Soitin hiljattain hyvälle ystävälleni, autokauppiaalle.
”Moikka Kari, mitä kuuluu?”, tiedustelin kuulumisia.
”Terve, terve, hyvää kuuluu. Poikien kanssa tässä istutaan ja jutellaan huorista, kiinteistönvälittäjistä ja muusta paskasta”, letkautti autokauppias ja nauroi makoisasti.
Mikä ihme nostaa kaikista muista myyntityötä tekevistä suomalaisista nimenomaan meidät kiinteistönvälittäjät koko kansakunnan halveksimiksi sylkykupeiksi?
Hyvät lukijat, olen uusi Rehellinen välittäjä -blogin kirjoittaja. Olen työskennellyt useita vuosia välittäjänä pääkaupunkiseudulla ja tunnustan heti kättelyssä, että olen yksi niistä sadoista välittäjistä, jotka oikeasti rakastavat ja arvostavat työtään. Koen tekemäni työn tärkeäksi ja kaiken lisäksi kymmenien, joskus jopa satojen, uusien ihmisten kohtaaminen viikottain antaa myönteistä sisältöä elämääni.
Välittäjän ammattia ei juurikaan arvosteta. Lehtien aina silloin tällöin julkaisemissa Arvostetuimmat ammatit -listoilla kiinteistönvälittäjä löytyy järkiään jumbosijoilta ammattien örkki-luokasta.
En siltikään suostu häpeämään ammattiani, päinvastoin. Ilmoitan aina – kun siihen tilaisuus tarjoutuu – ylpeänä olevani kiinteistönvälittäjä.
Ihmettelen, mistä suomalaissielujen mustimmista syövereistä ammennetaan kaikki ne keskustelupalstoilla julkaistavat pyhää vihaa tihkuvat kommentit välittäjistä ahneina verenimijöinä ja loisina. Vakuutan, että jokapäiväisessä elämässä – kentällä esittelyissä tai arviointikäynneillä asiakkaiden kodeissa – en koskaan ole aistinut minkäänlaista vihamielisyyttä, saati sitten halveksintaa.
Suuresti ihailema Ritva Oksanen kysyy Sinikka Svärdin sanoittamassa laulussa ”minne rakkaus katoaa?”. Kysyn nyt puolestani teiltä ”missä ja mistä syystä tämä käsittämätön, ylitsepursuava välittäjäviha syntyy?”.
Miksi juuri välittäjät? Mitä pahaa välittäjä/välittäjät ovat sinulle tehneet? Mikä välittäjistä tekee erilaisia kuin muut myynnin ammattilaiset? Millaisia välittäjät ovat kavereina tai ystävinä?
Vai onko se vain yksinkertaisesti niin, että kaikki kiinteistönvälittäjät ovat mielestäsi sarjakuvan wagnereita; sikoja solmio kaulassa kaupungilla?
31. maaliskuuta 2006 kello 9.11
Uskaltaisikohan uusi kirjoittaja julkaista päiväkirjatyylisesti jonkun ”normipäivän” tapahtumat työssään?
Edellinen kirjoittaja lupasi sen, mutta ei koskaan lupaustaan täyttänyt.
Siinä yksi esimerkki, miksi kiinteistövälittäjistä syntyvä esivaikutelma on mikä on.
Muita esimerkkejä on nuo vanhat kirjoitukset pullollaan. Jos välittäjätä ottaa hommastaan enemmän palkkiota kuin arkkitehti taloa suunnitellessaan, niin ahneudella ei todellakaan ole rajoja. Ahneus on vielä kaiken lisäksi kuoleman synti. Samoin monet muut kiinteistövälittäjien harrastamat myyntikikat.
31. maaliskuuta 2006 kello 9.29
Eipäs nyt heti ryvetä missään itsesäälissä siellä. Eiköhän jutun alussa mainitsemiasi autokauppiaita manata vähintään yhtä usein kun kiinteistönvälittäjiä.
Voi myös olla että kiinteistönvälittäjistä oikeasti löytyy keskimääräistä suurempi joukko epärehellisiä tai muuten epämiellyttäviä tapauksia. Joukon ei tarvitse olla suuri, mutta kuten hyvin tiedämme, pieni joukko ”mustia lampaita” pilaa helposti koko ammattiryhmän maineen.
