Olen vanhanaikainen, konservatiivinen välittäjä.
Ymmärrän ja pidän sitä jopa suotavana, että jokainen toimeksiantaja siivoaa kotinsa edustuskuntoon ennen sunnuntain asuntoesittelyä, mutta viime kuukausina jonkinlaiseksi muoti-ilmiöksi paisuneen stailauksen suosiota en millään pysty sulattamaan.
Miltä teistä tuntuisi, jos maksaisitte 120.000 euroa asunnosta, jonka hintapyyntö ennen ammattilaisten tekemää 1000 euron arvoista stailausta oli 105.000 euroa? Itse itkisin verta ja kokisin tulleeni pahemman kerran huijatuksi.
Stailaus on nyt muotia. Välitysliikkeitä lähestyy joka viikko yrittäjiä, jotka ehdottavat yhteistyötä ja pyytävät välittäjiä suosittelemaan palvelujaan toimeksiantajilleen. En ole suositellut ja lupaan, että en tule suosittelemaan, vaikka televisio-ohjelmien myötävaikutuksella asiasta ollaan tekemässä hyväksyttävää, rehellistä huijausta. Mielestäni asunnon myyntiesitteessä, jossa tällä hetkellä muutoinkin pitää kertoa kaikki ostajan päätökseen keskeisesti vaikuttavat tekijät, tulisi ehdottamasti mainita, jos asunto on stailattu myyntikuntoon.
Kumpi on ostajan kannalta kauheampaa: stailaus vaiko jobbaus?
Halvalla ostava ja myöhemmin sievoisella voitolla myymään pyrkivä jobbari sentään useinmiten kaakeloi kylpyhuoneen, saneeraa keittiön ja vaihtaa huoneiden muovimatot parkettiin ennen uutta myyntiponnistelua. Stailauksessa ostajille viritetty miina on yleensä huippuammattilaisen suunnittelema sisustus, josta asunnon tyhjennettyä ei ole pennin vertaa iloa.
1. joulukuuta 2006 kello 12.37
Itsekin olen ihmetellyt välittäjien moraalia jotka stailausta suosittelevat. Ymmärrän siivouksen ja ns. arkiromun keräämisen pois, mutta en sitä että hinta nousee kun seinää maalataan ja tekstiilit vaihdetaan yhdenmukaisiksi.
3. joulukuuta 2006 kello 11.52
Ostajallakin on tietysti vastuu ja sitä pitäisi mielestäni korostaa nykyistä enemmän. Kyseessä on monesti elämän suurimmat yksittäiset kaupat, mutta silti ei viitsitä perehtyä seikkaperäisesti afäärin kohteeseen ja siihen liittyviin riskeihin, vaan ostetaan sadoilla tuhansilla euroilla unelmia. Sinänsä stailausta voi verrata suoraan jobbarien harrastamaan vanhojen autojen ”meikkaukseen”. No, jälkimmäinenkin on tainnut tulla muotiin ”pimppauksen” ja ”tuunauksen” muodossa. Automarkkinoilla lienee vain vaikeuksia saada karvanoppa-Corollaan upottuja tuunauseuroja takaisin, koska myyjän mielestä sikamakee takaspoileri ei välttämättä sitä ostajan mielestä ole. Niin, ja onhan siinä tosiaan se ero, että sen spoilerin saa auton mukana omaksi
HITAS-asunnoista sen verran, että uskoisin välittäjän osuneen oikeaan HITAS-analyysissaan. Tähän voisi vielä lisätä, että HITAS-talot on monesti rakennettu samassa hengessä Arava-vuokratalojen kanssa eli mahd. halvalla. Sinänsä järjestelmä pyrkiessään vaikuttamaan keinotekoisesti hintoihin luo helposti vääristymiä molempiin suuntiin.
Kävin muuten katsomassa n. 90m2 vuokra-asuntoa Kalliossa. Paikalla oli välittäjä ja asunnon omistaja. Kumpikaan ei vastannut selvään kysymykseen siitä, koska taloyhtiössä (talo rak. -56) on tehty isompia remontteja, tai koska kylpyhuone oli remontoitu. Välittäjä vain hoki mantraa, ettei tiedossa ole isoja remontteja. Vuokraehdoissa oli tietysti tämä 11kk:n irtisanomispykälä. Syntyi vaikutelma, että vuokranantaja välittäjän avustuksella tietoisesti pimitti olennaisia tietoja.
