Menestyn hyvin välittäjänä ja olen yksi ketjumme parhaista myyjistä. Tiedän hinnat, tunnen yhtiöt ja hallitsen vuosien tuomalla kokemuksella myyntiprosessin alusta loppuun, mutta – uskokaa tai älkää – en siltikään missään olosuhteissa päätyisi itsekseni myymään omaa asuntoa. Se olisi hölmöä ja taloudellisesti järjetöntä.
Välittäjillä on nykyisin sormet pelissä suurimmassa osassa asuntokaupoista, mutta aina löytyy niitä, jotka haluavat ehdottomasti myydän asuntonsa itse ja ”säästää” seivoiset summat välityspalkkiossa. Se on tietysti sallittua ja ymmärrettävää, mutta lehtien yleisönosastoille ja netin keskustelupalstoille vahingoniloisena kirjoitetut Myin itse – säästin välityspalkkion -jutut kyseenalaistan.
Mistä nämä omatoimisesti asuntonsa myyneet voivat olla varmoja siitä, että kaupat syntyivät parhaalla mahdollisella asuntomarkkinoilta saatavalla hinnalla? Mistä he tietävät, ettei mieltä kaivertava ahneuden pikkupiru ole oikeassa kysyessään ”olisiko hintapyyntö sittenkin voinut olla korkeampi?”.
Kuinka itsemyyjät sitten voisivat varmistaa parhaan mahdollisen lopputuloksen? Miten omistaja voisi saada omien myyntiponnistelujensa tueksi välitysliikkeen näyttävän markkinoinnin, myyntivoiman ja sadat jo olemassa olevat asiakaskontaktit?
Nykyisillä asuntomarkkinoilla osa – ei kuitenkaan kaikki – välittäjistä suostuu tekemään asiakkaidensa kanssa ns. rinnakkaistoimeksiantoja. Välitysliikkeen rinnalla omistaja myy itse asuntoaan ja mikäli hän löytää ostajan ei välitysliikkeellä ole oikeutta minkäänlaiseen palkkioon. Suosittelen tätä mallia kaikille niille lukijoille, jotka haluavat myydä asuntoaan omatoimisesti. Haastakaa välittäjät! Testatkaa, tuleeko välittäjiltä asunnostanne palkkion verran parempia tarjouksia?
Rinnakkaistoimeksiannolla asuntonne markkinointi tavoittaa myös itsemyynnin katvealueelle perinteisesti jäävät sadat potentiaaliset asiakkaat – asiakkaat, jotka ensisijaisesti haluavat ostaa uuden kotinsa välittäjiltä.
Älkää säästäkö väärässä paikassa! Palkkion verran parempaan tulokseen yltävä välittäjä on työnäytteensä antanut ja palkkansa ansainnut.
Pienellä välityspalkkiolla palvelujaan markkinoivat uskottelevat, että välittäjän asiakaskontakteilla tai henkilökohtaisella osaamisella sen paremmin kuin välitysliikkeen panostuksella markkinointiin ja myyntivoimalla ei ole vaikutusta toteutuvaan kauppahintaan. Se on hölynpölyä. Uskon, että jokainen lukija ymmärtää, että asunnolle, jota muutaman asiakkaan sijasta tarjotaan näyttävällä mutta asiallisella markkinoinnilla tuhansille, löydetään varmasti ostaja, jonka toiveita asunto vastaa parhaiten, ja joka näin ollen on myös valmis maksamaan siitä parhaan hinnan.
Kokeilkaa rinnaistoimeksiantoa ja kirjoittakaa kokemuksista blogiin.
17. huhtikuuta 2006 kello 18.28
Tästä välittäjien puolustustupuheesta ei mielestäni tullut yhtäkään mitään uutta ilmi. Väitän, että hyvillä markkinoilla, esimerkiksi isossa kaupungissa, tavara menee kaupaksi, oli myyjänä kuka hyvänsä. Hinta määräytyy pitkälti markkinoiden mukaan, eikä välittäjän laajalla asiakaspohjalla eikä toisaalta omistajan tietopohjalla ole juuri mitään väliä. Asunnon ostaa se, joka sitä tarvitsee. Jos haluaa säästää henkilöauton verran, myy asuntonsa itse. Jos haluaa häipyä nurkista ja antaa välittäjän lakaista maton alle, annetaan siihenkin mahdollisuus.
Suuremman eron välittäjän ja yksityisen välillä syntyy ns. vaikeilla markkinoilla. Erikoiset loma-asunnot tai jotkin suurkaupat voivat vaatia ammattitaitoisen välikäden. Toisin sanoen kun kysynnästä ja tarjonnasta ei ole ylitarjontaa tarvitaan tietävä välikäsi. Valitettavaa vain on, että välittäjät miellellään keskittyvät hekin helppoihin kauppoihin kaupungeissa, prosenttiperusteinen kun palkkio on.
Välittäjien tarvetta voisi verrata hyvin lentolippuihin. Yhden lentoyhtiön kaupunginvälisiä lentoja on helppo tilata netistä ilman rahanahneita välikäsiä. Matkatoimistopalvelua taas tarvitaan, jos kyseessä on erikoisempi kohde, jossa tarvitaan hyvin räätälöityä ohjemaa. Tässä tapauksessa mieluusti maksaakin jonkun prosentin hyvistä kontakteista ja vinkeistä.
Minusta myyjän kannalta tilanne on hyvin selvä: käytän välikättä jos koen saavani siitä jonkun lisäarvon. Helpoissa kaupunkiasunnoissa lisäarvoa tuskin saan mutta vaikkapa hyvän kesämökkitontin etsinnästä ehkäpä. Päivän kysymys voisi kuulua: mitä ajattelevat ne jotka haluavat ostaa nimenomaisesti välittäjältä? Onko heitä oikeasti, vai onko tämä osa jotain urbaania legendaa? Asunnon oikea myyjä on kuitenkin lainmukaisesti vastuussa myymästään monta vuotta.
17. huhtikuuta 2006 kello 22.31
Kokeilin rinnakkaistoimeksiantoa asuntoa myydessäni. Sain välittäjältä nolla tarjousta ja nolla näyttöä ja myin itse asunnon kovempaan hintaan kuin mitä olisi ollut välittäjän hintapyynti miinus välityspalkkio.
Kuten edellisen postauksen yhteydessä totesin, kaksi muutakin välittäjää kävi katsomassa asuntoa ja ilmoitti alemman hinnan kuin mitä lopulta sain.
Jos tämä oli se postaus, jossa perusteltiin, miksi oman asunnon myynti omatoimisesti on taloudellisesti järjetöntä, en ole kovin vakuuttunut perustelusta. Yleensä perustelut, jotka täytyy kirjoittaa boldilla, eivät vakuuta.
Tänään satuin lukemaan loistavan kirjan: Levittin ja Dubnerin teoksen Freakonomics (ks. http://www.amazon.co.uk/exec/obidos/ASIN/0141019018 ). Siinä lainattiin tutkimusta, jossa tutkittiin 100000 Chicagossa tapahtunutta asuntokauppaa. Kun kiinteistönvälittäjät myivät omaa kotiaan, he pitivät asuntoa markkinoilla keskimäärin 10 päivää kauemmin ja saivat sitä myötä n. 3% paremman hinnan kuin silloin, kun myivät muiden koteja.
10 päivää enemmän duunia vain 3% paremman välityspalkkion perässä ei varmastikaan houkuta, jos ei ole omaa asuntoa myymässä.
17. huhtikuuta 2006 kello 23.11
Jos ymmärsin tekstin oikein, siinä sanotaan, että myyjälle jää välittäjää käyttämällä enemmän rahaa käteen kuin ilman välittäjää. Tuntuu aika vakuuttavalta perustelulta välittäjän käyttämiselle… myyjän kannalta.
Jos myyjä saa käteensä vähintään saman summan välittäjää käyttämällä kuin ilman, ostaja maksaa koko välityspalkkion ja vielä jotain lisää. Keskikokoisessa perheasunnossa ostaja siis kärsii luokkaa 15 000 euroa välittäjältä ostaessaan.
Seuraavaksi olisikin mukava kuulla tältä pohjalta jotain ajatusta siitä, miksi ostajan kannattaisi ostaa mieluummin välittäjältä kuin suoraan yksityiseltä. Aika moni asunnon myyjä kun on samalla myös toisen asunnon ostaja.
18. huhtikuuta 2006 kello 6.57
Minä en halveksi ko. ammattikuntaa, mutta kokemukseni ovat hyvin samansuuntaisia kuin monilla muillakin eli jokaista aluetta myydään ”huippurauhallisena”, ”arvonsa pitävänä”, aina on kyse kohteesta ”joka menee pian” jne. Myönnän että asuntonäytöissä liikkuneena itseäni alkaa jo arveluttaa hakeutuuko alalla tietyntyyppisiä ihmisiä vai muokkaako ala. Helppoheikkimäinen kuva syntyy nopeasti ja nykyisin minun on vaikea luottaa enää juuri mihinkään, mitä näytöissä kerrotaan ellei kyse ole kylmästi luvuilla todennattavista faktoista.
Blogissa kirjoitettiin, että ”mistä nämä omatoimisesti asuntonsa myyneet voivat olla varmoja siitä, että kaupat syntyivät parhaalla mahdollisella asuntomarkkinoilta saatavalla hinnalla?”. Miten olisi esim. oikotie.fi selaaminen? Ei vaadita suuria, että hahmottaa hinnat. Ja saahan sitä koittaa pitää hintaa korkealla ja laskea sitten. Tämä on hyvin yleistä välittäjienkin kautta myytävissä kohteissa.
Edelleen blogissa kirjoitettiin, että ”miten omistaja voisi saada omien myyntiponnistelujensa tueksi välitysliikkeen näyttävän markkinoinnin, myyntivoiman ja sadat jo olemassa olevat asiakaskontaktit?” Itse en tunne yhtään ihmistä, joka hakee asuntoa muualta kuin verkkopalveluiden kautta ja tuttavapiirissä on useita asunnonostajia sattuneesta syystä. Ikäpolvien vaihtuessa verkon suosio korostuu. Ilmoituksen voi itse laittaa verkkopalveluun, jossa se tavoittaa saman potentiaalisen ostajajoukon kuin välittäjäkin. Vai kuka katsoo mieluummin ilmoituksen siitä HS:n parin rivin tekstistä kun tarjolla on verkossa kymmeniä rivejä yksityiskohtaisempaa tietoa kuvien kera?
Edelleen tämä ”asiakaskontaktit” ihmetyttää. Useassa näytössä välittäjä on halunnut yhteystietoja, jos alueelta tulee myyntiin muita vastaavia kohteita. Olen antanut ja kohteita on tullut ko. firmalle. Yksikään ei ole soittanut. Vastaavia kokemuksia on tuttavapiirissä. Nämäkö ovat ne asiakaskontaktit? Asunto makaa myymättä ja potentiaalisen asiakkaan tiedot on heitetty jonnekin pöytälaatikkoon…
Silti asunnonvälittäjillä on asemansa minunkin silmissäni, sillä kaupat ovat isoja ja yksittäisen ihmisen elämässä harvinaisia. Riviasiakkaan on ajanhukkaa yrittää opetella alueen ammattilaiseksi osaamisen harvinaisen tarpeen vuoksi. Silti edellä lainaamani kohdat olivat kyllä hyvin hyvin merkityksettömiä.
18. huhtikuuta 2006 kello 8.48
Kuten arvelinkin, Arvoisa Välittäjä, ette ole vastannut uudessa kirjoituksessanne edellisen ketjun haasteisiin.
[i]”Mistä nämä omatoimisesti asuntonsa myyneet voivat olla varmoja siitä, että kaupat syntyivät parhaalla mahdollisella asuntomarkkinoilta saatavalla hinnalla?”[/i]
Ei se aina ole varmaa, mutta ei ole varmaa välittäjänkään kanssa.
Esimerkkinä vaikkapa edellisen ketjun kokemukset: Myyjä saa välittäjältä arvion korkeimmasta mahdollisesta hinnasta ja ylittää sen sitten omatoimisesti myydessään.
Välittäjälle maksettava palkkio on myös niin merkittävää luokkaa, että se voi vastata pääkaupunkiseudulla kohteesta riippuen vuoden tai parin hintojen nousun prosenttiosuutta. Tai vaikkapa uutta autoa, kuten eräällä aiemmalla kirjoittajalla. Itse myydessä käteen jää usimmiten enemmän.
Omatoimimyyjän avuksi ovat tulossa myös julkiset osakekauppojen hintatilastot, jotka auttavat osaltaa hintanäkemyksen muodostamisessa.
[i]”Miten omistaja voisi saada omien myyntiponnistelujensa tueksi välitysliikkeen näyttävän markkinoinnin, myyntivoiman ja sadat jo olemassa olevat asiakaskontaktit?”[/i]
Sekä yksityisten että välittäjien ilmoitukset kohdataan sanomalehdessä tai internetissä. Nykyisillä työkaluilla on aivan mahdollista toteuttaa jopa välittäjiä edustavampaa markkinointia. Näin olemme itse tehneet ilmoituksia ja eitteitä myösten.
[i]”…itsemyynnin katvealueelle perinteisesti jäävät sadat potentiaaliset asiakkaat – asiakkaat, jotka ensisijaisesti haluavat ostaa uuden kotinsa välittäjiltä.”[/i]
Ensinnäkin katveen käsite on tässä harhaanjohtava. Ostajat eivät ole suinkaan pimennossa ja kykenemättömiä näkemään yksityisten myyjien markkinointia. Ja jos joku ostajaehdokas päättäisikin sulkea silmänsä kaikelta muulta kuin välittäjän nimissä myytävältä asuntokannalta, niin useimmat muut näin tuskin tekevät. Tuoreena ostajana voin sanoa, että me etsimme pitkään itsellemme sopivaa kotia, ja olimme valmiit kääntämään joka kiven sen löytämiseksi.
Näiden asiakkaiden osuus ei ole historiallinen vakio, vaan suhteessa asuntomarkkinabisneksen markkinaosuuksiin. Jos omatoimimyyjien osuus kasvaa ja tarjontaa siirtyy merkittävästi omatoimisten myyjien sektorille, ensisijaiset välittäjien asiakkaat vähenevät.
