Jaan Kross täyttäisi tänään 90 vuotta. Merkkipäivää vietettiin äsken Krossin suomalaisen kustantajan tiloissa julkistamalla (itse asiassa jo viikon verran kaupoissa ollut) kirjailijan muistelmien toinen osa, joka Virossa ilmestyi helmikuussa 2008, vajaat kaksi kuukautta Krossin kuoleman jälkeen.
Rakkaat kanssavaeltajat II on yhä edelleen mestarin työtä, mutta omalla krossmaisella tavallaan se myös dokumentoi mestarin voimien hiipumista. Jaan Kross kävi viimeisen kerran Suomessa tasan viisi vuotta sitten ja osallistui täällä muistelmiensa ensimmäisen osan julkistamiseen. Pian sen jälkeen toisen osan kirjoittaminen kävi hänelle ylivoimaiseksi, muistelmien suomentaja Jouko Vanhanen kertoi. Toisen osan syntyprosessi oli sikäli harvinainen, että sen tuleva suomentaja oli tiiviisti mukana jo kirjoitusvaiheessa — Vanhanen toimi alkuteoksen puhtaaksikirjoittajana ja ensimmäisenä editorina.
Krossin kaksi ensimmäisinä suomeksi ilmestynyttä romaania, Keisarin hullu ja Pietarin tiellä ilmestyvät tänä keväänä uusina painoksina, kuinkahan monensina? Kokenutkin lukija — kuten niiden suomentaja Juhani Salokannel – löytää niistä aina uusia koukkuja ja kätköjä. Ja huomaa aina ihmettelevänsä, miten niin rohkeasti historiaa ja neuvostotodellisuutta rinnastavaa tekstiä on seitsemänkymmenluvun Neuvosto-Virossa — tai edes kahdeksankymmenluvun yya-Suomessa — voinut julkaista.
19. helmikuuta 2010 kello 17.04
”huomaa aina ihmettelevänsä, miten niin rohkeasti historiaa ja neuvostotodellisuutta rinnastavaa tekstiä on seitsemänkymmenluvun Neuvosto-Virossa — tai edes kahdeksankymmenluvun yya-Suomessa — voinut julkaista”
Totta puhut! Virolaiset ovat aina olleet piilomerkitysten mestareita, niin kirjallisuudessa kuin muillakin kulttuurin ja taiteen aloilla. Ja erityisesti Kross oli tällä alalla mestari.
Itse olen halki vuosikymmenten hihitellyt sille jommassakummassa ensimmäisessä Kross-suomennoksessa (olisiko ollut Keisarin hullu, nyt en pysty tarkistamaan) olleelle kirjailijan esittelylle, jossa todettiin, että Kross ”oleskeli 1940-luvulla Neuvostoliiton itäosissa”. Siis oleskeli, ei ollut karkotettuna tai leirillä
En ole ihan varma, oliko tämä esittelyn kirjoittajan (olisiko ollut Juhani Salokannel) virolaistyylistä piilomerkityksisyyttä vai sittenkin suomettuneisuutta.
Olen itse lukenut tuon kanssavaeltajien kakkososan viroksi viime kesänä. Mestarin voimien hiipuminen on lukijan kannalta toisaalta harmi – mitä kaikkea olisikaan Kross muistelmiinsa kirjoittanut uuden itsenäisyyden alkutaipaleesta, jos olisi ollut voimissaan? – mutta toisaalta se on hyvin pysäyttävää. Loistavimmankin kirjailijan ura – ja elämä – loppuu joskus.
Onneksi teokset jäävät.
19. helmikuuta 2010 kello 20.01
Olipa miellyttävä uutinen, että vielä on tulossa uutta tekstiä Krossilta, vaikkei se ihan terävintä kärkeä olisikaan. Toivottavasti kirja on paksu! Krossin omassa elämässä oli aineksia moneen kirjaan, ja hän oli mestari kätkemään oman aikansa tapahtumia historian valepukuun. Monia kohtia sai lukea hykerrellen. Olen pitänyt erityisesti Krossin hienoisesta ironiasta, ja olin todella pettynyt, kun hän ei ehtinyt saada Nobelia.