4. joulukuuta 2006 kello 13.59
Olet kuitenkin varmaan huomannut, että raikkaasti sisustetut ja siivotut asunnot antavat ostajalle paremman kuvan, lyhentävät myyntiaikaa ja nostavat hintaakin, vaikkei siivous ja kalustus tulekaan asunnon mukana…
Itse ihmettelen netissä olevissa ilmoituksissa välittäjien ottamia kuvia asunnoista; kuvat on otettu vastavaloon, roskapussit ja tiskaamattomat astiat, repsottavat verhot ja sijaamattomat sängyt saavat näkyä. Kuvista tulee mieleen, että sotkuinen asunto itsessäänkin on huonossa kunnossa ja täysin tyylitön. Suuri osa ostajistahan etsii asuntoja, joihin voisi muuttaa remontoimatta. Osa ostajista saattaa jättää näytön väliin jo kuvien perusteella.
Nuhjuinen sohva, kuivuvia pyykkejä täynnä oleva kylppäri ja huonot valot saattavat antaa melko tyrmäävän vaikutelman, vaikka asunto itsessään olisi ok. Monet myyjät tai välittäjätkään eivät kiinnitä näihin asioihin huomiota.
Ostajan tulisi tietenkin tutustua asunnon ja taloyhtiön kuntoon pelkkien pintojen lisäksi, mutta kyllä asunnonkin hintaan vaikuttaa omalta osaltaan millaisessa ”pakkauksessa” se tulee.
5. joulukuuta 2006 kello 16.55
No ei ole tyhmä se, joka pyytää, vaan se, joka maksaa! Jos meinaa kymmeniä ja satoja tuhansia euroja pistää asuntoon, niin paranee sitten ottaa silmä käteen ja katsoa joko rojun ja kaaoksen tai sitten sävy sävyyn olevien tekstiilien läpi sitä itse ASUNTOA. Joka hullaantuu raikkaasta ilmasta, imuroidusta lattiasta tai uusista verhoista eikä näe itse asuntoa, saa syyttää kyllä ihan itseään.
6. joulukuuta 2006 kello 11.13
Sisustaja,
olen aina ollut sitä mieltä, että viime kädessä ostaja maksaa välityspalkkion. Ostajana minusta olisi kauheaa jälkikäteen todeta, että korkeamman hinnan lisäksi tulin maksaneeksi stailauksesta vastanneelle välitysliikkeelle yli 100 prosenttia (1,85 / 3,85) korkeamman välityspalkkion. Se tekisi 300 000 euron asunnosta huikeat 6000 euroa.
6. joulukuuta 2006 kello 14.46
”Tuhannen euron stailaus” on mielestäni erinomainen palvelu. Helposti saatavilla ollessaan palvelu yksinkertaisesti tasa-arvoistaa erilaiset sisustajat.
Jotkut tykkäävät itse sisustaa tyylikkään neutraalisti ja avaruutta korostaen ja jaksavat vielä pitää huolta maaleista ja tapeteistaan. Nämä ihmiset tuskin kaipaavat asuntonsa stailausta erikseen, koska siitä ei myyntihinnassa enää olisi juuri hyötyä.
Toiset taas eivät halua tai osaa tai viitsi asua skandinaavisen viileän tyylikkäässä kodissa. Ja heillehän tämä palvelu on aivan oivallinen. Nyt heidän ei tarvitse turhaan LASKEA ASUNTONSA ARVOA vain siksi, että tykkäävät asua ”omaperäisesti”?
9. joulukuuta 2006 kello 11.52
Ihmettelen tätä suurta stailauksen vastustusta, kaikki tuotteethan myydään mielikuvilla ja oikeanlaisella esille panolla! Tavallinen pullo hajuvettä kauniisti pakattuna, arvokkaan näköisessä pullossa, ja valaistussa lasivitriinissä on myydään taatusti kalliimmalla kun marketin hyllyssä oleva ”tavallisen” näköinen, valkoiseen pahvilaatikkoon pakattu pullo, vaikka sisällä olisi aivan samaa hajuvettä. Ja tämä pätee kaikkeen kaupankäyntiin. Miksi asunnon pitäisi olla erityisasemassa? Itse asuntoni myyneenä, esittelyihin loin tunnelman, jolloin katsojille tulee sellainen olo että haluisivat asua asunnossani, ja tähänhän liittyy olennaisesti se että sen täytyy ”tuntua” ja näyttää paremmalta mitä heidän nykyisensä asunto, miksi muuten he vaihtaisivat? Asunnon ostajat ostavat myös palan unelmiaan, ja silloin sitä täytyy auttaa laittamalla asunto esimerkilliseen kuntoon. Tämä tapahtuu aivan pikku asioilla: siivous, kiillotus, puhdas tuoksu, mahdollisimman vähän pikkusälää esillä, kauniisti asetellut yhdenväriset pyyhkeet kylpyhuoneeseen, ehkä jotain värikkäitä saippuoita….keittiöön muutama ruoaanlaittoon viittaama tavara kauniisti esille (kaikki tavalliset muovihirvitykset pois), olohuoneeseen vain muutama toisiinsa sopiva huonekalu….tätä ei voi edes stailaukseksi kutsua siinä mielessä että tällä ei pyritä peittämään asunnon virheitä vaan luodaan mielikuvia ostajien silmiin, kuinka HE nauttisivat asunnossa asumisesta.