Rinnakkaistoimeksiannoista:
Ostajaehdokkaan mielessä herää ensinnäkin kysymys, miksi myyjä on antanut asuntonsa ylipäätään välittäjälle edes osin myytäväksi – eikö hän osaakaan tehdä kauppaa tai kertoa asunnosta itse (onkokyseessä kenties ”vanha leskirouva”?) Tällaisessa valintatilanteessa ostaehdokas on taipuvainen asioimaan itseensä enemmän luottavan tahon kanssa. Tämä on aivan klassista psykologiaaa. [b]Välittäjä on tässä pikemminkin rasite, jos asunto on kuitenkin tarkoitus myydä itse.[/b]
Rinnakkaistoimeksiantojen lopputulokseen omiaan vaikuttamaan toisaalta se, jos myyjä on kuitenkin asennoitunut niin, että välittäjä lopulta myy hänen asuntonsa – jos hän ei esimerkiksi vastaa puhelimeen tai muihin yhteyspyyntöihin kohtuullisessa ajassa. Tällaisia kokemuksia itselle on tullut vastaan asioidessa rinnakkaistoimeksiantajan kanssa. Epäselvyyksiä oli myös ilmoituksen yhteytiedoissa. Myyjä ja välittäjä puhuivat niinikään joistain asioista ristiin, mikä vaikutti kielteisesti kuvaamme sekä myyjä että välittäjätahoa kohtaan.
Summa summarum:
En näe välittäjätoimeksiannossa järkeä kuin erityistilanteissa, kuten poikkeukselliset tai raskaat elämäntilanteet ja niistä johtuva kyvyttömyys hoitaa asunnon myynti. Tai sitten jokin poikkeuskohde, kuten ”300m2 Westendissä tai Eiranrannassa”, joita ei haluta esitellä julkisesti (esim. myyjä on julkkis tai kodin irtaimistoa ei haluta näytellä yleisesti tms.), vaan kortistoasiakkaille, joista tiedetään, että nämä ovat myyneet/myymässä vastaavan tasoista asuntoa ja kykenevät todella kaupantekoon, eivätkä vain rattoisalle sunnuntaikierrokselle. (Toki noita sunnuntaikierroksia huvin vuoksi tehdään normaaleilla välittäjien näytöillä paljonkin.)
18. huhtikuuta 2006 kello 10.04
Miten te hyvät ihmiset sitten perustelette sen, että n. 60 % meidän yrityksen toimeksiannoista tulee nimenomaan yksinmyyjiltä, jotka syystä taikka toisesta eivät saa kotiaan itse myytyä. Tuo teidän puheenne ei mollaa vain meitä välittäjiä vaan myös näitä satoja ihmisiä jotka haluavat käyttää palveluamme. Toki ainahan se on niin että välittäjien hyvistä töistä ei puhuta vaan vain muutamat yksityisten onnistumiset kohoavat jalustalle. Hassua kuinka maallikko voikaan olla väärässä. Suotakoon se teille. Onnellisen tietämättömänä on hyvä olla, säilyy ainakin usko itseen
-Hyvää kevättä!
18. huhtikuuta 2006 kello 10.35
Hyvä Mäki,
Väität, että hyvillä markkinoilla, esimerkiksi isossa kaupungissa, tavara menee kaupaksi, oli myyjänä kuka hyvänsä. Se ei todellakaan pidä paikkaansa.
Työskentelen isossa ketjussa ja voin vakuuttaa, että jo ammattivälittäjien myyntitaidoissa ja -kyvyissä on huikeita eroja. Huippumyyjät tekevät markkinatilanteesta riippumatta 4-5 kertaa enemmän kauppaa kuin rivivälittäjät. Miksi? Heillä vaan on sellaiset henkilökohtaiset ominaisuudet mm. aito, luonteva halu palvella asiakkaita ja kyky tehdä määrätietoisesti oikeiksi kokemiaan asioita.
Haluaisin vielä muistuttaa, että välittäjän työssä menestyminen ei kenellekään ole itsestäänselvyys. Alalla pyrkivistä vain joka kymmenes (arvioni) kypsyy vuosien saatossa hyväksi rivivälittäjäksi.
Tervetuloa kokeilemaan.
18. huhtikuuta 2006 kello 11.16
HL,
upeaa, että sait asuntosi myydyksi ja vieläpä hyvällä hinnalla. Sinussa saattaisi olla ainesta välittäjäksi.
Sinä onnistuit, mutta monilla muilla itsemyyjillä on vaikeuksia ja joutuvat lopulta ottamaan yhteyttä välittäjään.
Allekirjoittaneen toimeksiannoista kolmannes tulee niiltä asiakkailta, jotka ovat halunneet ensiksi itse kokeilla onneaan myyntityössä. Toimeksiannot ovat aina tervetulleita välittäjälle, mutta näiden uutuusviehätyksensä asuntomarkkinoilla jo menettäneiden kohteiden osalta myyntitaktiikan on oltava toisenlainen kuin välittäjän ensiesittelemissä kohteissa.
Chicagon tutkimus on ”amerikanmaalta”. Suomessa välittäjät käyttävät asuntoja ostaessa ja myydessä pääsääntöisesti kilpailevan välitysketjun palveluja. Olen itse tänä keväänä myynyt kahden kollegani asunnon ja voin vakuuttaa, että niissä toteutuneet hinnat olivat korkeintaan hyvää keskitasoa. Häpeäkseni myönnän, että palkkiosta nämä veijarit olivat kyllä armottomia tinkimään.
Mikä itsemyyjiä oikein pelottaa mainostamissani rinnakkaistoimeksiannoissa? Olisiko se pelko siitä, että välittäjä osoittautuukin sanansa mittaiseksi ammattilaiseksi ja tuo tarjouksen, joka on tuntuvasti parempi kuin itsemyyjän omat tarjoukset. Olisiko se parantumaton kolhu itsetunnolle?
Kokeilkaa rinnakkaistoimeksiantoja, mutta valitkaa huolella välittäjä.
18. huhtikuuta 2006 kello 11.37
VV,
kiitos kommenteistasi.
Vuosien kokemuksella tiedän, että osa asiakkaista ei missään tapauksessa halua ostaa asuntoaan suoraan omistajlta.
Välittäjäkaupat koetaan tietysti oikeutetusti turvallisemmiksi, mutta toisaalta – uskokaa tai älkää -monet ostajat kokevat olonsa vaivautuneeksi, kiusalliseksi itsemyyjien näytöillä. Välittäjälle voi siekailematta narista hinnasta ja muista puutteista, mutta toisen kodin arvosteleminen sen sijaan koetaan häpeämättömäksi ja jopa julkeaksi.
Sekään ei ole hyvä, että ostajakandidaatti sanoo suorat sanat. Kuukaudenpäivät asuntoaan itsekseen myynyt puolituttuni hermostui näytöllä ”asiakkaan” narinoista, heitti hänet ulos ja antoi seuraavalla viikolla asunnon myyntiin välittäjälle.
18. huhtikuuta 2006 kello 12.01
Millä tavalla välittäjäkauppa on turvallisempi? Jos kerran ostajana joudun itse maksamaan koko välityspalkkion, niin murto-osasta siitä hinnasta luetutan joka ikisen paperinpalasen asiaan perehtyneellä juristilla. Jolla sitten taas on alan lainopillista ammattitaitoa enemmän kuin välittäjillä.
Hyvä asunto tuntuu menevän kaupaksi myyjästä riippumatta. Tuossa juuri viikonloppuna meni hiukan nenän edestä yksityisen myymä. Hyvä kämppä, niin hyvä, ettei välittäjillä ole ollut myynnissä.
Sen uskon kyllä hyvin, että jos myytävänä on jotain vähänkin hankalaa, niin välittäjän palkkaaminen voi olla myyjälle hyvä idea. Ostajan kannalta välittäjät vain nostavat hintoja ja piilottavat osan tarjonnasta tiskin alta myytäväksi.
Onhan se hyvä puhua markkinointiverkostosta ja muusta, mutta tavallisissa perheasunnoissa ilmoitus Oikotiellä on aivan riittävä markkinointi, sitä ne ostajatkin vahtaavat.
18. huhtikuuta 2006 kello 13.45
Isonen:”Miten te hyvät ihmiset sitten perustelette sen, että n. 60 % meidän yrityksen toimeksiannoista tulee nimenomaan yksinmyyjiltä, jotka syystä taikka toisesta eivät saa kotiaan itse myytyä. ”
- Hinnoitteluvirheellä ja puutteellisella ilmoittelulla (esim. vain pieni lehti-ilmoitus). Näitä tapauksia, joissa kohde on siirtynyt omistajalta välittäjälle myyntiin, on tullut meillekin vastaan – mutta myös kohteita, jotka ovat VAIHTANEET VÄLITTÄJÄÄ jopa useamman kerran. Tai sitten kohde on vedetty vähäksi aikaa ”jäähtymään” ja aloitettu myynti myöhemmin uuden ostajakunnan toivossa.
Jos myynnin aloittaa liian kovalla hinnalla, kauppaa ei tule, oli myyjänä kuka tahansa. Hinnoittelun apuvälineeksi on onneksi tulossa julkiset kauppahintatilastot. Myös käynti vertailukohteiden näytöillä kannattaa.
Monilla omatoimisilla myyjillä on edelleen tapana uskoa lehti-ilmoituksen riittävyyteen. Hyvä asunto hyvällä paikalla voi kyllä mennä näinkin – joskushan pelkkä ilmoitus lyhtypylväässä riittää – mutta netti on ehdoton. Kuvat + pohjapiirros kannattaa ehdottomasti laittaa mukaan.
Herrä Välittäjä: ”… monet ostajat kokevat olonsa vaivautuneeksi, kiusalliseksi itsemyyjien näytöillä. Välittäjälle voi siekailematta narista hinnasta ja muista puutteista, mutta toisen kodin arvosteleminen sen sijaan koetaan häpeämättömäksi ja jopa julkeaksi. ”
- Kokemuksen valossa en ymmärrä kommenttiasi. Ei asuntokaupankäynnissä, johon tinkiminen kuuluu olennaisena osana, tarvitse sanoa mitään kiusalliseen tai loukkaavaan sävyyn. Ei myyjän tarvitse tietää kuinka paljon inhoan hänen valitsemiaan keittiön kaappeja tai vessan kaakeleita.
Itse olemme todenneet ympäripyöreästi, että meidän tarpeistamme ja näkökulmastamme käsin kohteesta kannattaisi maksaa korkeintaan x euroa. TARJOUKSEN VOI AINA TEHDÄ KOHTELIAASTI. MARKKINAT KYLLÄ PERUSTELEVAT HINNAN MYYJÄLLE. ”Narina” ja mollaaminen on turhaa, oli näytöllä sitten välittäjä tai omistaja. Sen tarkoitus on ehkä joskus saada välittäjä kommunikoimaan myyjälle näytöllä kävijöiden mahdollisesti laimeaa innostusta ja painetta laskea hintaa. Tai sitten osoittaa sormella muille näytöllä olijoille asunnon hintaan (ja kilpailevien tarjousten määrään) vaikuttavia puutteita. Myyjän kanssa kasvokkain tällaista tilannetta ei ole tullut vastaan. Myyjän kannalta tietty kohteliaisuusvaatimus onkin hyvä asia.
Ja kuten sanottu, jahka omatoimimyyjien markkinaosuus kohoaa ja hyvää asuntokantaa siirtyy entistä enemmän sille sektorille myyntiin, tulevat ne muutamat jääräpäiset ostajatkin perässä. Ja miksikäs ei – välittäjä kun ei takaa asuntokaupan turvallisuutta mitenkään.
18. huhtikuuta 2006 kello 14.55
No tuosta asiasta on turha riidellä, koska sinulla on selvästi vahva mielipide -ja jokaisella on toki oikeus sellaiseen. Omalle kohdalleni kyllä osuu jatkuvasti kohteita joita yksityinen on myynyt netissä hyvin kuvin ja tekstein sekä hesarissa -ja ei ole saanut kunnon tarjouksia. Mutta todellisuutta on se että välittäjillä on huikea asiakaskunta -varsinkin meillä jotka ovat olleet alalla pidempään. Itse ainakin huolehdin asiakkaistani erittäin hyvin (*puolueellien näkemys*) ja he ovat todella tyytyväisiä palveluuni. He haluavat ostaa vain ja ainoastaa välittäjän kautta ja se on heidän päätöksensä. Samaten he antavat minulle asuntonsa myyntiin kun sen aika tulee ja varmasti suosittelevat tuttavilleenkin. Aina tulee olemaan yksinmyyjiä ja sellaisia jotka haluavat välittäjän palvelun. Miksi ko. asiasta pitää tehdä niin iso numero? Yksityisellä on käytössään ihan ok resurssit mutta mitä kunnon välittäjään tulee niin uskallan kyllä väittää että varmasti pääsee parempaan tulokseen.
18. huhtikuuta 2006 kello 15.49
Menee jo hieman poleemiseksi, mutta jatkan silti aloittamallani ”Lällällää – myin ite ja sain silti aivan pirun hyvän hinnan” -linjalla.
Vielä kerran:
Huoneistokeskuksen ja Kiinteistömaailman arviot siitä hinnasta millä asunnon myyntiä lähdettäisiin kokeilemaan: 163 000,-
Myin itse ja sain 171 000,- Hinta oli epäilemättä hyvä, mutta voinko olla varma, että sain todella korkeimman mahdollisen hinnan?
4,88% välityspalkkiolla välittäjän olisi pitänyt myydä asuntoni vähintään hintaan 171000/(1-0,0488) = 180 000,- jotta minulle olisi jäänyt vähintään sama summa käteen.
18. huhtikuuta 2006 kello 16.01
”Työskentelen isossa ketjussa ja voin vakuuttaa, että jo ammattivälittäjien myyntitaidoissa ja -kyvyissä on huikeita eroja.”
Tässä asiassa kaikki keskusteluun osallistuvat ovat varmasti täysin 100 %:sti samaa mieltä.
