Joskus on aina ensimmäinen kerta. Vironvenäläinen kirjailija ja kääntäjä Igor Kotjuh välitti Facebookissa kiinnostavan linkin Eesti Ekspressin tuoreeseen artikkeliin, jossa pohdittiin venäjänkielisen kirjallisuuden asemaa Virossa. Kuuluuko se Viron kirjallisuuteen vai onko se kielensä vuoksi ulkomaan kirjallisuutta? Esimerkkinä mainittu tallinnalaisen P. I. Filimonovin romaani Epäeuklidisen geometrian alue ilmestyi venäjäksi Tartossa jo neljä vuotta sitten. Nyt viroksi ilmestyttyään se on ensimmäinen viroksi käännetty vironvenäläisen kirjailijan romaani.
Eesti Ekspressin kirjoittaja Peeter Helme ihmettelee viivästystä ja viittaa Tallinnassa vierailleen Kjell Westön esimerkkiin. Tämän ja muutamien muiden huomattavien suomenruotsalaisten kirjailijoiden (proosa)teokset ilmestyvät käytännössä samaan aikaan tai vain muutaman päivän välein suomeksi ja ruotsiksi.
Vaikka tiedämmekin, että kysymys on pikemminkin Finlandia-palkinnon sivuvaikutuksesta kuin erityisen suopeasta kielipolitiikasta (suurinta osaa merkittävistäkään suomenruotsalaisista kirjailijoista suomennetaan tuskin koskaan), ideaa voi suositella lämpimästi myös virolaisille. Riittävän suuri ja riittävästi mediahuomiota saava kansallinen romaanipalkinto, johon voivat osallistua kaikki Virossa asuvat tai Viron kansalaisuutta nauttivat kirjailijat kielestä riippumatta, voisi saada aikaan jänniä asioita maan kirjallisuudessa.
Filimonovin romaanin aion hankkia ja lukea lähiaikoina. Olisipa mainiota, jos se löytäisi tiensä myös Suomeen. Kun vuoden 2011 Helsingin kirjamessujen teemana on Viro, kustantajien olisi syytä alkaa kerätä tämän päivän Viron kirjallisia tähtiä esiintymislavoilleen, kun yleisömagneetti Jaan Krossia ei enää ole.
Pari nimeä tulee heti mieleen: Riihiukon kirjoittaja Andrus Kivirähk on parin romaanin lisäksi kirjoittanut huikeita novelleja, joiden absurdi fantasia tuo mieleen Veikko Huovisen. Nuorista runoilijoista on varaa valita. Miten olisi heistä keskeisimpiin kuuluva Kristiina Ehin, jonka Emapuhkus (Äitiysloma) -kokoelmasta kasvaa upea matrilineaarinen kertomus Viron naisten elämästä yli vuosisadan aikana. Ehin ja Maarja Kangro osallistuivat viimekesäiseen Lahden kirjailijakokoukseen, joten esittelyjä ei tarvittane.
Pari viikkoa sitten Tallinnan kirjakauppojen ikkunoissa näkyi laskujeni mukaan toistakymmentä vastikään viroksi ilmestynyttä suomalaista kirjaa Sofi Oksasesta Waltariin. Väkilukujen suhteessa Helsingissä pitäisi olla esitettävänään nelisenkymmentä virolaista uutuutta. Ohhoh.