Itselläni on läheisempiä kokemuksia neljästä kiinteistönvälittäjästä. Kaksi näistä oli kivoja ja kaikin puolin ammattitaitoisia, yksi oli henkilönä epämiellyttävä ja yksi suoranaisesti valehteli ja paljon. 50/50 siis – ei kovin hyvä prosentti.
31. maaliskuuta 2006 kello 9.50
Jorma, kiitos kommenteista. Käsittelen ensi viikon kirjoituksessa päiväkirjatyylisesti viikonloppuani perjantaista sunnuntai-iltaan.
31. maaliskuuta 2006 kello 10.44
Juuri asuntoni, välittäjän avulla, myyneenä jätän muutaman ajatuksen. Välittäjät toimivat erittäin herkällä alueella, kyse on ihmisten kodeista, ei mistä tahansa omaisuudesta.
Välittäjän näkemys kodista voi olla sen vioille sokean omistajan mielestä jopa vihamielinen. Lisäksi palkkion määräytyminen prosentteina aiheuttaa aina sen epäilyksen, että välittäjä on kiinnostunut vain joko a) tekemään kaupat nopeasti ja saamaan rahat tai b) yrittämään mahdollisimman korkeaa hintaa. Tämä epäilys kaihertaa myyjän mieltä, sujui asia kuinka hyvin tahansa.
Välittäjien välinen kilpailu tuntuu myös olevan armottoman kovaa. Välittäjää valitessa keskininäinen toisten välittäjien haukkuminen tuli kovin tutuksi. Yksi tekijä on myös se, että moni itsemyyjä saa välittäjät kimppuunsa ja nämä yrittävät vielä – kovinkin sanoin – saada asuntoa myyntiinsä. Itsemyyjiä ei jätetä kovin helposti rauhaa.
Voisi myös veikata, että ”vihasta” suuri osa syntyy kohteiden hankinnasta, ei niinkään niiden kaupasta.
Niin, ja tarkennetaan vielä, että itse olin ihan tyytyväinen välittäjääni ja hänen toimintaansa. Samoin kuin siihen toisen firmaan välittäjään, jonka avustuksella hankimme uuden kotimme.
31. maaliskuuta 2006 kello 10.46
Kun myin asuntoni itse, sain riesaksi asti soittoja ja maileja välittäjiltä. Tutuksi tuli niin suuret kuin pienetkin firmat! Kiinteistönvälitysfirmat kouluttavat myyntineuvottelijoitaan VAIKUTTAMAAN. Sain kokea jos jonkinlaista ylipuhumisyritystä! Kyllä rehellinen tavis on kovilla kun vastassa on kokenut ja koulutettu vaikuttaja!
Koin samaa päällekäyvää vaikuttamisyritystä myös kun ostin ensiasuntoni. Välittäjä sanoi, että älä nyt noin vähän tarjoa, se on jopa alle ASP:n – mutta pidin pääni ja sain asunnon siihen hintaan!
Välittäjät ovat monesti valehdelleet minulle: tee toimeksianto, ostaja on jo valmiina… välittäjän kautta saat paremman hinnan (välittäjä oli varmaan myynyt jonkin asunnon kahdesti, eihän sitä muuten voi tietää)…
Viime viikon A-Talkissa Vuokko Lahtela sanoi, että välittäjät ovat oikeutettuja osaan asuntojen arvonnoususta! Se oli kyllä ahneuden huippu!
Miksi useiden välittäjien meikki ja vaatetus ovat kuin suoraan yökerhosta tulleella? Ei kyllä luo vakuuttavaa kuvaa ihmisestä!
Välitysliikkeiden palkkiot ovat selvästi liian suuret. Se ei sovi oikeustajuuni. Myös blogissa ”Mennyt vuosi – kiinteistönvälittäjien kultavuosi” mainitut 45000 tai 135000 euron vuositulot hakkaavat koulutettujen ammattilaisten, kuten lääkärien ansiot. Ja monesti kyse on myyntineuvottelijasta, jolla ei ole edes LKV-tutkintoa!