Samaa mieltä olen näistä välittäjien ottamista kuvista, osa on ala-arvoisia…ei luulisi että olisi ylipääsemätöntä poistaa ne tavarat esim sieltä kylpyhuoneesta tai keittiön pyödiltä. Itse aion antaa nykyisen asuntoni välittäjälle myyntiin, mutta sitä ennen teen mainutut toimenpiteet ja aion kyllä valvoa välittäjän valokuvausta
minkä lisäksi annan välittälle listan alueen palveluista ja muista myyntiargumenteista (tosin nämä asiat ovat sellaisia mitä välittäjän pitäisi itse ottaa selvää, mutta kokemukseni mukaan harva niin tekee)
10. joulukuuta 2006 kello 9.13
Stailatun asunnon ostava pettyy useammin kaupan jälkeen
Myyntiin fiksattu ei ole enää ”sama” kun kauppa on tehty- myyjä ja stailausyritys vie rekvisiitan pois. Siinäpä sitten ostaja stailailee asunnon omilla rahoillaan uusiksi… valaistuksesta lähtien
Miksi maksaa ostajana ylihinta turhasta ??
22. joulukuuta 2006 kello 14.31
emina: ”…ostaja stailailee asunnon omilla rahoillaan uusiksi… valaistuksesta lähtien…”
Pitäisikö asunnot sitten mielestäsi esitellä tyhjinä ilman valaistusta? Ei ne asukkaiden omatkaan tavarat sinne asuntoon jää sen enempää kuin stailauksessa käytetyt.
5. tammikuuta 2007 kello 14.54
Joo noita tv-ohjelmia katsoessa olen kyllä ihmetellyt kuka on niin hölmö että maksaa stailauksesta. Niissä usein esitetään ”ennen” hintoina toteutuneita hintoja, sitten tehdään viiden tonnin stailaus ja kerrotaan ”jälkeen” hintana kymmpitonnia korkeampi pyyntihinta. Voihan sitä pyytää oikein rehellisen kaverinsakin kattomaan kotiinsa ja kertomaan että mitkä tavarat on turhan persoonallisia ja heittää ne kellariin näyttöjen ajaksi.
10. tammikuuta 2007 kello 8.56
Eikös se ole hyvä, että nyt stailauksia näytetään alusta loppuun TV:ssä? Aina ennenkin jotkut asunnonmyyjät ovat osanneet laittaa asuntonsa houkuttelevamman näköiseksi ja toiset taas olleet sokeita omien kotinsa muihin tekemälle vaikutelmalle.
Luulisi, että kun on rautalangasta vääntäen viikottain näytetty, miten pienellä asunto voi muuttua aivan toisen näköiseksi, ostajat valpastuisivat. Osattaisiin katsoa sitä todellista asuntoa eikä kalustusta. Tai ainakin osattaisiin ajatella asiaa ja perehtyä asunnon tietoihin. Eikä oltaisi enää niin ensivaikutelman ja pullantuoksun vietävissä.
26. tammikuuta 2007 kello 11.50
Mielestäni dinosauruksien aika on ohitse. Vanhanaikaiset välittäjät ovat laiskoja palvelemaan asiakasta ja tuskin saavat sanaa suustaan näytössä. Lähipalveluita ei jakseta selvittää ja välillä törmää siihen että välittäjä ei ole edes kurkistanut kaikkien ovien taakse eikä tunne lainkaan välitettävää kohdettaan.
Näyttöissä kiertäneenä olen huomannut että stailausta asunnosta saa paljon paremman kuvan asunnon mahdollisuuksista kuin sellaisesta jossa joutuu loikkimaan tavaroiden ylitse nähdäkseen kokonaisuuden joka ei kuitenkaan hahmotu tavaravuoren takaa. Kuinkahan moni on kääntynyt näytössä jo ovelta törmättyään roskapusseihin ja auton talvirenkaisiin jo eteisessä?
Jos asunnon myyntiä vertaa autokauppaan, niin mieluummin ostan auton joka on siisti, kunnossa ja puhdas ja mahdollisesti vieläpä varusteltu kuin sellaisen jossa on tuhruiset&tahmaiset pinnat ja penkit sekä vanha pitzalaatikko takapenkillä. Jokainen joka on myynyt autoaan eteenpäin on varmaankin pessyt autonsa niin sisältä kuin ulkoakin ja laittanut tuoksua ja siliconspraytä.
