Keskustelu asuntojen hinnoista on kiinteistönvälittäjän työssä jokapäiväistä. Sekä myyjät että ostajat haluavat tietää välittäjän mielipiteen asuntojen hinnoista ja tulevasta hintakehityksestä. Myyjät haluavat tietää onko nyt oikea aika myydä, ja ostajat taas, onko oikea aika ostaa. Välittäjien vastaukset lienevät usein kysyjästä riippuvia.
Myyjää kannustetaan myymään. Kerrotaan, että hinnat ovat korkealla ja kaikki merkit viittaavat siihen, etteivät hinnat ainakaan tule nousemaan. Ostajille taas välittäjät usein kertovat, että hinnat eivät ole niin korkeita kuin puhutaan, ja argumenttia perustellaan esim. Euro-inflaatiolla.
Yleisesti kuitenkin koetaan, että asuntojen hinnat (pääkaupunkiseudulla) ovat korkeat. Totuus on kuitenkin värikkäämpi. Suomalaisten elintason noustua myös asumistasoa halutaan nostaa. Ennen yksiö esimerkiksi Helsingin Kalliossa riitti pienelle perheelle, mutta nyt yksiö ei enää riitä edes yksinäiselle ensiasunnon ostajalle. Yksiöt kiinnostavat enemmänkin vuokrasijoitusasuntoa etsiviä. Ensiasunnon ostajat hakevat yhä useammin kaksiota.
Viisikymmentä vuotta sitten oli oman asunnon ostaminen monille työssäkäyvillekin vain unelma. Nyt oman asunnon hankkiminen on itsestäänselvyys.
Kollegani, jotka ovat työskennelleet alalla vuosikymmeniä kertovat kokemuksistaan siitä, kuinka työssäkäyvien ihmisten ”asunto-ostovoima” on lisääntynyt hurjasti.
Tilastokeskus seuraa asuntojen hintakehitystä. Tilastot voivat tosin olla harhaanjohtavia, ja sen takia onkin vaikea tehdä yksiselitteisiä johtopäätöksiä siitä, miten korkeita tai alhaisia asuntojen reaalihinnat ovat tänään. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon neliötä Helsingissä asuvan ja työssäkäyvän suomalaisen keskimääräisellä vuosipalkalla sai ostettua (esim.) 1930-luvulla ja kuinka paljon nyt. Väittäisin, että suomalaisten keskipalkalla nykyisin saa ostettua enemmän neliöitä kuin 1930-luvulla.
20. tammikuuta 2006 kello 15.53
Mielenkiintoinen pointti!
Minä ja mieheni ostimme kaksion Kalliosta. Lapsi on pieni ja työ epävarmaa, emme halunneet ottaa liian isoa lainaa. Ajattelimme, että reiluun 50 neliöön mahtuu hyvin kaksi ja puoli ihmistä.
Kavereilta saamme osaksemme lähiä sääliä. Että asumme niin ahtaasti, ah ja voih. Kahdella hengellä kuuluisi olla 80 neliötä ja kolmella yli sata. Ensiasuntona, velan määrästä viis.
22. tammikuuta 2006 kello 16.06
”Rehellinen kiinteistönvälittäjä” tosiaan. Ei sellaista kiinteistönvälittäjää olekaan, joka tällaisessa markkinatilanteessa kertoisi asioiden tosilaidan asiakkaalle hänen sitä kysyessä. Tilastokeskuksen sivulla on sitäpaitsi asuntojen reaaliarvoja seuraava käyrä, joka huolestuttavasti lähestyy viime vuosikymmenen alun asuntokuplan tasoa. Juuri tämä asuntojen reealiarvoja seuraava käyrä nollaa tuon kirjoituksesi valheena. Muutenkin ihmetyttää, miksi tiedotusvälineet kysyvät asuntomarkkinoiden tilanteesta kiinteistönvälittäjiltä, onhan se nyt selvä, että sieltä saa aina saman vastauksen: asuntojen hinnat nousevat tasaisesti.
ks. http://www.tilastokeskus.fi/til/ashi/index.html
Tuosta käyrästä jo voi päätellä, että pian poksahtaa.