31. maaliskuuta 2006 kello 10.53
”Ihmettelen, mistä suomalaissielujen mustimmista syövereistä ammennetaan kaikki ne keskustelupalstoilla julkaistavat pyhää vihaa tihkuvat kommentit välittäjistä ahneina verenimijöinä ja loisina.”
Kokemuksista se taidetaan ammentaa, ja hurjia tarinoita lipevistä ”örkki-välittäjistä” on tietenkin hauskempaa kertoa kuin rehellisistä työmyyristä. Omat kokemukseni perustuvat toistaiseksi ostajan rooliin, ja itse tunnen aitoa myötätuntoa niitä tavallisen oloisia välittäjiä kohtaan jotka puurtavat esitellen jotain vaatimattomampaa kohdetta sen enempää tuputtamatta, pyrkien parhaansa mukaan auttamaan ostajaakin hankkimalla tietoa ja olemalla saatavilla.
Toisin on kuitenkin niiden kravattikaulaisten sliippareiden kanssa joilla ranteessa killuu paksut kultakäädyt ja juttua riittää maan ääriin. Esimerkkinä tarina ”edellisen sunnuntain yksityisnäytöstä” jossa ostajaehdokkaan aikeet olivat mukamas vesittyneet rahoituksen kaatumiseen. Pienen taustatyön perusteella oli hyvä syy olettaa, että koko juttu oli tekaistu lisäämään ostajien kiinnostusta jo ennestäänkin hyvään kohteeseen.
Sanot, että välittäjät ovat myyjiä mikä ei varsinaisesti pidä paikkaansa sillä hehän ovat _välittäjiä_ jotka tuovat pienen lisäarvon asunnon _myyjälle_ hoitamalla rutiinit. Itselleen he tuovat lisäarvon (välityspalkkion) niinkuin välittäjät yleensä, eli hyödyntämällä tiedon asymmetriaa hallitessaan parempaa tietoutta markkinoista kuin kuluttajat. Tätä asymmetriaa välittäjät markkinoivat ”ammattitaitonaan”, ja sen hyötyä jotkut heistä yrittävät lisätä itsetehostuksella ja sopivalla totuuden ”kaunistelulla”. Jos kuluttajilla olisi täydellinen markkinainformaatio käytettävissään, välittäjien työksi jäisi ilmoitusten tehtailu, esittelyiden pito, ja lomakkeiden täyttö järkevällä taksalla.
31. maaliskuuta 2006 kello 12.46
Kommentoidaan nyt sen verran, että se vähän mitä on välittäjistä kokemust koskee asunnon vuokraamista.
Välittäjästä sai todella mukavan kuvan, ei juurikaan valehdellut tai pyrkinyt vedättämään mitään. Kaiken lisäksi kun olin oudossa kaupungissa oudolla alueella, hän tarjosi kyydin keskustaan näytön jälkeen.
Kun vuokranantaja hyväksyi tarjoukseni, niin vuokrasopparien kirjoitus tapahtui välittäjän toimistolla. Siellä oli kahvit, teet ja pullat valmiina. Vettäkin sai, kun oli kuuma kesäpäivä.
Meidän mukana olleen välittäjän lisäksi paikalla oli toinen firman työntekijä, joka piti huolen että pöytäseurueella oli kahvia, pullaa ja vettä.
Allekirjoituksen jälkeen sekä minä vuokraaja että vuokranantaja saimme pienet lahjat kiinteistövälittäjältä.
Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi erittäin hyvä kuva ja ajattelin silloin, että jos joskus ostain tästä kaupungista talon, niin otan häneen yhteyttä.
En tiedä vaikuttiko kohteluun se, että kohde oli suuren puoleinen vuokrattavaksi ja että se sijaitsi Helsingin Kulosaaressa.
31. maaliskuuta 2006 kello 21.10
Autokauppiaat ja kiinteistönvälittäjät – siinäpä mielenkiintoinen pari vertailtavaksi sillä yhtäläisyyksiä löytyy.
Omat kokemukseni ko. ammattien edustajista lienevät sellaisia joihin voisi törmätä minkä tahansa myyntiä tai markkinointia tekevän ammattiryhmän kanssa. Oli sitten kyseessä välittäminen tai suoraan osto ja myynti.