Mistä ihmeestä tavallinen maallikko pystyy sopimusta tehdessään päättelemään, ollaanko nyt tekemisessä tällaisen palkkionsa arvoisen harvinaisen huippumyyjän vai näiden heikompien lenkkien kanssa?
Jos kohde ei ole vaikea ja myyjällä on aikaa, niin kyllä silloin kannattaa yrittää myydä asunto itse. Mikäli kauppa ei ota luonnistuakseen, niin ainahan sitä voi vaihtaa sitten siihen välittäjään. Toisin päin tämä ei sitten noin vain onnistukaan.
18. huhtikuuta 2006 kello 16.20
Pitää muistaa, että välittäjät eivät yleensä pyri optimoimaan kauppahintaa, vaan varmistamaan sen, että kauppa syntyy jollakin hinnalla. Välittäjän palkkioonhan esimerkiksi +/- 5 % kauppahinnassa vaikuttaa jokseenkin merkityksettömän vähän. Sen sijaan välittäjän kannalta pahin mahdollinen tilanne on se, että kauppaa ei synny ja toimeksianto raukeaa.
Asiakkaiden tulisi em. sanottu huomioon ottaen ymmärtää, että välittäjän ja toimeksiantajan välillä on tosiasiassa intressiristiriitoja eikä välittäjän kannata oman etunsa vuoksi pyrkiä maksimoimaan asiakkaan etua.
18. huhtikuuta 2006 kello 17.12
Yritin joskus taannoin ottaa tuota intressiristiriita-asiaa Timo Toivolan tavoin puheeksi. Ihan peruskoulun matematiikan taidoilla on helppo todeta, että maksimaalinen hinta ei välttämättä ole välittäjän intresseissä. Juuri tähän ongelmaan oma epäluuloni kiinteistönvälittäjiä kohtaan pitkälti perustuu. Aiheesta oli muuten Hesarin taloussivuilla aikoinaan hyvä kolumni. Onko kyseinen kolumni muuten välittäjille tuttu?
18. huhtikuuta 2006 kello 19.34
Lisättäköön vielä se, että välittäjä pyrkii ensi sijassa ns. KETJUKAUPPAAN. Ts. myymään sille, jolta saa sitten taas uuden toimeksi annon.
Eräs sosiaalisesti tumpelompi Helsingin alueen pienvälittäjä ilmaisi ajatuksensa avoimesti eräällä näytöllä kerrottuani, että oma asuntomme on jo myyty: ”No sehän on välittäjän kannalta huono asia.”
Eli jos haluatte, että välittäjä vie varmimmin tarjouksenne eteenpäin, niin älkää erehtykö sanomaan, että olette valmiita nopaan kauppaan, koska asuntonne on myyty. Sanokaa vaikka että rahoitus on valmiina, koska tuli perintö
.
Ei siis ole ollenkaan sanottu, että myyjä saa välittäjän kautta asunnostaan parhaan hinnan senkään takia, että välittäjälle ei aina ole yhdentekevää kenelle hän myy.
18. huhtikuuta 2006 kello 23.54
Latasin jonkin verran odotuksia postaukseen itsemyynnin taloudellisesta järjettömyydestä. Odotin etenkin luvattuja perusteluita. Näitä en kuitenkaan tekstistä löydä, mikäli ei huomioida ikuisuuskysymyksiä, joita pallotellaan itsemyyjiä ja välittäjiä vertailtaessa.
Itsemyyjällä on erinomaiset mahdollisuudet varmistua ”parhaasta mahdollisesta” hintapyynnöstä ja toteutuvasta hinnasta. Tässä voi muiden asuntojen hintapyyntöjen, kunnon ja yhtiöiden talouden tutkimisen lisäksi hyödyntää samaa lähdettä josta välittäjätkin tietonsa saavat. Yhtenä erona on tietenkin se, että lukuisat välittäjät tulevat vapaaehtoisesti, moni jopa oma-aloitteisesti kotiin asti tuomaan tämän tiedon ilman että itse tarvitsee lyhyitä puhelinsoittoja enemmän resurssejaan uhrata.
Jotkut kuuluvat kutsuvan tämänkaltaista toimintaa hyväksikäyttämiseksi tai jopa varastamiseksi. Yhtä lailla voitaisiin välittäjien antamia yltiöoptimistisia arvioita toteutuvasta kauppahinnasta ja myyntiajasta alkaa jossain vaiheessa kutsua harhaanjohtamiseksi tai petokseksi. Välittäjien tulisi nähdä hinta-arvioiden antaminen omana mahdollisuutenaan ja niiden pyytäminen kilpailuttamisena, jonka lopputuloksena asiakas valitsee parhaaksi kokemansa palvelukokonaisuuden. Kaikkeen kaupankäyntiin on aina kuulunut ja tulee aina kuulumaan käytettävissä olevan tiedon hyödyntäminen vähintäänkin lain sallimissa rajoissa ja tämä pitäisi jokaisen peliin osallistuvan hyväksyä.
Välittäjien tarjoamassa markkinoinnissa näen hyvänä ainoastaan suurimpien ketjujen mahdollistaman ilmoittamisen yrityksen omassa lehdessä sekä paremman näkyvyyden sunnuntain Hesarissa. Monilla välitysfirmoilla tämä näkyvyyden tuoma etu kokee kuitenkin ensimmäisen kolauksensa, kun lyhyt ilmoitusteksti sisältää useita kirjoitus- ja yhdyssanavirheitä ja on mielikuvituksettomasti kirjoitettu. Nämä puutteet eivät ehkä vaikuta olennaisesti parhaan mahdollisen hinnan saamiseen, mutta ovat äärimmäisen huonoa asiakaspalvelua, etenkin, jos niitä ei korjata ensi tilassa asiakkaan niin pyytäessä.
Toinen silmiinpistävä puute markkinoinnissa on valokuvat. Olen usein joutunut ihmettelemään, miten kukaan itseään kunnioittava ja asiakkaitaan aidosti arvostava välittäjä kehtaa hyväksyä laadultaan sellaisia valokuvia, joita netissä tyypillisesti näkee. Toisinaan kuvassa näkyy salama tai kuvan ottaja, joskus taas kuva näyttää keltaiselta, luultavasti juuri siltä mikä kuvan kohteena olevassa huoneessa on ominaishajuna. Kuva saattaa olla myös niin pieni, että se näyttää parivuotiaalla kännykällä otetulta.
Puheet laajasta asiakaskunnasta ovat puppua tai harhakuvitelmaa. Olen itsekin kuullut yli kymmenen välittäjän suusta olevani heidän asiakkaansa, koska olen jättänyt yhteystietoni heille jossain takavuosien esittelyssä pistäytyessäni. Yhtään asuntoa en kuitenkaan ole välittäjän kautta ostanut tai myynyt. Tietenkin pitkää listaa ihmisistä heidän vanhentuneine asunnonhankintatarpeineen voidaan kutsua asiakasrekisteriksi, ja näin luodaan kuva suuresta asiakkaiden määrästä.
Joukossamme on luonnollisesti valtava joukko ihmisiä, jotka eivät ikinä suoriutuisi asuntonsa myynnistä vaikka kuinka haluaisivat. Joukossamme on myös niitä, jotka kykenevät myymään oman asuntonsa huomattavasti tehokkaammin ja molempia kaupan osapuolia tyydyttävämmin kuin keskimääräinen välittäjä.
En jaksa uskoa että ammattikunnan huonolla maineella mässäilystä loukkaantuu yksikään oikeasti hyvä, vahvan ammatillisen itseluottamuksen omaava välittäjä. En minäkään loukkaannu toisten sanoessa itsemyyntiä järjettömäksi.
//Author
19. huhtikuuta 2006 kello 0.49
Kokemukseni pääkaupunkiseudun välittäjistä eivät ole kovin valoisat. Kun etsin vv 2000-2002 keskustan läheisyydestä tai keskustasta (= haaga-kruununhaka-lauttasaari westend) kaksiota jossa on parveke ja mielelään sauna. Tällöin kävin n. 30 esittelyssä ja jätin tietoni n. kymmenelle välittäjällä speksaten vaihtoehdot ilman kummempia raameja hinnasta yms. Yksikään välittäjä ei ottanut minuun yhteyttä.noiden vuosien aikana. Tein lopulta kauipat suoraan hesarin ilmoituksen perusteella löytämäni asunnon omistajan kanssa ja asustelin kyseisessä asunnossa pari vuotta kunnes oli aika vaihtaa uuteen. Tarkoitus oli kiireen vuoksi käyttää myynnissä välittäjän palveluita, mutta uskomaton välityspalkkio sai tosiin aatoksiin. Olisin joutunut tekemään palkkion eteen muutaman kuukauden töitä, jotta olisin nettona saanut kasaan vastaavan summan. (ja säästämällä ”ylimääräisistä” tietenkin paljon enemmän)Totesin että 3-5% palkkiot tai vastaavasti lasketut ”kiinteät” hinnat ovat kohtuuton hinta hyvällä alueella sijaitsevasta asunnosta, joka ei kyseisenä aikana tuottanut vaikeuksia myynnin eikä oston kannalta.
Sain asunnosta sen minkä tavoitteeksi olin asettanut. Olisin ehkä saanut välittäjän kautta hiukan enemmän, mutta erotus olisi mennyt lyhentämättömänä välityspalkkioon. Tehokkaammin välittäjä ei olisi voinut toimia, ensimmäisestä näytöstä asunnon kauppaan kului kolme viikkoa. Laadin asunnosta kaksi ilmoitusta hesariin, esittelin asuntoa kahdessa näytössä ja yksittäisesti useille välittäjille, joilla oli ”valmis poka”, kukaan heistä ei suostunut tekemään nimettyä välityssopimusta tälle varmalle pokalle.
Kiinteistövälittäjillä tienaa kyllä ansaitusti palkkansa kiinteistökaupan puolella, jossa kiinteistönvälittäjillä on lakiin perustuva asema ja vastuu. Lisäksi kiinteistöjen myyntiajat ovat usein paljon pidempiä kuin menevien huoneistojen. Tosin paneutumalla parin viikon iltojen verran kiinteistökauppaan, onnistuu kaupanteko maallikoltakin ilman välittäjää. Juristin palkkiot sopimusten laadintaan ovat usein vähäisiä verrattuna koko paketin hankintaan. Vastuukysymykset täyspäinen asunnon myyjä tarkistaa joka tapauksessa.
Kiinteistökaupassa on kuitenkin paljon miinoja johon huolimaton ja huoleton asunnon ostaja astuu, joten tässä kohtaa en paheksu välittäjien vapaamatkustamista kuten irtaimistokauppaan verrattavissa olevasta asunto-osakkeiden kaupasta, jossa selvitysvastuu on välittäjän sijaan isännöitsijällä.
19. huhtikuuta 2006 kello 2.44
Onnistuimme hyvin nopeasti myymään itse 2 asuntoa. Toisesta saimme hinta-arvioita välittäjältä. Ne tuntuivat alhaiselta ilman palkkiotakaan. Toisen asunnon hintataso oli tiedossa, koska yläkerroksesta oli välittäjän avulla myyty melkein vuotta aiemmin vastaava asunto.
Saimme ekasta 15 % paremman hinnan kuin mitä välittäjä oli arvioinut kokonaishinnaksi. ”Joskus käy näinkin”, sanoi välittäjä soittaessaan seuraavana päivänä. Toisesta saimme 19,8% korkeamman hinnan kuin vastaavasta asunnosta oli aiemmin saatu.
Myynti oli ihan positiivinen kokemus. Emme pyytäneet mitään hintaa vaan otimme vain tarjouksia vastaan.
Parasta oli että kävi vain muutamia perheitä.Toinen meni kaupaksi yksinäiselle tosiostajalle tavallaan samasta talosta, toisesta tuli kinaa kun aivan kaikki halusivat kilvan ostaa asunnon. Tarjosivat kilpaa korkeaa hintaa. Puhelinrumba jatkui seuraavina päivinä, mutta myimme ensimmäiselle korkean hinnan tarjoajalle, koska arvelimme ja heidän tarvitsevan tuon asunnon ja taloyhtiön hyötyvän uusista hyvistä ja oppineista asukeistaan. Tuntui hyvältä kun pääsimme niin vähällä ja kaupat syntyivät näytön jälkeisinä päivinä. Emme olisi jaksaneet näyttää asuntoa sadoille useaan kertaan.
- Ehkä näin kävi koska hinnat ilmeisesti alkoivat juuri nousta, mutta boomia ei ollut vielä tullut. Uusi asunto oli ostettu pari kuukautta aiemmin välittäjältä. Ihan hyvä kokemus sekin.
19. huhtikuuta 2006 kello 10.24
Kyllähän se on nähty että isännöitsijällä ei ole vastuuta allekirjoittamistaan papereista. Kyllä se vastuu kaatuu aina välittäjälle. Joten turha vähätellä välittäjän vastuuta.
19. huhtikuuta 2006 kello 12.08
Jopas oli hyvät perustelut väitteelle.
Tuli mieleen joku ärtynyt yleisönosastokirjoitus, jossa mitään pohtimatta lauotaan omia ajatuksia ilmoille.
Jokainen argumenttihan on jo perustellusti kumottu tässä palauterykelmässä.
19. huhtikuuta 2006 kello 15.39
Hyvä teeässä,
yksi syy, miksi osa ihmisistä ei missään tapauksessa halua ostaa asuntoaan itsemyyjiltä, on sinun asuntosi myynnissä käyttämä menettelytapa.
Suomen laki kieltää välittäjiltä ehdottomasti ilmoitukset, joissa ei mainita myyntihintaa ja velatonta myyntihintaa. Itsemyyjille se on sallittua samoin kuin monet muutkin ”temput”, jotka välittäjiltä on laissa ostajien parhaaksi kielletty. Kokemuksesta toki tiedän, että Hesarissa ilman hintaa mainostettavat asunnot ovat yleensä sikamaisen kalliita; niin ylihintaisia, ettei myyjä edes kehtaa esittää julkisesti hintapyyntöään.