22. tammikuuta 2006 kello 17.52
Kiitos kommentistasi Hah. Viittamasi tilastotiedot ovat kyllä tuttuja juttuja minulle. En suinkaan väittänyt tekstissäni, etteikö asuntojen Euro- tai reaalihinnat (vs. yleinen hintakehitys) olisi nousseet. Asuntojen hinnathan ovat nousseet, mutta niin ovat myös asunnon ostajien tulot.
Kaksi plus kaksi on aina neljä (2+2=4). Asuntojen hintakehitys vs. suomalaisten asunto-ostovoima on kuitenkin värikkäämpi totuus kuin kaksi plus kaksi matematiikka. Tämän takia viittaamasi tilastot eivät ole ehdottoman yksiselitteisiä. Todellisen kokonaiskuvan näkeminen suomalaisten asunto-ostovoimasta vääristyy jos yhtälöstä puuttuu olennaisia tekijöitä, kuten suomalaisten työssäkäyvien ihmisten ostovoiman kehitys.
Epäröit asuntokuplan puhkeamista. Mielestäni asuntokupla on aika voimakas ilmaisu. Sitä paitsi, jos kulpa olisi olemassa niin sen poksahtamiseen tarvitaan jokin voimakkaampi ulkoinen tekijä, kuten talouden yleinen lamaantuminen tai voimakas korkotason nousu. Kumpaakaan ei ole näkyvissä välittömässä tulevaisuudessa.
Pyrin kirjoittamaan lisää asuntojen hinnoista ja yritän saada aikaan hiukan analyyttiseman tekstin, jossa viittaan myös lähdetietoihin. Kovin pitkää esseetä en kuitenkaan pysty tänne kirjoittamaan, mutta asiasta löytyy kyllä lisää kirjallisuutta niille, jotka haluavat tutustua ja ymmärtää paremmin asuntomarkkinoita.
24. tammikuuta 2006 kello 14.55
Ihmisten reaaliansioiden kehitys viime vuosina löytyy Elinkeinoelämän keskusliiton sivuilta.
Tätä taustaa vasten on aika erikoista, että asuntojen hinnat ovat vuorostaan paikoitellen nousseet kymmeniä prosentteja. Tämä epäsuhta ajaa ihmisten varat hiljalleen kiinni lainan takaisinmaksuun ja tämä puolestaan aiheuttaa Suomessa talouden hyytymisen.
Rahoitustarkastuskin on jo alkanut asiasta varoittelemaan.
Otteita tuolta:
”Rata on huolissaan siitä, että pankit kilpailevat marginaalin lisäksi myös muilla keinoilla, kuten löysemmillä vakuusarvostuksilla ja suuremmilla rahoitusosuuksilla. Asuntoluottoja on myönnetty, vaikka hakijalla ei olisi lainkaan aitoa omarahoitusosuutta tai hankittavan asunnon ja valtiontakauksen lisäksi muita vakuuksia tai takauksia. Aidon omarahoitusosuuden edellyttäminen on kuitenkin riskienhallinnan näkökulmasta sekä pankin että asiakkaan etu.”
”Suurten asuntolainojen osuus on kasvanut ja laina-ajat ovat pidentyneet (taulukot 1 ja 2). Yleisin asuntolainan pituus on 21–30 vuotta. Alkuvuonna 2005 noin 37 % uusista luotoista kuului tähän luokkaan, kun vuonna 2002 vastaavan pituisia luottoja oli vain 22 % uusista asuntolainoista. Pitkiä yli 30 vuoden luottoja myönnetään kyselyyn vastanneissa pankeissa toistaiseksi vähän, mutta niidenkin osuus on kasvussa.”