19. helmikuuta 2010 kello 21.41
Krossilla on vielä suomentamatonta tekstiä, jopa kokonainen romaani, 2000-luvun alussa kirjoitettu julman kriittinen aikalaissatiiri Tahtamaa. Juhani Salokannel kuuluu niihin, jotka tähän aluksi vieroksuttuun romaaniin uskovat. Mahtavan mielenkiintoinen on Krossin vuonna 1998 Tarton yliopistossa pitämä luentosarja Omaelämäkerrallisuus ja piiloteksti, jossa hän toisaalta avomielisesti, toisaalta ovelan monikerroksisesti käsittelee teostensa taustoja. Veikkaisin, että kustantaja tuntee kiusausta vaihtaa teoksen nimen ns. helpommin lähestyttäväksi. Hyvä niin, jos tämä tärkeä kirja vihdoin saataisiin suomeksi.
20. helmikuuta 2010 kello 14.06
Kiitos Jan Kross -arviosta tänään lauant. HS:ssa.
Tuli mieleen noista kiertoilmauksista, kuinka vaikeissa oloissa on useinkin käytetty kiertoilmauksia.
Esim. Herta Müller Sydäneläimessä kirjoittaa symbolien ja kiertoilmausten käytöstä. Ihminen on kekseliäs. Vaikeiden aikojen käytännössä ja kielessä.
21. helmikuuta 2010 kello 12.19
Tunnustan!
Helena P. ei ole ainoa jota on kauhistuttanut/huvittanut Keisarin hullun alussa oleva maininta Krossin ”oleskelusta” Siperiassa. Tuglas-seuran toissavuotisen Kross-luentosarjan yhteydessä esitettiin aivan sama kysymys.
Tunnustin silloin ja tunnustan nyt. Kirjoitin kustantajan pyynnöstä lyhyen esittelyn Suomessa tuolloin tuntemattomasta Krossista, ja teksti liitettiin kirjaan. Minua houkutti kokeilla, meneekö virolainen ironia perille meillä Suomessa.
Tuloksen näemme.
Seuraavaan Kross-suomennokseeni Pietarin tiellä (1984) sain sitten kirjoittaa kustantajan pyynnöstä aivan kunnollisen esipuheen. Se varmaan on mukana, kun uusi painos romaanista ilmestyy nyt keväälllä.
Jo sitä ennen, maaliskuussa, ilmestyvästä Keisarin hullun uudesta painoksesta on tuo mainio maininta oleskelusta poistettu, samoin kuin koko lyhyt esittelyteksti.
Tunnemme Jaan Krossia jo aika paljon enemmän.
21. helmikuuta 2010 kello 14.00
No juu, tätä epäilinkin, ironiaa siis. Huvittutuneisuuden puolelle suhtautumiseni on kallistunut. Mutta mieleen on aina välillä iskenyt epäilys, sana kun ei tainnut 80-luvun alussa olla ihan vapaa täällä meillä Suomessakaan.
Mutta ainahan on hyvä kuulla tunnustus suoraan tekijältä.
Ja kyllä Tahtamaa sietäisi saada suomeksi. Krossin suosio on jo Suomessa sen verran suurta, että lukijoita varmaan löytyisi.
Ja samoin eilisen Kross-seminaarin puheenvuorot olisi hyvä kertauksen vuosi saada lukea jostakin. Ymmärrän, ettei Hesari (ei edes netti-Hesari) nykyisin tällaisia julkaise, mutta ehkä Tuglas-seura. Myös niiden iloksi, jotka eivät tuossa antoisassa tilaisuudessa niitä omin korvin kuulleet.
21. helmikuuta 2010 kello 17.32
Jaan Kross -seminaarin esitelmät tulevat Tuglas-seuran kotisivuille http://www.tuglas.fi. Katsokaapa jo heti mitä siellä on, sekä tekstinä että äänitteenä on Krossista sivuilla runsaasti aineistoa.
22. helmikuuta 2010 kello 8.11
Kiitos vain muistutuksesta, Tuglas-seuran sivuja olen joskus lukenut ja sitten taas unohtanut. Pitäisi kai liittyä jäseneksi, että saisi infon suoraan omaan sähköpostiin.
22. helmikuuta 2010 kello 23.13
Tervetuloa jäseneksi!
Tuglas-seuran jäsenenä pysyt mukana Viron kulttuurielämän kuvioissa. Nettisivut, Baltia-kirjasto, tietopalvelu – siinä kaikille avointa tietoa, mutta kulttuurimatkat, jäsenlehti ELO ja muut väylät tulevat sitten jäsenyyden mukana.
Mikä ELO? Muinainen rockbändi? Ei vaan jäsenlehti on nimetty Friedebert Tuglaksen vaimon Elon mukaan.