomessa luin Yli-Juonikkaan Uneksijan, josta keväällä keskusteltiin Lukupiirin puolella. Hieno kirja! Jouluksi toivon saavani Panu Rajalan Juhani Ahon elämäkerran. Viime joulut ovat sujuneet mukavasti Rajalan kirjojen kanssa, ensin luin Waltarista, viime vuonna Aila Meriluodosta ja nyt sitten toivottavasti luen Juhani Ahosta.

  27. Violeta kirjoittaa:

    Vaikka nyt liputetaan miesten puolesta, minua kaihertaa tämä kirjablogien äiti-hahmo, Eija G. Missä hän mahtaa olla? Eikö hän vilkuile näitä blogeja sillä silmällä, että löytäisi tuttuja?

  28. Violeta kirjoittaa:

    Hyvät ystävät, tämä puheenvuoro ei liity mihinkään kirjaan, mutta oletteko huomanneet, että Lukupiirin sivuja on moderoitu ja päivitetty. Tarkoittaako se, että Kirsi on palaamaisillaan..?
    Ehkä? Vai mitä se tarkoittaa?

  29. Eija G kirjoittaa:

    Täällähän teitä on tuttuja paljon, hauskaa, hauskaa! Ja kiitos, että minua olette muistaneet. Jane, “tyttäreni”, ehkä jo helpottaa kotirintamalla niin, että ehdit lukeakin? Olin Espanjassa, kun Finlandia-lista ilmestyi. Mielenkiintoinen! Varsinkin se, että miehiä ei ollut mukana. Liksomin olen lukenut ja se oli hieno, uskomatonta kieltä ja ympäristön kuvausta. Niistä miehistä: Hotakainen oli OK, osin nautinkin siitä ja kieli oli ihan runollista paikoin, Tervo jäi kesken, en vain jaksanut, ja Utelias, Rajalan Aho-kirjasta pidin todella paljon. Ahoakin on tullut luetuksi tämän vuoden kunniaksi. Yksin, Herännäisnovelleja, lastuja, Papin tytär ja rouva ja Hajamietteitä kapinaviikoilta, mielenkiintoinen. “Nälkä on punikki,” Aho päätyi toteamaan.

    Koeta Hannu jaksaa, täällä on näköjään kirjoittamispaineita yhdellä sun toisella!

  30. Utelias kirjoittaa:

    Eija G, onpas hauskaa kuulla sinustakin pitkästä aikaa! Sinä ja Violeta olette molemmat niin monipuolisia lukijoita. Luen sitten uteliaasti kommenttejanne virolaisista kirjoista. En ilkeä lukea virolaisia kirjailijoita englanniksi, joten en taida voida ottaa osaa keskusteluun. Marie Underia (runoilija maanpaossa tietenkin) sentään olen lukenut. Mitä kirjoittamispaineisiin tulee, olet ihan oikeassa. En ole kommentoinut mitään aikoihin, joten olo on kuten lapsena kun sain efedriiniä sisältävää yskänlääkettä – sanottavaa on ja paljon. Yritän kuitenkin olla ihmisiksi!

  31. Violeta kirjoittaa:

    Voi, Utelias, minäkin olen Underia lukenut ihan nuorena, jostakin syystä, jota tiedä en, ajattelen sireenejä (vai syreenejä?) ja alkukesää Underin yhteydessä. Meidänkin kirjastossa on ihme kyllä 2 kirjaa.
    Minä tykkäsin Tervosta, ihan tosi. Minusta sen aihe on niin polttavan ajankohtainen, että jo ihan sen takia päätin kannattaa Laylaa. Hotakainen miellytti,mutta siinäei minun mielestäni ollut niin paljon sellaisia hauruhermoon osuvia juttuja kuin edellisessä. Katja (onnea nimipäivällesi!) Ketun Kätilö jätti minut ihan ymmälle siksi, että nuori nainen kertoi sodasta ja sen aikaisista asioista hurjan hyvin, miten sanoisi, ihan todella koskettvasti ja myös osaavasti ja lahjakkaasti.
    Nyt olen kirjoittanut jo liika pitkästi. Jatkan kyllä jossakin aihepiirissä. Pitäisi käydä kirjastosta hakemassa se Gustafssonin Huorasatu, olin tilannut sen jostakin nettikirjakaupasta joka ilmoitti että se on loppu.
    Koettakaa kestää tätä pimeyttä (Radiossa menee ohjelma Valkoista valoa joka on yksi lemppareistani!)

  32. Violeta kirjoittaa:

    Hotakaisessa ei ollut nauruhermooni osuneita juttuja niin paljon kuin Ihmisen osassa, näin tarkoitin sanoa.

    Juhani Ahoa olen lukenut elämäni aikana moneen otteeseen, paitsi lastuja en kovin paljon. Myös Kevätt ja takatalvi on luettu vain kouluaikana, joten päätin kerrata sen. Mutta se on nyt jäänyt uudempien jalkoihin pahemman kerran. Olisin tulisen innostunut lukija, mutta en kovin nopea. Henki on altis mutta liha heikko.

  33. Jane kirjoittaa:

    Eija G, Länsi-Uusimaalainen “äitini” ! Kiitos kysymästä, mutta eipä oikein vielä “helpota” niin että lukemaan ehtisi kuin pätkissä. Ja liian pienissä sellaisissa, ei viitsi oikein yrittääkään, turhauttaa kun parin sivun jälkeen tulee auttamatta uni ja yhden kirjan lukemiseen menee kuukausi! Mutta nyt on muut kuviot muutaman vuoden, eivät nuo kirjat minnekään hyllystä karkaa tosin uutta mielenkiintoista tulee koko ajan.
    Kirjojen karttuminen kyllä väheni heti kun naapuriblogi lopetti, eli jotain hyvää siinäkin : )

    Utelias, sanasi Eija G’stä ja Violetasta osuvat kyllä sinuunkin! Teidän lisäksenne Antti, Kosti ja Hannu tietenkin elähdytätte minua sivistyneisyydellänne. Se on suuri ilo se!

Kommentoi