Tästä on kuulkaa järki ollut kaukana jo pitkän aikaa. Kulutusluototkin ovat Tilastokeskuksen mukaan lähteneet jyrkkään nousuun.
En nyt haluaisi olla mikään ilonpilaaja, mutta sääliksi vaan käy niitä, jotka tässä rytäkässä kärsivät eniten: nuoret asuntovelalliset.
24. tammikuuta 2006 kello 18.43
Kiitos Hah hyvästä kirjoituksestasi ja postaamistasi linkeistä. Kiva, että tuot keskusteluun mukaan lähdetietoja.
Nostit tärkeän asian esille: Suomalaisten velkaantumisen. Suomalaiset eivät käsittääkseni ole hälyyttävän velkaantuneita yleisesti. Se kuitenkin lienee totta, että velkaantuminen nuorten keskuudessa on korkeahko. Helpot ja nopeasti saatavat käyttöluotot ovat varmasti aiheuttaneet monelle nuorelle päänvaivaa.
Oman mielikuvani mukaan kuitenkin pankkien luottotappiot asuntoluottojen osalta ovat olleet todella pienet viime vuosina. Makroekonomiset mittarit Suomen talouden kehitykselle ovat hyvät, joten sitä kautta ei ole syytä odottaa, että asuntoluottotappiot nousisivat lähitulevaisuudessa. On tosin todettava, että lähitulevaisuus ei ole ennuste tulevaisuudesta.
24. tammikuuta 2006 kello 23.33
Pankkien asuntolainatappiot ovat olleet vähäisiä viime vuosina. Itse asiassa ne ovat olleet vähäisiä aina. Jopa 90-luvun taitteesta lähteneen laman aikana asuntolainoista pankeille jääneet tappiot olivat hyvin pieniä. Edes kahden asunnon kikkailijat eivät saaneet pankeille merkittäviä tappioita, itselleen kyllä. Pankkien tappiot tulivat muusta pelaamisesta ja kiinteistöpuolella liikekiinteistöistä.
Pankkien tilanne on nytkin varsin turvattu. Jos asuntojen hinnat eivät putoa kuin 30%, vakuusarvoksi laskettu 70% riittää kattamaan jäljellä olevan lainan. Loppulainaanhan on henkilötakauksia ja valtiontakausta. Rajumpi koronnousu voisi kyllä pudottaa hintoja tuon verran, mutta tuskin enempää. Pankkiiri siis saa nukkua yönsä rauhassa.
Sen sijaan velalliselle tilanne on ikävämpi. Aika moni nuori on mitoittanut lainansa siten, että jos korot nousevat tuntuvasti, muutto on edessä. Siinä käy sitten helposti niin, että velalliselle ei jää käteen kuin velkaa. Pankki ottaa omansa, tarvittaessa vie vielä vähän lainan taanneitten vanhempien kukkarota.
Alhaiset korot ja pitkät lainat houkuttelevat isoihin lainasummiin. Ei se vielä sinänsä katastrofi, koska suomalaiset ovat velkaantuneet keskimäärin varsin maltillisesti. Mutta jos tilannetta katsotaan alueellisesti ja ikäryhmittäin, niin esimerkiksi pääkaupunkiseudun nuoret perheet ovat ongelmissa.
Jos sillä lisävelalla todella saisi vastaavasti paremman asunnon, niin tilanteessa ei olisi valittamista. Nyt kuitenkin tilanne on se, että asuntojen hinnat ovat nousseet paljon enemmän kuin asumistaso. toisin sanoen lopputuloksena rahalla ei pääse parempaan kämppään, mutta velka pitenee. Hyötyjien listalla ovat pankit, tontinomistajat ja rakentajat. Tavallinen asunnonomistaja tai -vaihtaja häviää.