Huonoin autokauppias valehteli, keksi selityksiä ja kertoi osatotuuksia, eikä ollut juurikaan asiakkaasta kiinnostunut. Paras autokauppias taas oli ystävällinen, ei liian tyrkyttävä mutta positiivisella tavalla tapahtumia eteenpäin vievä tapaus joka myönsi suoraan tosiasiat eikä yrittänytkään vedättää asioissa jotka jokainen voi helposti hankkia tietoonsa.
Kokemukseni välittäjistä ovat olleet pitkälti samanlaisia – mutta osin jopa korostuneempia. Siihen varmaan vaikuttaa se, että olen ollut tähän asti liikkeellä vuokramarkkinoilla jotka eivät ehkä ole niin kiinnostavia välittäjille kuin nyt kuumana käyvä asuntokauppa. Paras selitys oli että tietokoneessa on juuri tällä viikolla riehunut virus ja siksi ei ole oikein kerinnyt vastailla soittopyyntöihin ja ei tässä nyt kerkiä nettisivuille olevaa kohdettakaan esitellä samasta syystä kuin vasta korkeintaan parin viikon päästä.
Juuri tällä hetkellä kiinteistövälittäjien mainetta ei auta yhtään A-pisteen veronkiertosyytökset ja muutkin jo näissä kommenteissa mainitut lausunnot jotka varsinkin näin kuuman asuntokaupan ja korkeiden hintojen aikana nousevat helposti mieliin kun ihmiset laskeskelevat välittäjien marginaaleja…
Eivätkä välittäjät ole yksin. Jokaisella alalla ja ammattiryhmällä löytyvät ne ammatit joista vitsaillaan, oli se sitten asumis-asioissa kiinteistövälittäjä, markkinoinnissa puhelinmyyjä, it-alalla konsultti tai liikenteessä autokauppias…näissä kaikissa esimerkeissä löytyy se stereotyyppi-tapaus ja sitten paljon vastuullisia puurtajia. Kaikki kuitenkin ovat ”edustusammatteja” joissa täytyisi tuntea myymästään tuotteesta vastuu, eikä ainakaan sortua valehteluun, mielellään ei myöskään pakkomyyntiin jos asiakas suoraan ilmoittaa että nyt ei juuri kiinnosta.
1. huhtikuuta 2006 kello 8.55
Lämmin kiitos kaikille kirjoittajille rakentavista ja osin jopa hauskoista kommenteista.
Petri, myönnän itsekin nuorempana syyllistyneeni kilpailijoiden mollaamiseen. Elämänkokemuksen karttuessa olen huomannut, että keskittyminen edustamani yrityksen palvelukonseptin erinomaisuuden esittelyyn on parempi vaihtoehto ja johtaa useimmin haluamaani lopputulokseen (toimeksiantoon). Se, että mielummin kehun kuin haukun kilpailijoidemme palveluja, on myyntitaktisesti parempi vaihtoehto. Suosittelen kaikille välittäjille. Se antaisi paremman kuvan meistä välittäjistä ja nostaisi alan imagoa.
Tavis, työskentelen itse 15 hengen toimistossa Helsingissä ja meillä – kuten useimmissa toimistoissa – välittäjien vuosiansiot liikkuivat 20.000-30.000 eurossa. Se ei mielestäni ole mitenkään kohtuutonta ammatissa, jossa työtä tehdään joka sunnuntai ja viikollakin painopiste on illoissa.
2. huhtikuuta 2006 kello 6.47
Täällä mielenkiintoinen dokumentti kiinteistovaliitajista englannissa. Omat kokemukseni suomalaisista ja englantilaisista kiinteistovalittajista ovat hyvin samansuuntaiset.
2. huhtikuuta 2006 kello 8.38
Voisitko, välittäjä, kommentoida tuota Taviksen huomiota välittäjistä, jotka soittavat itse myyvälle, vaikka ilmoitulksessa lukee selvästi ”ei välittäjille”?
Tuohan on enemmän sääntö kuin poikkeus. Miksi näin toimitaan? Se on törkeää.