Yksinmyyjät voivat myös vedättää ostajakandidaatteja (lue: nostattaa hintaa) mielin määrin saamillaan ”tarjouksilla”. Ne voivat tosiasiassa olla täyttä puuta heinää. No, sekin on yksinmyyjille sallitua. Välittäjältä, joka mainostaa saamaansa tarjousta muille ostajakandidaateille, on tarjous löydyttävä kirjallisena ja vieläpä allekirjoitetuna.
19. huhtikuuta 2006 kello 15.51
Herra Välittäjä, vihdoin järjen ääni puhuu. Kyllä tässä työssä korviin tosiaan kantautuu monenlaista vedätystä yksityisten puolelta -joista se ostaja sitten kärsii. Omat asiakkaani ovat ainakin selkeästi ilmaisseet etteivät halua ostaa asuntoaan yksityiseltä, ja se on mielestäni perusteltua. Se on vaan kummallista että nuo yksityisten tekemät töppäilyt eivät pääse julkisuuteen. Ja vielä kummallisempaa on se, että välittäjien onnistumisista tai hyvin palvelemisesta ei tosiaan puhuta. Olen kyllä sitä mieltä että välittäjä tuo suuren lisäarvon asunnon kuin asunnon myyntiin. Tämän kuulen asiakkailtani päivittäin. Tuskin he turhaan kehuvat.
19. huhtikuuta 2006 kello 16.06
Voivoi, minäkin oletin vähän parempia perusteluita herra rehelliseltä kiinteistönvälittäjältä. Tosiasia on, että välittäjät perustavat hinta-arvioinsa toteutuneisiin kauppoihin, mutta usein nuo tiedot ovat aika vanhoja, eivätkä vastaa nykyistä hintatasoa. Meillä kävi välittäjä arvioimassa ja antoi hinta-arvion joka oli pienempi kuin mitä vastaavanlaisista asunnoista on pyydetty. Sanoimme välittäjälle, että kyllä tältä alueelta on pyydetty paljon enemmän vastaavista asunnoista, mutta välittäjän mielestä suurin syy alhaiseen hintaan oli se, ettei talossa ole hissiä eli eläkeläiset eivät ole kiinnostuneita. Emme ottaneet välittäjää, koska halusimme asunnostamme hyvän ja alueen hintatasoa vastaavan hinnan. Asunto meni nopeasti kaupaksi ja saimme siitä 12000e enemmän kuin mikä välittäjän mukaan olisi ollut maksimi ja kukaan ei mainnnut tuosta hissittömyydestä. Yhtään eläkeläistä ei käynyt asuntoa katsomassa mutta meni tuo hyvin kaupaksi muutenkin.
Eli koen tämän asian niin, että välittäjä olisi halunnut helpon kaupan meidän kustannuksellamme. Olisimme joutuneet maksamaan yli 5000e välityspalkkiota eli nettosimme 17000e sillä, kun myimme asuntomme itse. Eli Herra Rehellinen Kiinteistönvälittäjä on nyt kyllä aivan pihalla!!
Varsinkin nuo perustelut markkinoinnista ovat täysin vääriä, sillä asuntokauppa tehdään nykyään pääosin internetissä ja siellä kaikilla on sama näkyvyys.
19. huhtikuuta 2006 kello 17.05
Teea…valitettavaa, että kohdallesi on sattunut tuollainen välittäjä. Toki perustamme arviomme OSIN toteutuneisiin kauppoihin, mutta koskaan niihin ei voi pelkästään perustaa hinta-arviota. Jokainen asunto on erilainen uniikki yksikkönsä ja jokaisessa kodissa on omat yksityiskohtansa sekä hyvät ja huonot puolensa.
On myös totta että välittäjiä on moneen junaan ja myöskään pelkkä LKV-tutkinto ei takaa hyvää asiakastuntemusta ja ammattitaitoa, sillä niin se kuin muutkin ”tutkinnot” ovat vain kirjallista tietämystä. Tämän ammatin oppii kuitenkin parhaiten vuosien kokemuksella.
Oma toimintatapani perustuu kyllä siihen, että asiakas tosiaan saa parhaan hinnan ja tapoihini ei kuulu se että parin viikon jälkeen runttaan hinnan alas ja teen kaupat hinnalla millä hyvänsä. Tyhmäkin tietää, että tuolla menetelmällä ei tällä alalla menesty sillä silloin ei tule minkäänlaista jatkuvuutta työlle eikä varsinkaan suosituksia.
Hyvä välittäjä haluaa aina parhaan mahdollisen hinnan. Ja asiakkaan mahdollisimman tyytyväiseksi. Lisäksi edustan pientä yritystä ja palkkiomme ovat huomattavasti pienemmät kuin suurilla liukuhihna yrityksilla, joten tämäkin on pelkästään positiivista myyjän kannalta.Voin ohittaa nämä yksityisten pahat puheet olankohautuksella sillä oma ammattitaitoni on hyvin korkealla ja sen tähden tiedän että ainakin omalla kohdallani on jatkuvuus taattu. Mitä tulee ostajiin, niin kohtelen heitä yhtä kunnioittavasti ja asiallisesti kuin myyjiäkin, tällöin myös sieltä tulee kovasti hyvää palautetta ja se taas auttaa jaksamaan.
19. huhtikuuta 2006 kello 20.18
”upeaa, että sait asuntosi myydyksi ja vieläpä hyvällä hinnalla. Sinussa saattaisi olla ainesta välittäjäksi.”
Voin paljastaa, mitä tein: Räpsäisin muutaman hyvä kuvan asunnosta digikameralla, skannasin pohjapiirustuksen ja tein lyhyen kuvaavan tekstin kämpästä. Laitoin edellämainitut Oikotiehen ja panin myös paperi-Hesariin rivi-ilmoituksen.
Ennen näyttöä kävin hakemassa isännöitisijältä kaikki vähänkin kiinnostavat paperit ja napsaisin niistä riittävän määrän kopioita.
Näytöissä kerroin kiihkottomasti kämpän hyvistä puolista kyselijöille ja otin tarjoukset kirjallisessa muodossa.
Parin näytön jälkeen tuli sellainen tarjous, jonka halusin hyväksyä – joka oli muutaman tonnin säteellä pyyntihinnasta.
En tehnyt mitään kovin järisyttävän vaikeaa.
”Sinä onnistuit, mutta monilla muilla itsemyyjillä on vaikeuksia ja joutuvat lopulta ottamaan yhteyttä välittäjään.”
On varmasti ihmisiä, jotka eivät saisi kaupaksi juuri mitään. Se ei yllätä ketään, että jotkut tarvitsevat välittäjiä. Sekään ei yllätä, että toiset välittäjät ovat parempia kuin toiset.
Mutta missä olivat ne luvatut perustelut sille, että on taloudellisesti järjetöntä myydä omatoimisesti? Huomaatko, että täällä jokseenkin kaikki kommentit ovat jyrkästi tuominneet ylimielisen kommentin omatoimisen myynnin järjettömyydestä? Ainoat puolustajat ovat – tietenkin – kiinteistönvälittäjiä.
”Chicagon tutkimus on “amerikanmaalta”. Suomessa välittäjät käyttävät asuntoja ostaessa ja myydessä pääsääntöisesti kilpailevan välitysketjun palveluja.”
Chicagon tutkimuksen perusolettamus on se, että jos myyntityötä tekevä itse saa koko myyntihinnan, on suurempi intressi pitää kauemmin myynnissä (ja tehdä hieman enemmän töitä), että saisi muutaman prosentin paremman hinnan – esimerkiksi 200 kEUR asunnossa prosentti on 2000 EUR. Jos taasen myyntityötä tekevä saa itse vain pari prosenttia myyntihinnasta, parin viikon lisätyöstä ei saakaan muutamia tonneja, vaan muutamia satasia, mikä ei tee hommasta houkuttelevaa. Miten tämä poikkeaa Suomen oloista? On toki houkuttelevaa nollata tutkimuksen epämiellyttävät tulokset siltä, että ne ovat eri maasta.
Perusasetelma tutkimuksen kuviossa on kuitenkin sama, mitä aiemmissakin kommenteissa ovat muut käsitelleet: välittäjällä on intressi saada myyjä myymään mahdollisimman matalalla hinnalla ja ostaja ostamaan mahdollisimman korkealla hinnalla. Tuossa aiemmissa postauksissa perusteltiinkin – en minäkään tekisi muutaman satasen takia tupla- tai triplatyötä.
”Olen itse tänä keväänä myynyt kahden kollegani asunnon ja voin vakuuttaa, että niissä toteutuneet hinnat olivat korkeintaan hyvää keskitasoa. Häpeäkseni myönnän, että palkkiosta nämä veijarit olivat kyllä armottomia tinkimään.”
Eli nämä kiinteistönvälittäjät eivät pystyneet ammattitaidollaan löytämään välittäjää, joka saisi asunnosta hyvän hinnan? Nyt minusta tuntuu, että syötät meille pajunköyttä. Miksi välittäjät eivät itse myy omia asuntojaan?
19. huhtikuuta 2006 kello 20.28
Hei,
Myin omaa asuntoani rinnakkaismyyntisopimuksella. Välittäjä sai tarjouksia ja minäkin sain. Lopulta oma asiakkaani tarjosi saman mitä välittäjän kautta tullut paras tarjous oli. Siis tavallaan nettosin välittäjän palkkion. Toki omana työnä kauppakirjat, esitteet, netti jne.
Miksi otin välittäjän? Ehkä siksi, että aluksi tarjouksia ei tullut. Tehtyäni välittäjän kanssa rinnakkaissopimuksen aloin saada omiakin tarjouksia omilla näytöillä käyneiltä.
Rinnakkaismyyntisopimuksessa on tärkeää pitää kirjaa omista asiakkaistaan, jotta vältyy riidoilta ja poruilta noiden välittäjien kanssa. Välittäjälle kirjallisen tarjouksen tehnyt ei saa tehdä kauppaa kanssasi. Juristini mielestä raja on kirjallinen tarjous (suullisen tarjouksen toteennäyttö vaikeaa) – siis asiakas saa käydä välittänkin näytöllä. Pelkkä käynti välittäjän näytöllä ei siis oikeuta välittäjää vaatimaan palkkiota.
Oma välittäjäni ei ollut kinnostunut siitä kenelle asunnon olin myynyt. Siis ei ongelmia
20. huhtikuuta 2006 kello 7.18
Kyllä osaavat välittäjätkin vedättää. Olimme etsimässä asuntoa suositulta asuinalueelta ja mieluinen löytyi. Hintapyyntö oli oudon alakanttiin ja tarjosimmekin asunnosta välittömästi pyydetyn hinnan. Välittäjä sanoi, että oli saanut 5 tarjousta tuolla samalla hinnalla. Olimme kuulemma toisena jonossa. Soittelin välittäjälle ja kyselin tilannetta. Lopulta välittäjä huusi muinulle puhelimessa, että mitä minä soittelen ja kyselen. Sanoin, että ihan vaan siksi, että välität asuntoa, josta olen tehnyt täyden rahan tarjouksen. Myöhemmin välittäjä soitti ja pyysi anteeksi käytöstään. Emme saaneet asuntoa.
Muutama viikko myöhemmin ostimme viereisestä talosta asunnon. Kului pari vuotta saimme lapsen. Hiekkalaatikolla tutustuimme naapuritalon perheeseen (olkoon heidän nimensä tässä vaikka Virtanen), joka oli muuttanut alueelle vähän meitä myöhemmin. He asuivat samassa talossa ja samassa rapussa, josta olimme olleet ostamassa asuntoa. Silloin se koko kuvio selvisi. Välittäjä oli luvannut asunnon jo etukäteen perheelle, jonka asunnon oli ”saanut” myydä. Virtaset, joiden asunnon tämä välittäjä oli myös myynyt, olivat myös olleet katsomassa sitä asuntoa, josta mekin tarjouksen teimme. Virtasille välittäjä lupasi asunnon, jonka saisi alemmasta kerroksesta kohta myyntiin. Meille välittäjä ei puhunut mitään tuosta kohta myyntiin tulevasta asunnosta, koska meillä ei ollut edellistä asuntoa, jota olisi voinut myydä! Nämä kaksi asuntoa myytiin nopeasti. Näytöt järjestettiin, mutta ostajat olivat jo etukäteen selvillä. Hintapyyntö oli kummassakin alakanttiin. Asunnon myyjä ei varmasti saanut parasta mahdollista hintaa. Kyllä olin tyrmistynyt. Välittäjä ei todellakaan ollut asunnon myyjän edusmies vaan pelasi omaan pussiin.
Tämä on tietenkin yksittäistapaus. Minä en koskaan antaisi asuntoa myyntiin tuntemattomalle välittäjälle. Välittäjän etu kun ei aina ole myyjän etu.
Sen viereisen talon asunnon ostimme muuten eri firman välittäjältä, jolle olimme jättäneet yhteystietomme. Hän otti yhteyttä, kun sellainen asunto, josta olimme ilmoittaneet olevamme kiinnostuneita, tuli myyntiin.
Kaksi vuotta sitten myimme asunnon. Laitoin ilmoituksen oikotielle iltayöstä. Seuraavana iltana oli pakko järjestää näyttö, kun soittoja tuli niin paljon. Siinä näytössä myimme asunnon. Alueen hintataso ja suosio oli hyvin tiedossa. Tiesimme hyvin puskaradion kautta millä hinnalla asunnot olivat omistajaa vaihtaneet. Ei tullut mieleenkään antaa asuntoa välittäjälle myyntiin. Miksi ihmeessä olisin antanut ”ilmaiseksi” pois melkein 10 000 euroa??
Miksi KAIKKIEN olisi ostettava kiinteistövälittäjien palveluja? Ne ostaa, jotka tarvitsevat ko. palveluja. Minä en ole vielä tarvinnut.
20. huhtikuuta 2006 kello 9.55
Minä ainakin olen sitä mieltä että kaikkien ei tietenkään tarvitse käyttää välittäjien palveluja ja jos näin olisikin niin johan meillä olisi kulta ajat!!