Reaalitulojen kannalta tilanne on hiukan kiero. Perheet käyttävät yleensä kaiken ylijäävän asumiseen. Jos rahaa jää yli, muutetaan suurempaan, koska asumista arvostetaan. Niinpä asumismenojen jälkeen käteenjäävää tuloa ei kannata kovin paljon tuijottaa. Jos oletetaan, että ihmisten arvostukset eivät ole muuttuneet kovin paljon, hyvä mittari on silloin asumistaso (väljyys, varustelutaso).
Uskallan väittää, että asumistaso ei ole kasvukeskuksissa juuri parantunut. Toki yksittäisen ihmisen kohdalla taso yleensä ikää myöten nousee, mutta isompana kokonaisuutena emme asu juuri paremmissa kämpissä. Niinpä asuntojen hinnannousu on syönyt käteenjäävän palkan nousun, ja lisäksi vielä lainat ovat pidentyneet.
Syyllisiä voi etsiä monesta paikasta, mutta eiköhän suurin osa ongelmista löydy pankkien löyhästä lainanannosta ja kasvukeskusten kaavoittajien hitaudesta.
25. tammikuuta 2006 kello 23.41
Asunto-ostovoimaan vaikuttaa tulojen lisäksi jo kertynyt varallisuus. Olisi hauska nähdä tästä joku tilasto, mutta ainakin mutu-tuntumalla arvioiden aika moni asunnonostaja rahoittaa osan hankinnastaan perityllä tai vanhempien lahjoittamalla pesämunalla.
Se, että entistä useampi ihan tavallinen varttuneempi ihminen on velaton ja varoissaan, lisää seuraavan sukupolven tosiasiallista asunnonostokykyä. Tämä kertynyt varallisuus nostaa hintoja yli tulojen kasvun.
Tästä ei tietenkään ole mitään iloa niille asunnonostajille, jotka ostavat asuntoja vain omilla tuloillaan.
26. tammikuuta 2006 kello 11.08
Todella hyvä pointti Janne, palkkatulojen kasvu ei anna oikeaa kuvaa osto-voiman lisääntymisestä. Tässä kiinteistönvälittäjän työssä näkee, kuinka rikas perijäsukupolvi kasvaa ja yhä nuoremmat ostavat yhä kalliimpia asuntoja (perinnöllä).
26. tammikuuta 2006 kello 14.04
Asuntolainakanta on viidessä vuodessa tuplaantunut (http://www.bof.fi/fin/5_tilastot/5.1_Tilastografiikkaa/5.1.2_korot/). Tämä on hallitseva tekijä asuntomarkkinoilla, ei pitkän ajan kuluessa tapahtuva varallisuuden kumuloituminen. Asuntolainakanta on kasvanut niin valtavasti, koska laina-ajat ovat pidentyneet huomattavasti. On siis ollut mahdollista ottaa samalla kuukausierällä paljon aiempaa isompi laina. Kun tähän yhdistyy matala tämänhetkinen korko ja hyvä tulokehitys viime vuosilta, niin mahdollisuuksia on käytetty hyväksi. Hintoja on lisäksi nostanut asuntokysynnän painottuminen seuduille, joissa tarjonta ei vielä ole ehtinyt vastata kysyntään.
Uusi 100 m2 kerrostaloasunto maksaa Iisalmi-Kajaani-tyylisillä paikkakunnilla 1500-1700 e/m2 tontteineen. Vastaava Helsingin laitaseuduilla maksaa yli 4000 e/m2. Kun ottaa huomioon, että tontinhintaero on noin 500 e/m2, jää aika paljon selittämätöntä hinnan eroa.
Mikäli hintataso pysyy nykyisellään, on selvää että uudistustuotanto pysyy korkeana. Tällöin tarjonta lisääntyy vuosi vuodelta voimakkaasti. Rakentaminen yksinkertaisesti kannattaa. Maankäyttöön otto kestää, mutta seuraavan 10 vuoden aikana pk-seudulla saadaan valtavasti uutta tonttimaata käyttöön, jota sitten vähitellen rakennetaan.