2. huhtikuuta 2006 kello 10.42
Zoe,
seuraava postaus käsittelee päiväkirjatyylisesti viikonloppuani ja sitten pureudumme perusteellisesti aiheeseen ”Ei välittäjille, kiitos”. Annan yksityiskohtaiset toimintaohjeet, joilla näistä kiusallisista soitoista ainakin pitäisi päästä eroon.
2. huhtikuuta 2006 kello 21.06
Omat kokemukseni välittäjistä asunnon myynti- ja ostotilanteessa ovat olleet pääosin huonoja. Pyysin keskustayksiöstäni hinta-arviota Kiinteistömaailmalta. Paikalle pelmahti aivan väärään aikaan oudontuntuinen mies, joka katsomatta kylppäriä ja keittokomeroa arvioi hätäisesti asuntoni – reilusti alueen yksiöiden keskihintaa alhaisemmaksi. Pari korttelia stockan kulmalta sijaiseva jugend-talon hyväkuntoinen yksiö luokiteltiin huonokuntoisen kalliolaisyksiön hintaiseksi. Tein selväksi, etten toimeksiantoa tee. Siihen välittäjä reagoi toistelemalla marakattimaisesti, että tehdäänkö sopimus. Muistaakseni kolmasti. Myöhemmin huomasin, että talossani myytiin Kiinteistömaailman kautta samakokoista yksiötä 40 000 euroa korkeammalla hinnalla. Se on kova lisä 20 neliöisen asunnon hintaan.
Yhtään parempaa kuvaa en ole näistä pölynimurikauppiaisiin kyvyiltään verrattavista helppoheikeistä saanut etsiessäni uutta asuntoa. Näytöissä minuun on suhtauduttu nuoren ulkonäköni vuoksi vähättelevästi. Harmi sinänsä, sillä olin asialla tositarkoituksella, valmiina tekemään kaupat – samantien kun sopiva asunto löytyisi.
Kiertelin useissa näytöissä, ja kas kummaa. Samalla alueella jopa kaksi asuntoa osoittautui 30 000 euroa kalliimmaksi kuin sunnuntaihesarissa mainostettiin. Tökerösti seliteltiin, että hupsista, hesarissa ovat tehneet virheen, emme me. Hassua tosiaan, että virhe oli aina eurolleen 30 tonnia. Vielä hassumpaa, että kohtuullisen hinnan perässä paikalle ilmaantui tavallista enemmän katsojia. Ilmeisesti välittäjä piti minua joko harvinaisen hyväuskoisena tai tyhmänä.Käsittääkseni ilmoitus jätetään verkon kautta elektronisesti ja sen sisällöstä vastaa ilmoituksen tekijä (=välittäjä).
Eräässä kohteessa välittäjä intti, ettei se, että talo odotti ikänsä puolesta putkiremppaa, ollut mitenkään relevanttia hinnan kannalta. Varsinkaan kun kyseisen kokoisessa asunnossa remppakulut olisivat olleet noin parikymmentä tonnia.
Kenties voiton vei kuitenkin OPKK:n välittäjä, joka kauppasi jo kolmatta kuukautta samaa pommikuntoista yksiötä Töölössä. Ilmoituksessa ei mainittu halaistua sanaakaan tulevasta putkirempasta. Kun kehtasin putkitilannetta näytössä tältä stressaantuneelta hurjaruutilta tiedustella, sain todistaa varsinaisen hermoromahduksen. Hänen mukaansa minun ei tarvitse asuntoa katsoa, jossei tyydytä. Eikä kannattaisi tällaisia asuntoja edes tulla katselemaan. Sitä paitsi asunto oli kuulemma lähinnä sijoittajille, eikä typeriä kysymyksiä esittäville asukkaiksi pyrkiville. Samaan syssyyn sitten kuulin, että kohde on mahdottoman vaikea myytävä, ollut myynnissä kuukausia, vähän kysytty, koska se sijaitsee liian alhaalla, on huonokuntoinen ja putkiremppakin häämöttää. Varsinainen myyntitykki siis! Kyllä tällaiselle tähtimyyjälle kannattaa myyjän maksaa loistavasta työstä tonnitolkulla. Varsinkin kun näyttöön ei muodostu ruuhkaa partaansa naureskelevien asunnonkatsojien siirtyessä ”paremmalla tuulella” olevien välittäjien toivossa yläkerran identtiseen asuntoon.