Sitä en vain ymmärrä että miksi pitää mollata koko ammattikuntaa muutamien tyrijöiden takia? Tästä työstä saa kuitenkin suomessakin monet monet ihmiset elantonsa ja ovat myös veronmaksajia siinä missä kaikki muutkin, joten jos oma myynti on mennyt hyvin niin ei silti tarvitse väheksyä tätä työtä tekeviä. Kyllä tässä kokemuksesta tiedän, että läheskään kaikki huoneistot eivät mene kaupaksi ”yksinmyyjien” mainitsemin tavoin. Silloinhan tämä työ olisi vailla haasteita ja voisin samoin tein vaihtaa toisiin hommiin. Tosiasia on se että kohteiden eteen saa tehdä tosissaan töitä ja jos silloin tällöin kohdalle sattuu helpompi tapaus niin onko se nyt sitten niin kauheaa. Teen tätä työtä juuri sen takia että saan palvella ihmisiä parhaalla mahdollisella tavalla ja myös haasteet ovat yksi tärkeä osa jokaista päivää joten helppoa rahaa tämä ei kyllä ole, mutta te yksityiset voitte tietysti näin välittää – kun ette muusta tiedä. Tämä onkin aihe josta voitaisiin kiistellä loputtomiin, mutta en näe siinä järkeä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia! 
– Hyvää kevättä kaikille
20. huhtikuuta 2006 kello 20.13
Juuri äsken myin kohteen, joka oli ollut 3 kk yksityisellä myyjällä, mielestäni hyvällä sellaisella, rakennusalan ammattilainen ja kunnon business ihminen. Hän kuitenkin päätyi antamaan kohteen minulle myyntiin ja äsken, ennen ensiesittelyä myin sen täyteen hintaan. Hän oli hyvin hyvin tyytyväinen ja kehui koko rahan edestä. Lupasi suositella tuttavillee. Joten sanottakoon näin: ihmisen ei tarvitse olla kykenemätön asunnonmyyjä vaikka ei saa myytyä kotiaan itse. Näin vain todellakin monille käy. Joten älkää hyvät ihmiset enää mollatko näitä henkilöitä. Tämä kyseinen myyjä sanoi, että hänen kuvansa välittäjistä muuttui tyystin nyt kun on asioinut oikean ammattilaisen kanssa ja hän maksaa mielellään palkkion hyvästä työstä. Ihanaa kun saa positiivista palautetta. Kiva tietää että jotkut osaavat vielä arvostaa ammattitaitoa.
20. huhtikuuta 2006 kello 22.10
Toistellen kummastelen kahta asiaa:
1) Toimin kaksi vuotta suuren välitysliikkeen suuressa toimistossa (20 hlö) Helsingissä välittäjänä. Tämän uran aikana törmäsin yhden kerran tilanteeseen jossa erään myyntineuvottelijamme alkuperäinen hinta-arvio oli alhaisempi kuin lopulta toteutunut (työtovereiden second-opinionin takia hintaa onneksi nostettiin ja myyjä sain parhaan hinnan). Keitä te, joille välittäjät ovat antaneet alhaisia hinta-arvioita olette ja mistä tulette? Kenties väitteenne ovatkin ”valkoisia valheita”…
2) Mistä todellakin johtuu, että toimistomme myyntitoimeksiannoista lähes puolet tuli yksinmyyjiltä? Eikö asuntoja olekkaan niin helppo myydä? Hyvin hyvin kummallista.
21. huhtikuuta 2006 kello 10.21
Aivan, on kummallista kuinka yksityiset saavatkaan myynnin näyttämään NIIN yksinkertaiselta ja NIIN ruusuiselta. Kun me välittäjät näemme kuitenkin kokonaisuuden, monet yksityistenväliset raastupa käynnit ja väittelyt siitä kuka on mitäkin sanonut. Kyllä siinä vaiheessa meidän ammattilaisten apu kelpaa kun ongelmia ilmenee. Ja vielä kun ihmiset luottavat sokeasti juristeihin jotka laativat kauppakirjat ja ”varmistavat” että kaikki on kunnossa, niin herää vain kysymys: Miksi niin monissa tällälailla tehdyissä yksityistenkaupoissa tulee paljon ongelmia? Vastaus: Siksi kun se juristi on lukutoukka, jolla ei ole tuntumaa asuntokauppaan eikä ensinkään käytännönkokemusta, eikä liioin rakennusalantietämystä.
21. huhtikuuta 2006 kello 11.27
Omalta osaltani tarina on kyllä täysin totta. Totuuden nimissä, kuitenkin myönnän, että meillä oli aivan käsittämättömän hyvää tuuria asuntomme myynnin suhteen ja normaalioloissa välittäjien asettama hintataso (, joka vastasi täysin suunnittelemaamme hintapyyntöä) olisi ollut aivan oikea.
Olen sitä mieltä, että hyvä asunto menee helposti kaupaksi, jos:
1) markkinat kävät kuumina, 2) hintataso ei ole liian korkea.
21. huhtikuuta 2006 kello 15.57
Oma tarkoitukseni ei suinkaan ole väittää, että asunnon myynti olisi yksinkertaista ja helppoa. En yksinkertaisesti vaan suostu uskomaan, että
välittäjän käyttö olisi kaikissa mahdollisissa tilanteissa taloudellisesti kannattavin vahtoehto. Pystyykö kukaan palstan välittäjistä tätä myöntämään?
21. huhtikuuta 2006 kello 16.54
Tässä hieman kokemuksia välittäjien toiminnasta:
Perikunta päätti myydä melko pikaisesti vuosi sitten kaksi pientä asuntoa Helsingistä. Asian hoitajana soitin lähellä sijaitsevaan ison ketjun toimistoon, josta puhelimeen vastanneelle henkilölle toimeksianto sitten annettiin. Näin kävi:
-keskusteluissa oli luvattu kohtuullinen välityspalkkioprosentti, kun kaksi asuntoa annettiin samalla kertaa myyntiin. Kun sopimusta allekirjoitettiin, niin välittäjä sanoi että ei noin pieni provikka sovikaan. Tässä vaiheessa olisi hälytyskellojen pitänyt soida ja lopettaa homma siihen paikkaan, mutta kun ei asuntokaupoista ollut kokemusta aikaisemmin niin ajattelin että niin kai se sitten on, ja sopimus tehtiin.
-Ensi töikseen välittäjä otti vuokralaisiin yhteyttä, ja alkoi tarjota heille välittämiään vuokrakämppiä. Toinen vuokralainen irtisanoutuikin melkein saman tien, vaikka olin aiemmin kertonut hänelle tilanteen ja antanut arvion kuinka kauan hän voi asua, ja että on mahdollista että sijoittaja ostaa asunnon jolloin vuokrasuhde voi jatkua.
-Kuvat jotka välittäjä laittoi nettisivuille: pelkät pohjapiirustukset molemmista asunnoista, ei mitään muuta kuvaa.
-Molemmissa asunnoissa välittäjä näki lähinnä huonoja puolia, mutta hintapyyntökin laitettiin siksi hyvin kohtuulliseksi.
-Kohtuullisessa ajassa tuli toisesta tarjous, ja kun ei heti hyväksytty vaan pyysimme hieman parempaa tarjousta, niin välittäjä alkoi melkeinpä huutamaan puhelimeen, kuinka näin hyvää tarjousta ei tule toista kertaa ja se on voimassa vain tänään (tms., en tarkkaan muista enää). No tarjous hyväksyttiin.
-Toisesta asunnosta lähes samanlainen kierros: tarjous, huutoa, tarjouksen hyväksyminen.
-Toisen asunnon kaupantekotilaisuudessa välittäjä oli unohtanut pyytää pankin edustajan paikalle (jolla oli asunnon osakekirjat lainan panttina). Turhaa odottelua tuli kaikille osapuolille. Lisäksi kauppakirjaan oli laitettu vääriä osoitetietoja ym.
-Kauppojen jälkeen pyysin sähköpostilla pariin otteeseen joitain perikunnalle kuuluvia papereita välittäjältä takaisin: mitään vastausta ei tullut viikkoihin. Lopulta otin yhteyttä toimiston johtajaan, joka hoiti heti asian kuntoon.
-Toisen asunnon vuokralainen muutti pois käsittääkseni kyseisen välittäjän hänelle tarjoamaan asuntoon, ja jätti samalla vuokria maksamatta. Pyysin välittäjältä tietääkö hän uutta asuinpaikkaa: ei mitään vastausta. Vuokralainen on ”kadonnut” eli hänellä ei ole mitään osoitetta Suomessa, joten perintäkään ei onnistu. Selvityksessä on, voiko asiasta tehdä rikosilmoituksen, jolloin välittäjän lienee pakko poliisin kuulusteluissa kertoa ko. henkilön asuinpaikka.
Että tosi hyvät ensikokemukset kiinteistönvälittäjistä ensikertalaiselle! No tyhmyydestähän tässä sakotettiin, välittäjiä pitää kilpailuttaa eikä heidän puheisiinsa kannata uskoa.
Nyt olisi taas asunnon myynti edessä, asunnon hintaluokka yli 500t. Välittäjiä kilpailutettu ja hinta-arvioita pyydetty: välittäjien alustavat hinta-arviot ovat hieman alle sen mitä samasta talosta myydyistä asunnoista on saatu vuosi sitten. Tätäkö se välittäjien ammattitaito asunnon hinta-arvioissa on: tilastojen lukemista? Vai muuten vaan ahneutta, että jos se asiakas menisi sittenkin halpaan ja antaisi halvalla asunnon myyntiin?
Kun sitten sanoo oman mielipiteensä asunnon arvosta, niin alustavista arvioista on hinta noussut jo n. 25%. Jotkin välittäjät ottaisivat myyntiin jo 35% yli alimman arvion.Nyt puhutaan siis lähes 200.000 euron heitoista arvioissa!
Välityspalkkiotarjoukset pyörivät tinkimisen jälkeen välillä 2-3 % + alv. Eli noin 15-25.000 euroa pitäisi tällaisille asiantuntijoille ja rehellisille välittäjille maksaa? Onneksi tällä kertaa ei ole mitään kiirettä asunnon myynnin kanssa.
Mikä oli siis tämän vuodatuksen pointti? Se, että välittäjät ovat enimmäkseen omiin palkkioihinsa tuijottavia ahnehtijoita, eivätkä alansa ammattilaisia jotka hyvää korvausta vastaan auttaisivat asunnon myyjää saamaan asunnostaan käyvän arvon mukaisen hinnan.
23. huhtikuuta 2006 kello 16.43
Nii-in….tuossa nähdään miten nuo ISOT hoitavat asiat. Me kyllä pidetään kiinni siitä mitä ollaan sovittu. Puolin ja toisin. Älähän nyt taas yleistä meitä kaikkia samaan kastiin, on nimittäin ammatilaiset -joita suurimmaksi osaksi löytyy pienistä firmoista (aah kun ihmiset tämän tajuaisivat) ja sitten on harjoittelijoita – jotka löytyvät isoista firmoista (voi kun te maallikot tietäisitte millainen vaihtuvuus niissä on!) Ihmiset kuvittelevat että se kaikki ”SUURI” näkyvyys ja mainonta on asiakkaan eduksi mutta ei niin ole. Asiakas vaan maksaa suuren suuren hinnan firman Brandin mainostamisesta, siinä sivussa tosin pieni asiakaskin saa asuntonsa jopa värilliseen ilmoitukseen. Muiden sekaan…..
23. huhtikuuta 2006 kello 19.11
Isonen,
Mikäli oikein ymmärsin Reiskan kirjoituksen, hänen kaupoissaan välittäjä ei rikkonut toimeksiantajan kanssa tehtyä sopimusta, joten silloin pidettiin kiinni siitä mitä oli sovittu. Kaikki suullinen lätinä, etenkin tällä alalla, on markkinointilaulua, johon ei kannata koskaan luottaa ellei ole riittävästi näyttöä luvatuista asioista.
Välityspalveluiden käyttäjistä on murto-osa ollut aikaisemmin tekemisissä toimeksiantosopimusta vastaavien sopimusten allekirjoittamisen, saati niiden laatimisen kanssa, joten he ovat helppoa riistaa itselleen uudenlaisessa tilanteessa. Hyvät puhelahjat omaava henkilö saa helposti asiakkaan huomion kiinnitettyä sen kuuluisan pienellä painetun tai kokonaan painamattoman ulkopuolelle.
Viitaten aikaisempaan kirjoitukseesi 21. päivä klo 10:21 – onko sinulle tullut mieleen että suurella todennäköisyydellä sinunkin työnantajasi käyttämän vakiosopimuspohjan laatimiseen on osallistunut kuvailemasi kaltainen lukutoukka juristi, jolla ei ole käytännön kokemusta, tuntumaa asuntokauppaan eikä tietämystä rakennusalasta. Sopimusten laatimisessa kun sattuu olemaan hyväksi käyttää sitä asiantuntemusta, jota sopimusten laatiminen edellyttää.
Uskoisin valtaosan meistä maallikoista ymmärtävän, että minkä tahansa alan suuressa yrityksessä työntekijöiden vaihtuvuus on suuri, mikäli yritykseen töihin pääsemisen tai ylipäänsä alalla toimimisen edellytyksenä ei ole mitään koulutusta. Alalle hakeutuu itseensä uskovia kouluttamattomia ihmisiä, moni menestyykin. Ymmärtämättömyys työelämän lainsäädännöstä tai pelkkä uskominen työhönottajan suuriin puheisiin alan suomista mahdollisuuksista saattaa kuitenkin kostautua kun hommat ja tienistit eivät vastaakaan odotuksia. Alan tyypillinen palkkiorakenne mahdollistaa hieman huonompienkin työntekijöiden pitämisen yrityksen kirjoilla, jolloin rekrytointiin panostamista ei katsota niin tärkeäksi.
Lienee itsestään selvää että alan suurilla toimijoilla on suuret markkinointikulut, ja kuka muu ne maksaisi kuin asiakkaat? Lopuksi pyytäisin sinua perustelemaan miten ”se kaikki ‘SUURI’ näkyvyys ja mainonta” eivät ole asiakkaan edun mukaista.
P.S. Minua hieman häiritsee tapasi paheksua Reiskan tapaa yleistää hänen kokemuksensa välittäjistä, varsinkin kun itse samassa kappaleessa yleistät sopimusten rikkomisen koskemaan kaikkia isoja välitysketjuja.