Toinen hintojen nousua rajoittava tekijä on asuntolainojen pidentymisen pysähtyminen jossain vaiheessa.
Kolmas tekijä on korko, joka noustessaan rasittaa sitä enemmän kotitaloutta, mitä pidempi ja suurempi hänen lainansa on.
Neljäs tekijä on yleinen talouskehitys. Reaalitulojen kasvu on ollut voimakasta, mutta pidemmän aikavälin ennusteet ovat paljon tämän alle.
Kun raha on halpaa, laina-ajat pitenevät, tarjonnassa on pullonkauloja ja tulot ovat olleet hyvät, ei ole ihme että asuntojen hinnat ovat nousseet näin voimakkaasti. Odotan, että kaikissa näissä tekijöissä tapahtuu asuntojen hinnan nousun kannalta kielteisiä tekijöitä seuraavan 5 vuoden aikana.
Olen lyönyt 50 euron vedon, että pk-seudun asuntohintaindeksi on 25 % Q3/2005:n alla ainakin yhtenä vuosineljänneksenä seuraavan 5 vuoden aikana.
26. tammikuuta 2006 kello 14.57
Taas kerran todella hyvä kirjoitus, kiitos Markus. Otit monta tärkeää seikkaa esille. Haluaisin kommentoida muutamaa:
1) Suomalaiset yleisesti odottavat koron nousua. Useimmat vertaavat nykyisiä korkotasoja menneisiin. Siitä ajattelutavasta, että talous tekisi tasaista sahaliikettä ollaan luopumassa, tämä koskee myös korkojen kehitystä. Historiallisesti korot ovat alhaalla ja kaikki näyttää, että sielä ne pysyvätkin. Erityisesti Euroopan talousmahtien Saksan ja Ranskan taloudet eivät ota piristyäkseen ja investointeja tarvitaan. Tätä kautta myös ECB (Euroopan keskuspankilla) on paineita laskea korkoja.
2) Hyvin pitkällä aikavälillä todennäköisesti asuntojen reaalihinnat tulevatkin laskemaan. Logiikka tässä on se, että sikäli jos Suomen väkiluku ei lähde selvään nousuun ja rakentaminen jatkuu yhtä kiivaana kuin nyt asuntojen tarjonta tulee lisääntymään kysyntään verrattuna voimakkaana. Tämä luo hintapainetta alaspäin. Yksi ihminenhän voi lähtökohtaisesti asua vain yhdessä asunnossa.
27. tammikuuta 2006 kello 14.03
Unohdin vielä mainita siitä, miten rakennuskustannukset eivät ole laisinkaan seuranneet asuntojen hintojen nousua, eikä tonttien kalleus sitä yksinään riitä selittämään.
Minusta on jotenkin käsittämätöntä, että ihmiset ovat valmiita lyömään kaikki liikenevät rahansa asumiseen ja kuten Markuskin tuossa yllä totesi, asuntoihin laitetaan nykyään ennakkoperintöjäkin. Ei auta kuin päätä epäuskoisena pyöritellen ihmetellä. Liekö järjen valo kuitenkin syttymässä: http://stat.fi/til/kihi/index.html
Omakotitalot:
-3,3% pääkaupunkiseudulla Q3 2004->Q3 2005
-10,3% pääkaupunkiseudulla Q2 2005->Q3 2005
Laskuvauhti on siis kiihtymään päin ja pääkaupunkiseudultahan se edellinenkin asuntokupla lähti tyhjenemään. Tilastokeskus tuottanee tuoreen vastaavan tilaston lähiaikoina.
