Palaan hetkeksi Marcel Reich-Ranickiin. Muistelmateoksensa Eurooppalaisen lopussa hän kertoo kriitikontyöstään, vähän omahyväisestikin, mutta paljon asiaa, joka on helppo allekirjoittaa. Hän toi puoli vuosisataa sitten Puolasta Saksaan palatessaan raskassoutuiseen ja akateemiseen saksalaiseen kirjallisuuskritiikkiin yksinkertaisen journalistisen periaatteen. Vaikka teksti on asiantuntevaa, sen täytyy myös olla luettavaa ja ymmärrettävää.
Reich-Ranicki tuskin on ainoa kirjallisuuskriitikko, joka on huomannut kirjailijoiden suhtautumisen kriitikon henkilöön noudattavan melko yksinkertaista kaavaa: jos olet varauksetta kiittänyt viimeisintä kirjaa, olet hyvä kriitikko. On turha yrittää piiloutua ympäripyöreän kuvailun taakse. Kirjailijan murhaava mulkaisu tavoittaa sinut.
Yksi kriitikon tavoitteista on Reich-Ranickin mukaan lukevan yleisön kasvattaminen, mutta ei kirjailijoiden.
”Kirjailija, joka sallii itsensä kasvattamisen, ei ole kasvattamisen arvoinen.”
Hyvin sanottu, mutta ovatkohan legendaariset kustannustoimittajat, kirjallisuuden taimitarhurit aina samaa mieltä?
17. tammikuuta 2010 kello 15.00
No, kuten olen aiemmin sinulle sanonutkin, niin ilman muuta se kasvattaminen on osittain tärkeää. Aika monimuotoinen kysymys. Jos kriitikko on tasapuolisesti etsivä, ymmärrykseen pyrkivä ja muutenkin kokonaisuutta hahmottava – ja siis todella lukee teoksen, ollaan jo aika pitkällä.
Entä sitten kirjoittajamisen opettaminen? Erityisen tärkeää on huomata, kuka tekee ja millaisilla lahjoilla se tehdään. Jos esimerkiksi ”opettaja” itse tunnustaa, ettei pidä sisältöä kirjallisuudessa arvokkaana, vaan tyyliä, niin on hyvä kysyä, onko tällaisen puoskarin oppiin mitään syytä jäädä? Jos ruvetaan laskemaan, moniko kirjallisuuden merkittävä tekijä tunnetaan sisällöstä ja moniko stilistinä, niin suhde lienee kutakuinkin 1000/1 sisällön puolesta. Vakavasti asian ottavalle tällainen ratkaisu olisi käytännössä itsemurha.
Kyllä hyvä kustannustoimittaja on tärkeä.
Tuosta sisällöstä tuli mieleen, että helposti käy myös niin, että kun älykkyys ja ajatusrakennelmat kasvavat laajemmiksi ja erittäin vaikean, haastavan ajattelun vaatimus pystytään täyttämään ja ylittämään, on helposti se vaara, että kirjoittaa asiasta suoraan, ei perehdyttävästi. Henk. Koht en missään suhteessa pidä rautalangasta vääntämisestä; Jos jossain kirjassa on jokin termi tai ajattelumalli, etsin sen kyllä itse.