Ensi keskiviikkona ratkeaa kirjallisuuden Finlandian voittaja. Sitten alkaa taas se siunattu aika, jolloin kukaan ei kysy ketä veikkaan. Olen viime päivinä ottanut tavakseni sanoa, etten ennusta voittajaa, koska veikkaukseni on näköjään aina osoittautunut ikään kuin kuoleman suudelmaksi: oma ehdokkaani ei voita, eikä ole kärjen tuntumassakaan.
Entä jos alkaisin käyttää tätä ominaisuutta hyväkseni? Veikkaan … että Helsingin kaupunki tällä kertaa onnistuneesti ja vailla asukkaiden urputusta supistaa lähikirjastoverkkoa ja säästää oikein paljon rahaa, josta sitten riittää kokoomuksen toivomaan keskustatunneliin.
No niin, jäämme jännittämään miten tässä mahtaa käydä. Veikattu on.
29. marraskuuta 2009 kello 6.38
Mikä siinä onkin, että tunnelit ja urheiluhallit ovat kuntapoliitikoista niin tarpeellisia ja välttämättömiä. (Toivovatkohan he jäävänsä niiden rakentajina historiaan – peruspalveluiden järjestämistä kun ei mitään glooriaa saa.) Niin Tampereella kuin Helsingissäkin. Koulut, kirjastot, terveysasemat, päiväkodit, vanhustentalot sen sijaan joutaa siistiä kaupunkikuvasta, sillä eihän seinistä kannata maksaa. Tätä slogania kokoomus on jaksanut hokea, ja ilmeisesti sitä uskotaan. On vain niin, että näillä leveyksillä niitä seiniä tarvitaan, niitä hyviä tiloja, joissa ihmiset voivat olla, elää, tavata toisiaan, rentoutua, parantua.
2. joulukuuta 2009 kello 14.58
Kovin murheelliseksi vetää Helsingin (ja ohessa muidenkin paikkakuntien) leikkauslistojen lukeminen.
Muistan 90-luvun laman ajat kirjastossa. Lainaus- ja kävijäluvut nousivat, henkilöstöä supistettiin, kirjojen ja muun aineiston hankintamäärärahoja supistettiin, koko maassa lakkautettiin kirjastoja.
Työttömiksi joutuneet ihmiset lopettivat lehtitilauksensa ja siirtyivät kirjastojen lehtisaleihin. Kirjastoissa ei vielä ollut lainaus- eikä palautusautomaatteja, asiakkaat jonottivat. Kirjastot eivät vielä hyötyneet tietokoneiden käytöstä nykyiseen tapaan, internet oli useiden vuosien päästä vasta tulossa. Kirjastotyö oli ihan fyysisesti raskasta, kun tietoja joutui hakemaan juoksemalla ympäri taloa hyllyltä toiselle.
Silloin saattoi joka päivä nähdä, että kirjasto ehkäisi syrjäytymistä.