3. huhtikuuta 2006 kello 12.17
Tervetuloa Rehellinen/Herra Välittäjä, toivottavasti tämä ei ole esimerkki alan kierrosta ylipäätään; jo toinen Rehellinen Välittäjä alle puolessa vuodessa…
Olen itsekin palvelualan myynnissä ja luotan korkeisiin hintoihin; ainakin omalla alallani se karsii ns. vaikeita asiakkaita sekä luo pitkiä asiakassuhteita korkeaa ammattitaitoa vaativille. Tosin se vaatii ensiluokkaista, kilpailijoita selkeästi parempaa palvelua. Monelle palvelumyyjälle tämä seikka on vähän hukassa; yritetään myydä sekundapalvelua laadukkaan hinnalla. Kiinteistövälityksessä, kuten muillakin aloilla, on eri segmentit ja erikoistuminen kannattaa. Esim. pks -alueella West House on erikoistunut mm. Espoon arvokiinteistöihin ja on laajentamassa kanta-Helsingin asuntoihin vauhdilla. Eivät tingi palvelusta tai hinnasta ja asiakkaita riittää. Jatkossa ovat varmasti oman segmenttinsä parhaita ja liikevaihto on tukevassa kasvussa, kunhan hintatrendi jatkuu.
Itsekin voisin nähdä menestyväni kiinteistövälittäjänä, mutta ala on altis laskusuhdanteille joten uran mittainen menestys on harvinaista. Muuten alalla trendi on nyt frendi, joten kaikki (myös ne ignorantit untuvikot) saavat tehtyä kauppaa.
Ps.
Voisitko selvyyden vuoksi olla Rehellinen Välittäjä, ettei tule epäselvyyttä kuka on kukin.
Vielä kysymys: oletko kenties nainen? Suomalainen mies harvoin ”rakastaa aidosti”, edes nimettömänä.
3. huhtikuuta 2006 kello 21.54
Lukekaapa tämä.
Uuden alalla toimijan karhunpalvelus koko alalle.
Uusi tapa yrittää tehdä tehdä asuntokauppaa tai sitten ei,on liikeidean perustaa laatua oleva ”käsittämätön kömmähdys”,missä myyjä voi kohdata ostajan ilman välikäsiä.
Ns.”hiljainen myynti”,missä myyjä laittaa asunnon 5 minuutissa ilman välittäjän vastuuta nettiin kaikkien ostajien saataville.
Tässä neuvo kaikille asunnon ostajille:
Katso netistä sopivanoloinen kohde,mistä löytyy myös asunnon ja taloyhtiön perustiedot.Selvitä taustat ja toimi.
Jos kaikki näyttää hyvältä,niin suora kontakti myyjään teemalla: ”myy asuntosi suoraan ja säästä välityspalkkio,mikä voi esim. 200 000€ kohteessa 2,85% =5700€.
(tästä voi neuvotella,ja ainahan pitää tingiä)tämä raha on myyjän ja ostajan sovittavissa ja pois välittäjältä.Aikamoinen summa pienestä vaivannäöstä!
Käytännössä voit itse laputtaa koko talon tai kerroksen,missä asunto on myynnissä.Laittaa porrashuoneen ilmoitustaululle lapun -halutaan ostaa,säästä palkkio-,tai sitten soitella ovikelloja.Helppoa vai,mitä!
Kaikkein parasta tässä on kuitenkin se,kun ei tarvitse asioida parjattujen välittäjien kanssa.
Loppukaupat voi hoitaa sitten kuluttajaviranomaisten kanssa, tai lakituvassa,jos ongelmia tulee.
Onnellisia esimerkkejä tulee koko ajan,siitä miten tein hyvät kaupat ja palkkio 0€ ja asiat todella sujui, ilman ”kalliita palkkioita”.
ONNEKSI OLKOON UUDESTA TAVASTA TEHDÄ ASUNTOKAUPPAA!!
Kuka tämän keksi, ei ollut paikalla kun järkeä jaettiin!!!