23. huhtikuuta 2006 kello 22.11
Eri kokoluokkien välitysliikkeiden edustajilla tuntuu olevan paikoitellen pakottava tarve tuoda esiin muiden toiminnasta löytyviä mahdollisia epäkohtia. Heitänpä tässä ilmaan ajankohtaisen ajatuksen jonka toteutuksella voitaisiin saada hieman ( vain hieman tosin ) suuntaa antavaa faktaa siitä miten eri kokoluokan v-liikkeissä huomiodaan yksittäistä asiakasta joka on antanut mahdollisesti koko omaisuuden ammattilaisen hoidettavaksi. Huomattavaa korvausta vastaan.
Muutama aurinkoinen päivä on takana ja pitkään odotettu kevät on käsillä. Katujen hiekkoja puhdistellaan ainakin keskustassa talven jäljiltä ja lunta löytää tuskin enää muualta kuin urheilukentän laidoilta kasoissa.
Jos vaikka toimittaja kävisi huomenna maanantaina iltapäivällä kierroksella kaupungin välitysliikkeiden ikkunaostoksilla. Valitsisi viisi ns ”isoa” ja viisi ”pientä” liikettä ja kertoisi artikkelissaan kuinka monta myynnissä olevaa kohdetta on vielä ikkunassa LUMISELLA julkisivukuvalla. Kenellä on aikaa ja halua omalle asiakkaalleen päivittää tiedot ja kuvat ajan tasalle jatkuvasti? Antaa vastinetta rahoille. Tehdä myynnin edistystä jatkuvasti. Helmikuu-henkinen julkkarikuva ei viesti välittäjän aktiivisuudesta. Tapoja seurata aktiivisuuta on toki paljon muitakin. Palataan niihin vielä. Ja voihan julkisivukuvien ajankohtaisuutta seurata netistäkin. Ollaanpa siltäkin osin aktiivisia ja herätään talviunesta. Hyvät ammattilaiskollegat.
24. huhtikuuta 2006 kello 7.02
Joku välittäjä täällä ei ollut törmännyt kuin yhteen liian alhaiseen hinta-arvioon uransa aika. Hienoa ja onnittelut. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö niin olisi tapahtunut ja tulisi tapahtumaan. Valkoisista valheista syytteleminen antaa helposti kuvan sellaisesta päällekäyvästä välittäjästä…Me kaikki kerromme täällä omista kokemuksistamme, jotka ovat yksittäistapauksia.
Asuntoja ei tietenkään ole aina helppo myydä. Se on täällä jo monta kertaa todettu eikä siinä ole mitään ”hyvin hyvin kummallista”. Täällä asunnonvälittäjä vain haastoi kaikki tekemään ainakin rinnakkaissopimuksen välittäjän kanssa. Minä ja monet muut täällä olemme kertoneet tapauksista, jossa se ei missään tapauksessa olisi ollut kannattavaa.
24. huhtikuuta 2006 kello 15.44
Ja kun edelleenkään ne kunnon argumentit sen puolesta, että omatoiminen asunnon myyminen olisi taloudellisesti järjetöntä aina, puuttuvat niin asia saa puolestani jo olla.
Tämän hetkinen tilanne on se, että naurettavien väitteiden jälkeen kollega-vlittäjät läpsivät käsiään yhteen kuin hyljelauma, jolle on heitetty kalaa. ”Oink, oink, oink…”
Sama kuin huoltoasemayrittäjät perustelisivat keskenään kuinka oman auton peseminen itse (koneellisen pesun sijaan) olisi taloudellisesti järjetöntä.
Auton peseminen itse olisi autolle ja kukkarolle kaikkein paras ja halvin vaihtoehto, mutta kun nykyihminen ei viitsi pestä itse. Siinä likaantuu, joutuu tekemään hommia ja ei ole aikaa kaikkien töiden ja harrastusten jälkeen.
Sama perusasia pätee siihen miksi kiinteistövälittäjiä on: kun ihmiset eivät jaksa myydä itse.
25. huhtikuuta 2006 kello 16.18
Anti-Lier: ”Toimin kaksi vuotta suuren välitysliikkeen suuressa toimistossa (20 hlö) Helsingissä välittäjänä. Tämän uran aikana törmäsin yhden kerran tilanteeseen jossa erään myyntineuvottelijamme alkuperäinen hinta-arvio oli alhaisempi kuin lopulta toteutunut (työtovereiden second-opinionin takia hintaa onneksi nostettiin ja myyjä sain parhaan hinnan). Keitä te, joille välittäjät ovat antaneet alhaisia hinta-arvioita olette ja mistä tulette? Kenties väitteenne ovatkin “valkoisia valheita”…”
Erikoista, että samassa yhteydessä väität valehtelijoiksi niitä, jotka eivät olekaan samaa mieltä ja perustelet sen faktalla, joka ei mitenkään liity asiaan.
Puhut tuossa siitä, kuinka alkuperäinen arvio olisi mennyt niin alakanttiin, että olisi syntynyt tarjouskilpailu ja olisi tarjottu enemmän kuin on pyydetty.
Kyseessä ei ole siis sellainen tilanne, jossa kiinteistönvälittäjä on antanut liian alhaisen arvion ja asiakas on myynyt asuntonsa itse korkeammalla hinnalla. En minä ainakaan ilmoitellut asuntoani arvioineille LKV-liikkeille, että myin jälkikäteen asuntoni korkeampaan hintaan.
Mitä tulee Isosen kommentteihin siitä, kuinka paljon ”…niin monissa tällälailla tehdyissä yksityistenkaupoissa tulee paljon ongelmia” – ihmettelen, mistä on kysymys. Mihin ongelmiin hän viittaa? Miten hän tietää näistä myyttisistä ongelmista tilastotietoa? Vai olisiko kyseessä sittenkin ylimielinen mustamaalaus.
Se, mikä tässä viestiketjussa saanee monien yksityisten myyjien niskakarvat pystyyn, on monien välittäjien ylimielinen asenne asiakkaita kohtaan, joka rivien välistä huokuu. ”voi kun te maallikot tietäisitte”-fraasit ja ”Menestyn hyvin välittäjänä ja olen yksi ketjumme parhaista myyjistä. Tiedän hinnat, tunnen yhtiöt ja hallitsen vuosien tuomalla kokemuksella myyntiprosessin alusta loppuun, mutta – uskokaa tai älkää – en siltikään missään olosuhteissa päätyisi itsekseni myymään omaa asuntoa. Se olisi hölmöä ja taloudellisesti järjetöntä.” kertovat paljon asenteesta.
Kun tällainen asenne yhdistetään siihen, ettei vastapuolen argumentteja (keskeisimpänä esitetty intressiristiriita lisätyön tekemisestä vain pienellä lisäpalkkiolla ja houkuttimista antaa liian alhainen hinta-arvio) käsitellä ollenkaan tai niihin suhtaudutaan ylimielisesti ”amerikanmaan tutkimuksina”, onko ihme, että asiakaspuoli on aika lailla yhtenä rintamana tällaista vastaan?
25. huhtikuuta 2006 kello 22.50
Ei liene epäilystä siitä etteikö omatoimisen myynnin takana olisi taloudellista kannattavuutta. Kyky hallita prosessin osaset, tuntea riittävästi lakia, omata aikaa ja kärsivällisyyttä, tuntea omien nurkkiensa markkinat/ kysyntä ja tarjonta – kyllä näitä ihmisiä löytyy. Tilanne on ja todennäköisesti tulee pysymään että aina on itse asuntonsa myyviä ja myös niitä jotka eivät yksityiseltä halua/uskalla ostaa. Tämä balanssi tulee takaamaan että hyvää välitystapaa noudattavat välittäjät pysyvät leivässä. Hyvään välitystapaan ei mielestäni kuulu kilpailijoiden vähättelevä ja halveksuva arvostelu. Miettikääpä miltä moinen kuullostaa monien lukijoiden, tulevien potentiaalisten toimeksiantajien korvissa?. Tuokaa esiin hyvät puolet omasta toimistanne vakuuttavasti ja uskottavasti niin alan arvostuskin kääntynee nousuun. Henkseleiden paukuttelu vie taas ammattikuntamme arvostuksen lammaspaimenen tasolle.
Jokainen välittäjä ”astuu joskus miinaan”, niin osaava ja menestyvä kuin onkin. Se tuntuu vaan olevan monille mahdotonta myöntää. Rehellisyys punnitaan siinäkin kohtaa kun myöntää erehtyneensä ja sen voi aina hyvittää vaikka joskus se jopa taloudellisesti kirpaiseekin. Tuskin mitään muuta arvostetaan enemmän ja tuskin mistään muusta oppii enemmän.
Aluetuntemuksen määrää ei kannata vähätellä välitystehtävissä. Kun välittäjä tulee Helsingin alueella 15 km omalta ”kotikentältään” arvioimaan asuntoa pohjilla että kyseinen liike ei ole koko kaupunginosasta myynyt kahteen vuoteen yhtään asuntoa niin saattaa olla että ( alussa mainitsemillani kriteereillä varustetulla ) myyjällä itsellään voi olla parempaa tietoa hintatasosta kuin mitä välittäjän esittämät etuoven tilastot kertovat. Suosittelen vilpittömästi alueasiantuntemuksen priorisointia välittäjää valitessa. Mitä tulee hinnoitteluun, oman alueen edustaja on aina selkeästi vahvempi vaihtoehto. Valintaperusteiksi toki kannattaa huomioida muitakin asioita.
Katselkaapa hyvät kollegat ja asunnonmyyntiä/ostoa tekevät/harkitsevat kohdekuvia ”sillä silmällä”. Joko omat julkisivukuvat tulivat vuodenajan tasalle ? Nekin tulee varmuudella nopeammin vahdettua jos välittäjän työpiste on samalla alueella. Pieni osa kokonaisuutta mutta kohtalaisen merkittävä ensivaikutelman antaja. Alueosaaminen on taattu etu monessa suhteessa toimeksiantajalle.
Valitessanne välittäjää, kyselkää suosituksia tutuiltanne, työkamuiltanne yms. Hyvin tehdystä työstä ja ennen kaikkea lopputuloksesta nauttineet toimeksiantajat/ostajat levittävät taatusti mielellään sanaa.
26. huhtikuuta 2006 kello 12.51
Alla muutama väite, johtopäätös ja kokemukseen perustuva näkemys, joiden paikkansapitävyys ei liene kiistettävissä pelkästään sillä perusteella, että kirjoittaja suuressa Helsinkiläisessä välitysliikkeessä työskentelevänä on jo lähtökohtaisesti puolueellinen.
Väite 1: Joku on aina valmis maksamaan asunnosta enemmän kuin muut.
Väite 2: Mikäli markkinointi tavoittaisi kaikki potentiaaliset ostajat eniten maksava löytyisi varmasti.
Johtopäätös: Mitä enemmän potentiaalisia ostajia tavoitetaan sitä todennäköisemmin tavoitetaan eniten maksava ostaja.
Väite 3: Enemmän kuin puolet ihmisistä päätyy ostamaan asunnon, joka ei sijainniltaan vastaa alkuperäisiä hakukriteerejä.
Asunnonhaku keskitetään useimmiten entuudestaan tutuille alueille tai alueille, joista muutoin omataan vahva mielikuviin perustuva näkemys. Lopuksi kuitenkin itse asunto, yhtiö, ympäristö ja hinta ratkaisevat. Hakuprosessin aikana hyvälle välittäjälle tulisi muodostua selkeä kuva siitä, mitä asiakas haluaa; mikä hänen intressejään parhaiten palvelee. Vähintään kerran kuussa myyn asunnon asiakkaalle, joka ei ilman suositustani olisi itse ”löytänyt” paikalle.
Johtopäätös 2: Mikään rahalla ostettavissa oleva näkyvyys mediassa ei riitä. Aivan olennaista on myytävissä olevien asuntojen määrä. Esittelyssä kävijöistä kun parhaimmillaankin vain yksi päätyy ostamaan ko. asunnon muiden jäädessä etsimään itselleen paremmin sopivaa. Miten palvella näitä asiakkaita ellei ole tarjota vaihtoehtoja? Tai vaihtoehtoisesti: Miten palvella parhaalla mahdollisella tavalla asuntonsa myyntiin antanutta asiakasta, jollei hänen asunnolleen kyetä tuomaan muiden vastaavien asuntojen esittelyissä tavattuja potentiaalisia ostajia siitä yksinkertaisesta syystä, että muita vastaavia asuntoja ei ole myynnissä?
Yleisesti ottaen välitystyö ei ole niinkään myymistä vaan ihmisten opastamista asuntoihin, jotka he itse haluavat ostaa. Ilmoitus nettiin ja lehteen ja kädet ristissä odottamaan –metodi voi hyvinkin tuottaa joskus hyvän tuloksen, ja käsien ristimistä suosittelen vilpittömästi muutoinkin kuin asuntoasioissa. Suurimmassa osassa tapauksia hyvä välittäjä kykenee tuottamaan toimeksiantajalleen –muun ohella- taloudellista lisäarvoa. Hyvä välittäjä on myös valmis kirjallisesti sitomaan palkkionsa toteutuvaan kauppahintaan.
Hyvää kevättä kaikille. Kevät jos mikä on muuton aikaa. Ja syksy.
26. huhtikuuta 2006 kello 13.30
Miten onkaan niin, että omalle kohdalle ja lähipiiriin on tarttunut vankkumaton asenne asunnonvälittäjien yleisestä mädännäisyydestä.
