Viime vuonna oli ainakin kaksi merkittävää 150-vuotispäivää. Juhlittiin Darwinin Lajien synnyn ja Omar Khaijamin runojen, eli Edward FitzGeraldin niistä tekemien länsimaisten mukaelmien ilmestymistä.
Tänä vuonna 150-vuotisjuhlaansa viettävät Anton Tšehov, jonka merkkipäivä muuten menikin jo viime viikolla, ja Gustav Mahler, jota juhlitaankin itävalta-unkarilaisittain oikein paralleeliaktiolla. Mahlerin kuolemasta on nimittäin ensi vuonna kulunut 100 vuotta. Lue koko artikkeli »
Hyppäsin vanhatestamentillisesta hämärästä apokalypsin iltaruskoon. Kirjoiksi käännettynä: jätin Thomas Mannin yli tuhatsivuisen Joosefin ja hänen veljensä hetkeksi odottamaan, kun vihdoin sain käsiini Graham Greenen Haiti-romaanin Näyttelijät. Lue koko artikkeli »
Olisi kyynistä kehottaa muistamaan Haitin hirvittävää katastrofia lukemalla kirja. Mutta kävisikö tämä: haastan tämän blogin lukijat uutuuskirjan hinnalla tukemaan avustustyötä maanjäristysalueella — ja sitten lukemaan Graham Greenen romaanin Näyttelijät. Lue koko artikkeli »
Palaan hetkeksi Marcel Reich-Ranickiin. Muistelmateoksensa Eurooppalaisen lopussa hän kertoo kriitikontyöstään, vähän omahyväisestikin, mutta paljon asiaa, joka on helppo allekirjoittaa. Hän toi puoli vuosisataa sitten Puolasta Saksaan palatessaan raskassoutuiseen ja akateemiseen saksalaiseen kirjallisuuskritiikkiin yksinkertaisen journalistisen periaatteen. Vaikka teksti on asiantuntevaa, sen täytyy myös olla luettavaa ja ymmärrettävää. Lue koko artikkeli »
Olinpa sentään ymmärtänyt säästää tämän: Marcel Reich-Ranickin muistelmateoksen Eurooppalainen. Viime kesänä kirjahyllyä siivotessani punnitsin parikin kertaa sen kohtaloa — aika vertauskuvallista, kun tietää miten hiuskarvan varassa kirjoittajan oma kohtalo ja elämä oli useaan otteeseen. Reich-Ranickin kirjaan perustuva elokuva Minun elämäni nähtiin Teemalla uusintana sunnuntai-iltana. Lue koko artikkeli »
Olen keksinyt pyörän uudelleen. Mitä muuta voi sanoa, kun huomaa kirjoittavansa: Gustave Flaubertin Rouva Bovary on luultavasti maailman paras romaani.
Niin on sanottu ennenkin. Kiistäköön ken haluaa. Se pyörii sittenkin. Lue koko artikkeli »
”Monien vuosien uutteran opiskelun ansiosta hän onnistui peittämään tietämättömyytensä tiedon paksujen kerrosten alle.”
Siinä se on, pitkän toimittajanuran yhteenveto. Löysin aforismin tänä aamuna Stanisław Jerzy Lecin uudesta, aiempaa laajemmasta suomennosvalikoimasta. Nyt olen sitten eläkkeellä ja blogi jatkuu ensi vuonna harrastuspohjalta — kuten enimmäkseen tähän astikin.
Toivoin jouluksi yhden kirjan ja sainkin sen: Henrik Meinanderin Suomi 1944:n.
Jouluaattona jäi kiinnostava historiallinen ranskalainen dekkari kesken, kun pelkkä vilkaisu paketista paljastuneeseen kirjaan vei mennessään. Lue koko artikkeli »
Pari päivää sitten se iski: tajusin etten ehkä enää koskaan tee isoa kirjailijahaastattelua. Ajatus on tyrmistyttävä. Lue koko artikkeli »
Oho, laskujeni mukaan jäljellä on enää yhdeksän työpäivää. Ja sitten työtä vuorotta, kuten eläkeläisillä usein, kun vauhti on jäänyt päälle. Olen jo sopinut blogini jatkamisesta tällä samalla paikalla (vaikka mielelläni muuttaisin sen nimen yksinkertaisemmaksi). Lue koko artikkeli »