Tämäkin on stailausta. Miksi sitten asuntoa joka on 10 kertaa kalliimpi omaisuus ei saisi laittaa myyntikuntoon? Jos joku välittäjä väittää että asunto pitää myydä likaisena, sotkuisena, pahalta haisevana niin onko sellainen välittäjä ammattinsa osaava ja ajatteleeko hän asiakkaan etua? Mielestäni ei! Asuntomarkkinoilla on paljon asuntoja joita on myyty 6kk tai enemmän. Miksi? Asuntokauppa on mielikuva ja tunnekauppaa! Ihmiset ostavat unelmia. Likainen, haiseva ja sotkuinen asunto herättää epämiellyttäviä mielikuvia ja kääntää potentiaalisen ostajan jo ovelta vaikka hän saattaakin olla astumassa unelmien kotiinsa. Tai tyhjä asunto jonka pimeys ja tyhjyys ei herätä ostajassa kodin lämpöä ja turvaa. Alle 10% ihmisistä pystyy kuvittelemaan tyhjään tilaan huonekalut ja elämänsä. 90% näkee vain tyhjät kolkot seinät. Stailaus auttaisi näissäkin tapauksissa myyjää ja ostajaa kohtaamaan. Dinosaurusvälittäjät eivät vain tätä ymmärrä. Heidän mielestään asiakkaalle on hyödyksi pitää asuntoa myynnissä mahdollisimman pitkään ja vieläpä pariin kertaan laskea hintaa myynnin kuluessa, kuin että asunto myytäisiin ensimmäisen kuukauden aikana. Älkää antako asuntoanne myytäväksi dinosauruksille vaan ottakaa nykyisen markkinatilanteen ja ostajien vaatimustason tunteva välittäjä joka välittää myös asiakkaasta.
27. maaliskuuta 2008 kello 11.43
Ihmeellistä stailauksen vastaista hapatusta.
Stailaus kuulostaa kenties huijaukselta ja turhuudelta, MUTTA eihän mitään käytettyä tavaraa myydä pistämättä sitä ensin kuntoon. Autot puhdistetaan ja epäkohtia korjaillaan, käytetyt vaatteet pestään ennen kirpputorille vientiä ja parsitaan & paikataan, käytetyt lastenlelut pestään ja puunataan, samoin lastenrattaat, vanhat kalusteet pyyhitään pölyistä ja niin edelleen. Stailauksessa ei ole kyse yhtään sen kummemmasta: pistetään paikat kuntoon, että kohde houkuttelee ostajia. Stailauksen vastustajat voivat tehdä yksinkertaisen testin:
vie kirpputorille vanha paita likaisena ja ryppyisenä myyntiin. Kokeile missä ajassa ja millä hinnalla tavara vaihtaa omistajaa – kokeile sitten pestyä ja silitettyä paitaa vaikka vähän kovemmalla hinnalla ja odottele meneekö kaupaksi. Harva on halukas ostamaan mitään shittiä halvallakaan hinnalla.
Stailauksesta on ihan tehty tutkimuksia, joiden mukaan asuntojen myyntiajat lyhenevät ja hinnat nousevat stailauksen myötä. Kyse ei ole huijauksesta, vaan myyntikuntoon laittamisesta. Ei mistään sotkuisesta rotanloukusta kukaan halua paljoa/mitään maksaa, mutta jos asunto on siisti, puhdas ja järjestyksessä, niin ostaja näkee kodin mahdollisuudet ja maksaa sen hinnan, jonka arvoiseksi kohteen kokee. Ei kukaan kauppoja ase ohimolla tee.
Jos kaikki muutkin maailman asiat & tavarat stailataan myyntikuntoon, niin miksi ei sitten asuntoja?
18. kesäkuuta 2008 kello 18.01
Sillä logiikalla, että stailaus on petkutusta, pitäisi kaikki asunnot myydä tyhjinä. Onhan silloin yhtälailla petkutusta myös se, että on ihan itse onnistunut kalustamaan asuntonsa viihtyisämmin ja kalliimmilla huonekaluilla kuin mihin ostaja sitten vuorostaan kykenee. Toiset nyt vain ovat lahjakkaampia/varakkaampia/viitseliäämpiä sisustajia, ja huonommat sisustajat ovat aina huonommassa asemassa asuntoa myydessään niin kauan kuin asuntoja saa myydä kalustettuina. Stailaus voi myös antaa sisustusideoita sellaiselle ostajalle, jolla niitä ei itsellään ole.
Kyllä asunnon myyjällä on oikeus tehdä myyntituotteestaan mahdollisimman houkutteleva, niin kauan kuin asunnon todellisia vikoja, (esim. hometta, rikkinäisiä kohtia, vikoja rakenteissa) ei peitellä. Stailauksella tuodaan esiin asunnon potentiaali – asunnon ostajan pitää sitten tietää, pystyykö hän tätä potentiaalia käyttämään hyväkseen vai ei.