Aivan sama onko kirkkaanvärisen firman leivissä vai jonkin ylen-annan-kerrokseen palveluksessa, suurin osa asunnonvälittäkanssakäymisestä on limaisella harhaanjohtamisella silavoitua potaskaa. Milloin parin viime vuoden aikana näytöissä käydessä:
- 60-luvun alun talossa ei toki ole tulossa putkiremonttia aikoihin
- erillisenä saatavilla olevan autopaikkaosakkeen tarkkaa hintaa ei ole kerrottu useista suomeksi esitetyistä suorista kysymyksistä huolimatta kuin vasta sitten perään huikaten kun olin kävelemässä pihalle (”sehän on kato pieni osuus tän hintaisessa kämpässä…”)
- ”merinäköalaa” on haettu keittön ikkunasta useamman henkilön voimin läheisten talojen raosta kun oli hiukan sumua
- jne jne jne
Sitten taas kun viimeksi myimme kämppämme, niin voi hellanduudelis niitä välittäjänretaleita jotka yrittivät tunkea apajille. Kellä oli varmaa ostajaa ja ties mitä, yllättäen ei löytynyt kun ehdotin että no jos kerran näin, niin laitetaanhan paperit kuntoon. Ne jotka suostuivat kertomaan sen ehdottoman huippuhinnan jota pyytää, olikin sitten sama jonka olimme itse päättäneet jo aiemmin laittaa myyntihinnaksi ja jolla kämppä menikin varsin mukavasti kaupaksi. Jos vaikka joku olisikin tarjonnut välittäjän kautta pari pähkinää itsemyyntihintaamme korkeampaa hintaa, niin takkiin olisi tullut ja huolella välittäjän muodollisen pikkupalkkion osalta. Itse asiassa joillekin välittäjille sanoin huvikseni suoraan että ajattelimme itse samaa hintaa, joten jos lähdet itse myymään sillä, niin miksi ihmeessä meidän pitäisi netota kauttasi vähemmän kuin myydä itse? Olisi kuulemma kuitenkin ”kannattanut”, ihan periaatteessa. Se on kuulemma ”turvallista”.
Ja aikoinaan tämä myymämme kämppä ostettiin itsemyyjältä, samoin edellinenkin. Myös lähipiirissä kaikki asunto-osakekaupat ovat toteutuneet ilman välittäjiä. Sopimuspohjat saa pienellä vaivalla, itse asiassa ne tuntuvat nykyään olevan tuttava- ja sukulaispiirien yhteistä omaisuutta, aina löytyy sopiva juristi tai muutoin sen verran lakia lukenut että saadaan muodollisuudet kuntoon. Ja jos tuntuu ettei uskalla, niin ei kun papereihin ammattiapua murto-osalla siitä hinnasta jonka välittäjä kuppaisi selkänahasta.
Mikä siis on välittäjän tuoma lisäarvo silloin kun ei tarvitse moista käyttää? Silloin kun tietää, että kämppä menee sopivalla tai jopa hyvällä hinnalla kaupaksi ja että se ”huippuhinta” ei riittäisi kattamaan vahinkoa välittäjän palkkion osalta.
Igglo tuntuu olevan virkistävä uutuus tässä bisneksessä, jota voisin jopa harkita seuraavalla kerralla kun asuntokauppa on ajankohtaista. Eipä siis ihme, että Igglon touhu tuntuu vituttavan ”kunniallisia” välittäjiä.
26. huhtikuuta 2006 kello 14.04
Älkää missään tapauksessa ottako välittäjää mukaan asuntonne myyntiin, ei edes rinnakkaistoimeksiantona! Rinnakkaistoimeksiannossa voi käydä niin, että kun annat pikkusormen, välittäjä ahmaisee koko käden, eli painostaa sinua tekemään täyden toimeksiannon.
Välittäjät ovat vaikuttamisen ammattilaisia: ensin sinut puhutaan koukkuun (esim rinnakkaistoimeksiannon verukkeella) ja sitten kun sinun on pakko (koska olet sopimussuhteessa) kuunnella välittäjän tuntikausien mittaisia puheita väsyt lopulta niin, että annat luvan täyteen toimeksiantoon. Sitten välittäjä painostaa sinut myymään asuntosi alehintaan ja kuittaa tästä hyvästä monen kuukauden palkkasi.
Rinnakkaistoimeksiannoissa on yleensä lisäksi pykälä, joka oikeuttaa välittäjän palkkioon, jos välittäjä on jossain suhteessa lopulliseen ostajaan, vaikka tekisit kaupan suoraan ostajan kanssa. Lue pienellä painettu huolella ja mieti onko sinulla varaa tähän riskiin!
Myy itse, se on yksinkertaisinta, vältyt välittäjän painostukselta ja säästät monta kuukausipalkkaasi!
26. huhtikuuta 2006 kello 19.04
SSR:n välittäjien puolustuspuhe on ensimmäistä kertaa tässä keskustelussa oikeilla raiteilla, mutta siinä jätetään pari tärkeää ajatusta ottamatta huomioon:
”Aivan olennaista on myytävissä olevien asuntojen määrä. Esittelyssä kävijöistä kun parhaimmillaankin vain yksi päätyy ostamaan ko. asunnon muiden jäädessä etsimään itselleen paremmin sopivaa. Miten palvella näitä asiakkaita ellei ole tarjota vaihtoehtoja?”
Tässä oletetaan, että asiakkaat haluaisivat ostaa nimenomaan tietyltä välittäjältä, eivätkä olisi tietoisia muista myynnissä olevista asunnoista, mikä on virheellinen olettamus. Asuntoa me olemme ostamassa, emme välittäjää.
Samalla logiikalla vain suurimmat käytettyjen autojen kauppiaat voisivat palvella asiakasta, joka katsoo Oikotieltä käytettyjen autojen litaniasta autoja. Kummasti silti yksityinen myyjä, jolla on vain yksi auto, voi palvella juuri sen auton halunnutta asiakasta, jos saa esimerkiksi Oikotien tai Nettiauton kautta tiedon siitä autosta levitettyä. Emme me päätä ensin ostaa tietyltä käytettyjen autojen kauppiaalta ja vasta sitten päätä minkä auton.
Kukaan tässä ketjussa ei ole minusta kiistänyt, etteikö välittäjän käytöstä olisi apua. Suuri kysymys liittyykin tässä vain siihen, minkä verran sitä apua on, ja onko siitä keskimäärin monien tuhansien eurojen verran apua. Tätä ketjua selaamalla voisi todeta, että vastakkaista mielipidettä löytyy paljonkin.
9. toukokuuta 2006 kello 23.14
Hurjana näyttää vellovan tämä välittäjien taistelu. Itse tunnetuimmassa ja kyselytutkimusten perusteella myöskin luotetuimmassa kiinteistövälitysfirmassa 6 vuotta toimineena olen saanut rekrytointipuheluja lähes joka päivä. Tuntuu aika suhteellisen suurelta lopultakin kiinnostus todellista ammattitaitoa kohtaan olevan näissä yrityksissä jotka mainostavat halvinta palkkiota. Tein testimielessä kyselyn tälle markkinoinnin halvimmalle omasta markkina-arvostani ja olisivat olleet valmiit huimiin palkankorotuksiin vaikka ne eivät heidän palkkauskonseptissaan ole selviä taulukkoon perustuvia. Tuntui epärehelliseltä ja falskilta ja ahneelta johtamisajattelulta.
Näyttäisi että aidosti: 1) asiakkaitaan ja työtovereitaan ja jopa kilpailijoitaan kunnioittavasta ja arvostavasata yrityksestä yritetään epätoivoisesti rekrytoida ihmisiä ulos. Onhan se outoa , että ihmiset ovat menneet halpaan siinä että yritys, joka laittaa kohteen pelkästään nettiin pääsee rahastamaan siitä että asunto muka myytäisiin. Hullua on maksaa 1.85% siitä että kukaan ei oikeasti tee mitään. Itse olin arvioinut asunnon joka meni myyntiin lumimajahalpafirmalle joka oli roikottanut sitä netissä tekemättä mitään kuukuden.Siihen rahaan kun ei saa esittelyjä! Asiakas soitti minulle ja sanoi olevansa kyllästynyt tähän halpakonseptiin!!! Ja sitten viekkaasti ujutettuna ( kun on saatu asiakas-pikku- esklmo(?) ansaan) …lähdetäänkin vedättämään välityspalkkiota ylöspäin! Siinä vasta asiakkaan petkutusta ja näitä puheluita saan alinomaan alalla jo 54 vuotta toimineeseen yritykseen päivittäin. Näyttää siltä että tämä nettihappohalppisyrittäjä ei saa rekrytoitua yritykseensä kuin entisiä näyttelijöitä ja alalla epäonnistuneita juristeja. Kukaan arvonsa tunteva välittäjä yrityksessämme ei näytä vaihtavan tähän tulokkaseen tai edes viheriään alokkaaseen. Asiakas äänestää lopulta jaloillaan. Palvelu ratkaisee..
15. toukokuuta 2006 kello 15.00
Hei!
Osallistun minäkin keskusteluun, myydäkö itse vai välittäjän välityksellä. Asunnon haku oli päällä noin reilu vuosi sitten ja oli monia kohteita kierrelty. Välittäjät antoivat asunnostamme monia hinta-arvioita ja moni eri välittäjä oli kiinnostunut asunnostamme.
Päätimme antaa asunnon välitykseen sille, jolta ostaisimme seuraavan asunnon. Välittäjien arviot poikkesivat huomattavasti toisistaan jopa hälyttävän huolestuttavasti. Ensinmäinen suuri tunnettu firma antoi arvioksi todella suuren summan asunnosta ja olimme seitsemännessä taivaassa! kauppoja ei tullut, koska välittäjä oli hiukan liian agressiivinen mielestämme. Sitten erään kohteen välittäjä suositteli tuttavaansa arvioimaan asuntoamme, joka vähätteli asuntoamme ja sanoi että voi olla vaikea myydä kun on hiukan erikoinen. Kehui kylläkin että remontti on erittäin tyylikäs ja laadukas. Arvio hinnasta heittii 100 tuhatta euroa edelliseen välittäjään. Masennuimme kun olimme ihan pihalla mikä on todellinen hinta asunnostamme, arvelimme sen olevan jotain siltä väliltä. Pidimme taukoa asuntonäytöistä jonkin aikaa ja sulattelimme asiaa. Sitten löysimme kohteen jota olimme jo käyneet usesti katsomassa ja päätimme jättää tarjouksen ja sanoimme, että jos tarjous menee läpi, niin toimisto saa asuntomme välitykseen. Toimisto ehdotti omaa tuttavaansa samasta firmasta, mutta joka tuntee alueemme paremmin.
Tartuimme taas välittäjän ehdotukseen ja toinen toimisto kävi arvio käynnillä. He olivat ihan eri linjoilla edellisen pienen firman kanssa kohteen kiinnostavuudesta ja olivat vakuuttuneita, että tässä on makea kohde, jollaista ihmiset nykyään etsivät. Toimisto teki erittäin huolellista työtä ja he satsasivat valokuviin kohteesta ja esitteen ulkoasuun paljon. Pohjatöihin meni noin 2 viikkoa ennenkuin asunto saatiin myyntiin ja tulos oli todella sen arvoinen. Asunto myytiin jo ensinmäisellä näytöllä jolloin saimme heti 4 tarjousta. Asuntomme paritalo arvostetulla meri-alueella oli siis myyty ennätys ajassa ja kiitos kuului mielestämme asiantuntevalle ja persoonalliselle välittäjä tiimille joiden näkemys kohteesta oli täysin erilainen kuin edellisen välittäjän. Tietysti asiaan vaikutti asunnon täydellinen remontti jossa oli myös täydellinen piharemontti tehtynä laadukkailla materiaaleilla, pihavaloineen. Saimme todella hyvän hinnan hyvästä kohteesta ja voin vakuutta, että ilman loistavaa tiimiä emme olisi saaneet läheskään niin hyvää hintaa. Avainsana on mielestäni luottamus, joka syntyi meidän ja välittäjän välille. Ihmiset eivät oikeastaan ymmärrä sitä, että hyvä välittäjä ei laske asunnon arvoa vaan nostaa sitä myös koko taloyhtiössä ja jopa alueella. Tiedän, että kohteemme oli sellainen joka ei kaikille olisi soveltunut, mutta toisaalta jos etsii jotain tavanomaisesta poikkeavaa niin kohde on oiva löytö. Yllättävää oli, että osa välittäjistä ei antanut mitään arvoa täysremontille ja laski kohteen arvon vain toteutuneiden kauppojen perusteella.
Olen vahvasti sitä mieltä, että välittäjällä on väliä vaikkakin joudut maksamaan palkkion joka on huomattava. Mielestämme välittäjä oli palkkionsa ansainnut erinomaisella toiminnalla ja luotamme jatkossakin ”hyvään välittäjään”
16. toukokuuta 2006 kello 15.33
Sain äskettäin asuntoni myytyä ilman välittäjää. Ensin pyysin hinta-arvion kahdelta välittäjältä, jotka lehti-ilmoituksessa tarjosivat ilmaista arviota ilman sitoumuksia. Heidän arvionsa olivat hyvin samansuuntaisia ja perustuivat alueella tehtyjen kauppojen keskineliöhintoihin ja yhtiössä tehtyihin remontteihin. Kiitin arviosta ja sovimme että palaamme asiaan mikäli asunto ei ala mennä kaupaksi. Otimme huolellisesti mietittyjä kuvia asunnosta ja laadin asiallisen myyntitekstin, jotka julkaisin Oikotie.fi:ssä.
Järjestimme kolmen viikon aikana kolme näyttöä. Asuntoa kävi katsomassa koko aikana ainoastaan kaksi ostajakandidaattia, joista toinen onneksi halusi tehdä kaupat! Hinta oli välittäjien arvion ylärajoilta, mutta ei aivan maksimi. Ostajan tuttu lakimies laati kauppakirjan, johon esitin paria muutosta itselläni olevan asunnon aikaisemman kauppakirjan perusteella. Kaikki sujui joustavassa ja hyvässä hengessä. Ahneuden pikkupiru ei todellakaan jäänyt kaivertamaan, koska vaikka ostaja olisi välittäjän kautta maksanut välittäjien ennustamaa enemmänkin, olisi käteen jäänyt summa palkkion jälkeen ollut pienempi. Kokonaiskustannukset jäivät alle 100 € (ilmoitus + isännöitsijäntodistus + muut dokumentit). Voittoa tuli mukavasti ja asunnon arvon nousu ylitti keskimääräisen hintojen nousun.