4. huhtikuuta 2006 kello 6.30
Hei Jorma Eloranta, olen ex-rehellinen välittäjä, ja todellakin muistan luvanneeni postata päiväkirjaotoksen tänne. Kirjoitinkin tuon päiväkirjaotoksen ja sen on vieläkin koneeni työpöydällä. Ajatus oli kyllä postata tuo teksti jo aikoja sitten, mutta muut aiheet nousivat esille, joten postauksen julkaiseminen kesti ja sitten siirryinkin jo muihin tehtäviin. Pahoittelen, etten tekstiä ikinä ehtinyt julkaista.
Oikein hyvää kevään jatkoa kaikille
Ex-rehellinen kiinteistönvälittäjä
8. huhtikuuta 2006 kello 17.30
Kokemuksia Saksan asuntomarkkinoilta:
Olemme etsimässä itsellemme omistustaloa Saksassa ja niissä merkeissä olleet tekemisissä lukuisien välittäjien kanssa. Yhdessä kohteessa (jota emme lopulta ostaneet) olisi välityspalkkion hinta ollut noin 20 000 euroa. Useimpiin talon rakennetta koskeviin kysymyksiin välittäjä ei osannut vastata, osittain hän antoi virheellistä tietoa. Tieto osoittautui virheelliseksi, kun teetimme kohteessa kuntokartoituksen, jonka hinta oli muuten 250 euroa ja antoi luotettavaa, objektiivista tietoa!
Tämä epäsuhta sai minut pohtimaan kysymystä, millainen ihminen hakeutuu välittäjäksi? Rakentamisesta ja rakennuksista he eivät ole kiinnostuneita – kuinka muuten voi olla mahdollista, että ihminen, joka on vuosikaudet toiminut välittäjänä tietää niin vähän rakennuksista kuin tässä edellisessä tapauksessa osoittautui? Ei, välittäjiä ei motivoi innostus rakennuksia kohtaan, vaan he ovat myymisen, siis markkinoiden ammattilaisia. Siis rahan ammattilaisia!
Olen pistänyt merkille, että yhteiskunnassa niissä toimissa, joissa virtaa paljon rahaa maksetaan varsin runsaskätisiä korvauksia. Tämä tarkoittaa siis toimimista kaupallisella alalla, usein kaupallisen koulutuksen pohjalta. Myös asuntomarkkinoilla liikkuvat suuret rahat, siten on siis ymmärrettävissä ja hyväksyttävissä välittäjien korkeat palkkiot. Mutta toisaalta kolikolla on olemassa toinenkin puolensa. Ajatellaan vaikkapa pörssimeklareita, he liikuttelevat rahaa, joka on omistajilleen ns. löysää ylimääräistä rahaa, jota omistaja ei tarvitse jokapäiväiseen elämään. Sen sijaan asuntomarkkinoilla liikkuu tavallisia ihmisiä – ostajia ja myyjiä – joille asuntoon sijoitettu omaisuus on usein se ainoa merkittävä omaisuus. Heille/meille (itse lukeudun myös tähän joukkoon) välittäjien palkkiot tuntuvat kohtuuttoman korkeilta, kun huomioidaan, että se vastaa normaalin palkansaajan noin puolen vuoden kokopäiväistä työpanosta. Ja välittäjä tuskin kuitenkaan joutuu työskentelemään kokopäiväisesti puolta vuotta saadakseen yhden talon myydyksi!
tv harjalintu
2. marraskuuta 2006 kello 16.27
Välittäjiä tosiaan halveksitaan ja ei kai se ole aina aivan tuulesta temmattua kritiikkiä. Alalle mahtuu jos jonkinnäköistä piipertäjää, joiden moraalin rippeet eivät yllä välitystyöhön asti. Olen itse ehkä Suomen nuorin välittäjä ja ihmisten suhtautuminen ei aina ole mairittelevaa.
Osa välittäjistä on itseään myydessä hyvinkin päälekäyviä, joka ärsyttää monia suunnattomasti. Asunto ei ole mikään maitokauppaostos, jota ostetaan pari heti maistiaisten jälkeen. Itse en edes vaivaudu roikkumaan kenenkään hihassa kieli lattiaa hipoen ja dollarin kuvat silmissä, koska asikkaan on RAUHASSA ITSE päätettävä millaisen majapaikan rahojensa vastineeksi saa. Jos asiakas todella pitää asunnosta, hän ostaa sen, välittäjän osuus ei ole myydä sitä väkisin.