27. tammikuuta 2006 kello 15.19
Ei ne asuntojen hinnat ainakaan pääkaupunkiseudun kasvukeskuksissa ja Helsingissä mihinkään laske. Hinnathan ovat täällä selvästi halvempia kuin vastaavissa kaupungeissa muissa pohjoismaissa tai Saksassa. Saksassa on duunarin lähes mahdotonta ostaa omakotitaloa, ellei ole saanut sitä suvulta. Pietarin suuralueelta on tulossa maksukykyistä väkeä vielä lisäämään hintojen nousupainetta täällä.
27. tammikuuta 2006 kello 16.04
Ei se tosiasia, että hinnat tulevat varmasti alas, poistu silmät sulkemalla tai pois katsomalla. Hinnat tulevat alas ja varsinkin Helsingissä. Kysymys on ainoastaan siitä, milloin niin käy. Jos Kari luit tuon Tilastokeskuksen sivun, niin tiedät, että se asuntojen hintojen laskeminen on jo saattanut alkaa. Jos hinnat tästä notkahduksesta toipuvat, ne laskevat myöhemmin enemmän.
Muiden maiden hintatasoa on turha tähän keskusteluun vetää ottamatta huomioon ko. maiden tulotasoa, verotusta ym. Ja tuon Pietari-kommentin jätän omaan arvoonsa hatusta vedettynä.
Usein huomaa talon jo omistavien inttävän hintojen laskua vastaan, kun he kuvittelevat, että asuntojen hintojen lasku on jotenkin heidän kukkarostaan pois. Näin ei tietenkään ole. Toinen kulunut väittämä on, että asunnon ostaminen kannattaa aina. Sekään ei pidä paikkaansa. Luulisi nyt jokaisen ymmärtävän, ettei kannata taloa mennä ostamaan kuplan ollessa suurimmillaan, varsinkaan jos on olemassa pienikin riski siitä, että omistuksen joutuu realisoimaan syystä tai toisesta muutaman vuoden päästä, kun kupla on puhjennut.
Nyt jos asuntojen hinnat laskevat tulevina kuukausina tuota Tilastokeskuksen tilaston osoittamaa vauhtia, kehittyy kierre, jossa pankki alkaa talon hinnan laskun myötä vaatia lisävakuuksia, kun asunnon arvo ei enää vakuudeksi riitä -> joko joudutaan myymään asunto (lisää tarjontaa markkinoille -> hinnat alemmas) tai joudutaan hillitsemään kulutusta (vaikuttaa negatiivisesti maan talouteen -> työpaikat vähenee -> asuntoja lisää markkinoille -> hinnat laskevat) -> yhä useamman asunnon omistajan pankki vaatii lisävakuuksia ja näin kierre on valmis.
Elämme jännittäviä aikoja. Jos olisin juuri ensiasunnon ostanut, järsisin varmasti sormet kynnettömiksi tämän kevään aikana.
29. tammikuuta 2006 kello 9.54
Kari, nostit hyvän pointin esiin: Suomessa asuntojen hintakehitys on ollut vaimeaa. Korostaisin vielä, että asuntojen reaalihinnat eivät ole niin korkeita, mitä kuvitellaan. Ostovoima on lisääntynyt rajusti.
Toistaisin vielä toisenkin asian: Tämä ”kupla” mistä Hah puhut, on monen taloustieteilijän mielestä todella vahva ilmaisu. Asuntojen hinnat ovat todella epäelastiisiä laskemaan. Yllättävään asuntojen hintojen laskuun tarvitaan todellakin jokin vahva ns. ulkoinen talouden tekijä.
Hah, olin viime viikolla eräässä suuressa pankissa pitämässä esittelyä asuntohintojen erityispiirteistä ja siinä samalla kävin keskustelun pankin edustajien kanssa tuosta puhumastasi vakuusasiasta. Nykyisin pankit eivät lähtisi yhtä herkästi realisoimaan ihmisten asuntoja kuin mitä tapahtui viisitoista vuotta sitten. Siispä, vakuusvajeeseen suhtaudutaan pankeissa eritavalla kuin aiemmin. Viisitoistavuotta sitten pankithan realisoivat vakuusvajeen takia aika epäeettisestikin ihmisten asuntoja, vaikka lainanottajat olisivatkin pystyneet hoitamaan lainanlyhennykset normaaliin tapaan.