Ensimmäisen näytön jälkeen (jossa ei käynyt kukaan) toinen käyttämistämme välittäjistä soitti ja tiedusteli tilannetta. Ehdotin hänelle Herra Välittäjän esittelemää rinnakkaistoimeksiantoa, mutta se ei hänen firmalleen käynyt. Molemmat välittäjät vaikuttivat kyllä asiantuntevilta. Mikäli kauppoja ei olisi syntynyt näin nopeasti, olisin varmasti antanut asunnon jommalle kummalle myytäväksi.
Ihmetyttämään jäi asunnonkatsojien vähäinen määrä. Toki välittäjät julkaiset ilmoitukset Oikotien lisäksi myös Etuovi.com:ssa ja lehdissä, eivätkä ”sunnuntaikatsastajat” ehkä uskalla tulla itsemyyjien näyttöihin, mutta silti.
Samasta talonyhtiöstä myi välittäjä samoihin aikoihin asunnon hyvin nopeasti ja näytössä riitti porukkaa. Hänen asiakkailleen jakamassa esitteessä oli ihan selkeästi väärä tieto asunnosta: Välittäjä väitti ettei tiedossa olevasta remontista tule asukkaille kustannuksia. Itse kerroin ostajalle ennen kaupan tekoa että kustannuksia tulee, olihan tästä yhtiökokouksessa kerrottu. Muutenkin uskon pystyneeni antamaan ostajalle välittäjää enemmän oleellista tietoa asunnosta.
Ihmisten usko siihen, että kaupat välittäjän välityksellä ovat turvallisempia, on mielestäni perusteeton. Välittäjänhän on voitava luottaa myyjän antamiin tietoihin asunnosta, joten hän voi kiistan tullessa vetäytyä vastuusta täysin.
Kuvien ottamisessa ja ilmoituksen kirjoittamisessa on toki oma vaivansa. Kokonaisuudessaan siihen meni pari tuntia ja puolisoni kanssa oikeastaan nautimme siitä. Asunnon esittelykin oli lähinnä hauskaa, ja kerrankin tuli siivottua kunnolla kerran viikossa. Molemmat olemme työssä käyviä ja paljon matkustelevia, mutta ajanpuute ei silti käynyt ongelmaksi.
Herra Välittäjä pyysi kokemuksia rinnakkaistoimeksiannosta. Niitä kukaan tänne kirjoittanut ei ole vielä pystynyt antamaan, enkä valitettavasti voi minäkään. Itsemyymistä suosittelen kaikille, joilla on hiukan aktiivisuutta ja itseluottamusta, pääsy nettin ja digikamera. Tarvittavat dokumentit osaa isännöitsijä pyydettäessä toimittaa ja kauppakirjamallin löytää netistä. Parilta välittäjältä kannattaa pyytää arvio todennäköisestä kauppahinnasta ja pyytää sitten itse jnkv. ylärajaa enemmän. Tinkiminenhän kuuluu joka tapauksessa asiaan. Jos ei yhteydenottoja ala tulla, kannattanee asunto antaa melko pian välittäjälle. Heidänkin palkkioissa tuntuu olevan tinkimisen varaa ja kilpailutus kannattaa.
Kiitos vielä hyvästä blogista! Täältä on saanut paljon hyödyllistä tietoa enkä aio lopettaa lukemista nyt kun siirryn asunnon myyjästä ostajaksi.
25. toukokuuta 2006 kello 7.50
Arvoisa Herra Välittäjä:
”Huippumyyjät tekevät markkinatilanteesta riippumatta 4-5 kertaa enemmän kauppaa kuin rivivälittäjät.”
Mistäs tavallinen asuntoaan myyvä voi tietää, kuka on huippumyyjä ja kuka rivivälittäjä? Kaikkien hinta on sama 4,88 %.
Ja toisaalta, on kai eroja itse myyvienkin välillä. Joku juristi, ekonomi tai vaikka Siwan kassa voi myydä oman asuntonsa vaikka kuinka helposti ja kovaan hintaan ilman välittäjien ”apua”. Joltakin toiselta homma ei vain onnistu.
Minusta kannattaa ilman muuta ainakin koettaa myydä itse ja laittaa parin kymmenen euron ilmoitus nettiin. Jos kaupat syntyvät, voi säästö olla tuhansia euroja. Jos kauppaa ei synny, ei tule isoa tappiotakaan.
25. toukokuuta 2006 kello 10.35
Arvoisa Välittäjä itsekin
”Palvelu ratkaisee..”
Ei todellakaan ratkaise. Myyjänä minulle ratkaisee hinta eli saatu euromäärä, ostajana asunnon hinta ja laatu.
Sanonpa vaan, että Internet syö välittäjien bisneksen vähitellen. Välittäjien informaatioylivoima on jo nyt pienentynyt ratkaisevasti.
1. kesäkuuta 2006 kello 20.27
TR,
kiitos myönteisestä ja lämminhenkisestä kommentista sekä vilpittömät onnittelut asuntonne myynnistä.
En yhtään ihmettele, että edustamallasi ennakkoluulotonta avarakatseisuutta huokuvalla asenteella saitte asuntonne myydyksi.
Lämmintä kesää 2006.
10. kesäkuuta 2006 kello 0.40
Yhdyn Hra V:n argumenttiin. TR:ltä tuli asiallinen kantaaottava tarina.
Haluaisin itse kehittää kv-palvelua parempaan suuntaan. Toivoisinkin teiltä Tavikset, Jormat ja muut, että teiltä tulisi kehitysideoita miten voisin palvella teitä paremmin. Kertokaa mitä vaaditte(asiallisesti, please) ja edetään yhdessä kohti parempaa kodinvaihtoa.
Kuten suomalaiset naiset ovat kyllästyneet vanhoihin juopotteleviin kotimaisiin miehiin, on tämäkin ala vailla uutta verta. Kehitystä tapahtuu koko ajan, mutta suunnan määräätte te kauniit asiakkaani.
10. kesäkuuta 2006 kello 1.04
Luullakseni yksityisten ilmoitusten perässä ei lähdetä asuntoa katsomaan niin helposti kuin välittäjien, koska välittäjät antavat selvän näyttöajankohdan – tapahtuma jolloin voi asuntoon tutustua rauhassa tai muuten uteliaisuuttaan – siellä on muitakin ja ihan ilman ”ostopakkoa”.
12. kesäkuuta 2006 kello 8.08
Mekin kyllä annoimme kolme selvää näyttöajankohtaa, joista kaksi sunnuntai-iltapäivällä sesonkiaikaan. Katsojia ei silti juuri näkynyt.
Asunnon ostajana olen muuten pannut merkille että itsemyyjien ilmoitukset ovat usein hyvin niukkoja: Yhden rivin esittelyteksti, ei kuvia, ei näyttöaikoja, yhteystietona pelkkä kännykkänumero ilman nimeä tai sähköpostiosoitetta. Yhteydenottokynnys on taatusti korkea, ellei kohde vaikuta todella kiinnostavalta. Nyt kokeneena toisen kierroksen asunnonhankkijana aion tietysti ottaa tällaisiinkiin myyjiin yhteyttä, mutta ekalla kerralla olisi saattanut jäädä asunto näkemättä.
Keskustelu keskustelun tasosta on aina vähän arveluttavaa ja kuuluisi varmaan Vanha intiaani -osioon, mutta en malta olla toteamatta tähän ettei tämä blogi voi olla täysin epäonnistunut kun ottaa huomioon miten paljon tänne kommentteja tipahtelee. Joitakin räksyttäjiä ilman todellista sanottavaa on tietenkin mukana, mutta heitä tällaisilla palstoilla täytyy vain sietää, ja monista kommenteista löytyy hyödylliseltä vaikuttavaa informaatiota. Olisi kiva tietää onko tämä peräti Hesarin luetuin blogi, paljonko kävijöitä kertyy päivän mittaan?
20. syyskuuta 2006 kello 10.11
Myin Itse tyttäreni asunnon lehtiilmoituksella, Kiintestövlittäjiä juoksi kuin kananpoikia arvioimassa asunnon kuntoa arvoa ja palvelujaan , että kyllä me myydään, ette te tätä saa myytyä. Hinta haarukka oli 3 h ja k asunnosta 80000-110000€ Myyntiajaksi he kaikki arvioivat pari kolme kk.
Välityspalkkiot vaiheteliva 2 ja 4% välillä. Myin itse kahdella lehtiilmoituksella, myyntihinnkasi tuli 106000€, se välittäjien ammattitaidosta. Omamme myimme samalla tavalla välittäjien arviot vaihtelivat haarukassa 180000-230000€. Asunnon myin yhdellä lehtiilmoituksella, hintaan 220000€. Kummasakin tapauksessa ostajissa oli selvästi havaitavissa vastenmielisyyttä välittäjiä kohtaan. Ylimielinen käytös, liika omakehu, omaa työtö kohtaan, käytös on liian ”makiaa” ja monella oli käsitys, välittäjät eivät ole aina rehellisiä. Oli myös tapauksia joissa välittäjä oli selvästi huijannut, jättänyt kertomatta mitä tiesi.
Asunto-osakkeen kaupassa, jos myyjän asettama hinta on kohdallaan 4% välityspalkkio on liian korkea. Tietysti välittäjien pitää myytävää ja ylihintaisia roikkotta myyntiesitteissää, jotka maksavat maltaita, kun kultamuna puttoo kukkaroon äkkiä leima ilmoitukseen , että tassa on myyty.
Osakekirjan myynnistä siinnä vain on kysymys, taloyhtiön hallitys vastaa,
että asiat ovat kunnossa. Kiinteistö kauppa on vähän toinen asia.
13. helmikuuta 2007 kello 10.24
Kun omistaja myy asunnon, ostajalla kaupassa ei ole lainkaan kuluttajasuojaa. Kuluttajasuojahan on vain lain mukaan vain elinkeinonharjoittajan ja yksityisen ihmisen välissessä kaupassa. Olisin halunnut ostaa asunnon itsemyyjältä, mutta minusta jatkuvasti tuntui, ettei asunnon myyjä toiminut vilpittömässä mielessä, joten emme päässeet lopulta asiasta yhteisymmärrykseen. Kiinteistökaupassa en ikinä ostaisi ilman välittäjää. En ole välittäjä, mutta pelkästään kiiteistölakeja (kiinteistö, asunto ja vuokraus, henkilöstörekisteri, kuluttajasuoja, perintökaari yms. lait) lukemalla tajuaa, minkälainen vastuu välittäjällä on. Ei heidän työnsä ole pelkästään asuntoesittelyiden pitämistä.
13. helmikuuta 2007 kello 13.40
Välittäjän vastuu koskee vain sitä, että hänen antamansa tiedot ovat oikeita ja että hän on selvittänyt perusasiat. Siis riittää jos hän kertoo sen mitä isännöitsijäntodistuksessa ja taloyhtiön tase/tulos-laskelmassa lukee ja antaa sinulle pohjakuvan.
Jos asunnossa on piilevä vika, esimerkiksi kosteusvaurio, joka ei ole mainittu isännöitsijäntodistuksessa tai jota omistaja ei sano, niin rehellisinkään välittäjä ei sitä sinulle pysty kertomaan. Jos tälläinen vika paljastuu vasta kaupan jälkeen, joudut käräjöimään omistajan kanssa, eli kuluttajansuojalaki ei sinua auta.
Välittäjän käyttö on rahan haaskausta, myynnin pystyy hoitamaan itsekin.
Jos et luota asunnon myyjään, voit tietysti käyttää apunasi juristia tai muuta asiantuntijaa, joka laatii sinulle sellaisen kauppakirjan että pystyt nukkumaan yösi rauhassa. Tuntihintainen juristi tulee halvemmaksi kuin välittäjä, joka rokottaa prosentteja asunnon hinnasta, eli prosentteja omaisuudestasi!
23. maaliskuuta 2007 kello 14.29
Olen samaa mieltä, asunnon voi hyvin myydä itsekin, ei se mitään salatiedettä ole. Mutta auta armias, jos ei muista laittaa ilmoitukseensa/webbisivuilleen ”ei välittäjille” -mainintaa… Joka ikinen alueen välittäjä soittaa, parhaat jatkuvasti, ja osa suuttuu, kun kerromme, ettemme tarvitse myyntiapua!
4. helmikuuta 2008 kello 13.58
Olen hyvin skeptinen välittäjien suhteen, mutta skeptisyyttäni vähentäisi, jos välittäjällä olisi osoittaa jokin tae kyvyistään. Voisiko esim. kehitellä julkisen välittäjien ranking-listan (tai sitten firman sisäisen), josta näkee kenellä kauppa käy parhaiten? Siinä olisi konkreettista välinettä päätöksentekoon kun välittäjää valitsee – ja toisaalta välittäjä pystyisi paremmin perustelemaan palkkionsa…
Anybody?
16. toukokuuta 2008 kello 22.26
Myin asunnon itse olen LKV ja voin sanoa, että jos hinta on kohdallaan, niin se menee. Jos kohde on hyvä ostaja löytyy varmasti, hyvästä maksaa harvoin liikaa, kalliista aina.
Bulkki asunnot selkä seinää vasten ilman mitään erikoisuuksia on seuraavan 10 aikana laskevaa kauraa. Uusituotanto rupeaa puremaan. On käsittämätöntä, että puistonäköaloja, merinäköaloja(poikkeus HELSINKI) ja vehreyttä ei osata hinnotella. Suomalainen tuntuu maksavan saman hinnan betoniviidakkonäkymästäkin.
Ulkomailla huoneisto-osakkeen hinta voi olla kaksinkertainen talon toisella ja toisella puolella.
Hyvä välittäjä ansaitsee kyllä palkkansa. Muistakaa että rivivälittäjä ei itse saa palkkiota vaan alvittomasta palkkiosta ehkä kymmenyksen.
Välityfirmoille joudutte maksamaan pääsääntöisesit korporaatiosta ja sen ylläpidosta, mikä on turhaa.
Näkisin kuitenkin näin, että se välittäjä joka tekee ison duunin. Muiden viettäessä sunnuntaibrunssia ansaitsi enemmäkin kuin sen työnantajansa maksaman kymmenyksen.
Itse välittjänä toimiessani arvostin niitä ihmisiä, jotka suhtautuivat välittäjään ihmisenä.
Välittäjäkin on ihminen, vai ?