Toivon että alkanut routakausi vie hampaat alan mustamaalaajilta, että me loput voimme hoitaa työmme kunnolla,
16. marraskuuta 2006 kello 13.30
Kiitokset Petteri Oksa! Arvostuksesi ilahdutti! Mielestäni on yksipuolisen liikaa jo perisuomalaiseen tapaan-mustamaalattu ja ”naama jo valmiiksi happan puolella”arvosteltu taas erästä ammattikuntaa.Tiedä oma tilasi-anna arvo toisellekin pätee yleisesti elämään tälläkin työsaralla.
Kritiikkiä ja ajattelemisen aihetta ansaitsisivat paremminkin ne vaiheet,jotka aikanaan ovat osaltaan saaneet aikaan tämänkaltaisen suhtautumisen ja asennoitumisen aiheen.Lama-aika on jo viidessätoista vuodessa (ikävä kyllä) unohtunut (ja virat(kin) ovat vaihtuneet toisiin,mutta jäynä jäänyt!
Tuolloin saattoivat pankit myydä alle kaiken arvostuksen yksipuolisella päätöksellä alunperin kohteen esim. 15 vuoden laina-ajan sijaan yhdessä (1)vuodessa erääntyväksi -ja vastoin oman välittäjänsä kirjallista arviota-toimeksiantajan omaisuuden!!! Arvioista ja lupauksista viis-pääasia,että aikaansaatiin ”rahastusta” kaupallisesta kohteesta useaan kertaan!!!Kauppahinnat muodostuivat :1.Velalliselta ,2.Pakkomyynnistä 3.Uudelleen välitysmyynnistä seuraavalle jne.,4.Alkuperäiseltä velalliselta(vaikka kohdetta ei enää hänellä ollutkaan-maksut vain!)
Siinäpä aihetta kylliksi tulevillekin vuosille selvitettäviksi ja päivänvaloon saatettavaksi.Uskon,että siten monen asianaosallisen välittäjäarvostus saattaisi myös hieman muuttua!
21. heinäkuuta 2008 kello 20.41
On mielestäni kohtuutonta yleistää ja mollata kaikkia kiinteistövälittäijä kun kuitenkin se on työtä muiden töitten joukossa. Itse ainakin teen pitempiä päiviä kun monet työn uurtajat muilla aloilla. aamulla menen klo.9.00 toimistolle siitä toimarikäynneille arviokäyneille ja esittelyihin työpäiväni päättyy yleensä 20-21 ja näin 6 päivää viikossa. olen mielestäni palkkioni ansainnut. En pidä itseäni myyjänä vaan välitäjänä.Olen avuksi ostajalle ja myyjälle ja siitä saan elantoni.
Ja jos välittäjä ei kaikkea kaikesta tiedä niin voi olla hyvin mahdollista että on vasta siirtynyt alalle ja vielä oppii asioita.
Menkää itseenne ja tehkää omat työnne kunolla SELLAISTA ALAA EI OLE MISSÄ EI JOSKUS JOKU SAISI PASKAA PALVELUA
1. lokakuuta 2009 kello 12.58
Omat kokemukseni kiinteistönvälittäjistä ovat aina olleet positiivisia, mutta nyt yksi heistä sai käsitykseni osittain muuttumaan.
Vuokrasopimukseni päättyi juuri ja uuden vuokralaisen ko. asuntoon hommasi Ignatius & Vahlberg. En ole koskaan tavannut niin epärehellistä ihmistä, niin välittäjien kuin muidenkaan keskuudesta. Kaikki asiat, jotka he kertoivat hoitaneensa, ilmeni hoitamattomiksi, mutta silti kirkkain silmin väittivät päin vastoin kuin olivat toimineet tai jättäneet toimimatta. Kun jälkikäteen asioita selvittelin, sain vain luurin korvaani.
Olisivatkohan tämänkaltaiset firmat se syy, minkä vuoksi kaikki kiinteistönvälittäjät saavat huonon maineen??