Kirjallisuus voitti! Olisin voinut sanoa näin muutamasta muustakin ehdokkaasta ja joistakin romaaneista, jotka eivät ehdokkaaksi kelvanneet. Mutta Antti Hyryn Uunin valitseminen Finlandia-palkinnon voittajaksi oli Tuula Arkiolta hieno, taiteen todellista arvoa ymmärtävä teko.
Kun Ranskan Akatemia vuosisata Molièren jälkeen katui, ettei ollut kelpuuttanut komediakirjailijaa jäsenekseen, se pystytti tiloihinsa tämän rintakuvan, tekstillä ”hänen kunniastaan ei puutu mitään, hän puuttuu meidän kunniastamme” (”Rien ne manque à sa gloire, il manquait à la nôtre”).
Uunia tuskin myydään sataatuhatta kappaletta, Finlandialla tai ilman sitä, joten valinta ei ehkä oikein sovi palkinnon usein mainittuun markkinahenkisyyteen. Hyryn palkitseminen ei nosta Hyryn arvoa. Se nostaa Finlandia-palkinnon arvoa.
2. joulukuuta 2009 kello 12.15
Loistavaa, todella loistavaa! Hieno valinta Tuula Arkiolta.
Nyt vain koko Suomen kansa hyryttelemään ja lukemaan Hyryä muutenkin.
Onnea voittajalle ja kaikille muillekin!
2. joulukuuta 2009 kello 14.37
Olen todella iloinen Arkion ratkaisusta. En ole vielä Uunia saanut käsiini, mutta Hyryn palkitseminen on asiantunteva teko.
Olen samaa mieltä kanssasi, Hannu. Tämä nostaa Finlandia-palkinnon arvoa.
Ja minun lukuhalujani palkinto vain lisää.
2. joulukuuta 2009 kello 14.53
Hyvin ilmaisit sen taas, Hannu: valinta nostaa Finlandia-palkinnon arvoa. Olihan Uuni ihan omaa luokkaansa. Onkohan Hyryltä tulossa vielä kirja urkujen rakentamisestakin muutaman vuoden kuluttua? Kuulin, että hän puuhailee sellaistenkin parissa! Jäädään odottamaan! Luin juuri Junamatkan kuvauksen, vielä pitäisi taas kerran tarttua Aittaan. Niissä teksteissä mieli lepää.
2. joulukuuta 2009 kello 17.04
… vaan valitsiko ehdokasraati itse asiassa jo voittajan eikä vain ehdokkaita. Tuota olen itsekseni miettinyt näitä ehdokkaita lueskellessani.
5. joulukuuta 2009 kello 19.30
Onnea Hyrylle!
Aloitin kirjan lukemisen.Hyry kirjoittaa aïna lestadiolaisen hartaasti, vakaasti ja miehekkäänlämpimästi.
Tommi Melenderin Ranskalaisesta ystävästä pidin alun vaikeuksien jälkeen. Ajattelin alkuun, kuka ihminen voi ylipäätään kirjoittaa näin kyynisesti ja raa´asti. Mutta sitten kirjan kerronta ja ihmiset imaisvat minut kokonaan ja loppu oli yhtä sirkusta ja teatteria. Viittaukset Flaubertiin, Baudelaireen jne. olivat nautittavia.Joskus löysin jopa muunnellun baudelairen ja pidin itseäni lukeneena. Eikö kirjan sanoma sittenkin sovi niin monen muun teoksen viisauteen: sisäinen on lopulta parasta?
Hotakaistakin luen: nokkeluus, huumori ja sanan säilä ihailtavaa.
Meillä on hyviä kirjailijoita.