29. tammikuuta 2006 kello 16.02
Viimeistään nyt kävi selväksi, että tästä(kin) kiinteistönvälittäjästä on rehellisyys kaukana, tai sitten hän ehkä ymmärrettävistäkin syistä kieltäytyy näkemästä asian todellista laitaa. Katsohan nyt uudestaan noita lähettämiäni linkkejä ja ajattele asiaa ajan kanssa. Asuntojen hintakehitys EI ole ollut vaimeaa. Katso sitä Tilastokeskuksen käyrää reaalisesta hintakehityksestä. Jos nyt sinisin silmin kerrot ostajalle, että hintakehitys on ollut maltillista, kusetat häntä. Ilman vastuuta, omaa etuasi ajatellen.
Asuntojen hintakehitys on luonnollisesti osakkeita hitaampaa, mutta jos on mahdollista, että hinnat nousevat vuodessa 20%, on mahdollista että ne laskevat reippaasti tuota enemmän samanpituisessa aikahaarukassa. Ostajillehan ei paniikkia varallisuuden menetyksestä synny, kuten myyjille voi käydä, kun ymmärtävät, että hinnat laskevat ja voi olla, ettei asuntoa saa myydyksi kuin pilkkahinnalla.
Pankeissakin ääni muuttuu kellossa sinä päivänä, kun horisontissa näkyy pilkahduskin siitä, että asiakkaat eivät ehkä enää suoriudu lainoistaan kunnialla. Hyvähän se vielä on puhua, että ”nykyään me suhtaudutaan vakuusasioihin aivan eri tavalla kuin ennen.”
Sittenhän näette. Tulen varmasti tänne sanomaan ”Mitäs minä sanoin?”
29. tammikuuta 2006 kello 16.41
Lainaan lopuksi tähän Välittäjää itseään tuolta ”Rehellinen välittäjä” -otsikon alta: ”Ikävää kuulla, että jouduit tekemään töitä kuusi ensimmäistä kuukautta ilman palkaa. On totta, että välittäjän työn varjopuoli, mutta myös aurinkoinenpuoli on provisiopalkkaus. Kuusi kuukautta on pitkä aika ilman palkkaa. Vaikeina aikoina voi olla pitkiäkin rupeamia, ettei palkkaa tule, tai se on vähäinen. Oman urani aikana (n. 2v) olen ollut yhden kuukauden ilman tulosta, ja se oli viime kuu.”
Eikö nyt yhtään ala kellot soimaan tätä katsellessa: http://stat.fi/til/kihi/index.html
1. helmikuuta 2006 kello 0.05
Hei Hah, en missään nimessä väitä, etteikö nopea asuntojen hintojen laskeminen olisi mahdollista. Tottahan toki se on mahdollista, mutta sen realisoitumiseen tarvitaan jokin voimakas ns. ulkoinen impulssi. Tuleeko tämä impulssi rahamarkkinoilta, kuten viime kerran, vai jostain muualta on kysymysmerkki. Mitkä ovat ajatuksesi tähän?
5. helmikuuta 2006 kello 15.50
Annan vinkin: se lukee tuossa ylempänä. Lisää vinkkejä tulevasta tuli loppuviikosta, kun Tilastokeskus julkaisi tilaston vapaa-ajan matkojen määristä: http://tilastokeskus.fi/til/smat/2005/12/smat_2005_12_2006-02-03_tie_001.html
Minulle tämä kertoo siitä, mistä jo tuossa ylempänä puhuin: ihmisten rahat alkavat enenevissä määrin olla luotoissa ja lainoissa kiinni ja nyt se alkaa heijastumaan kulutukseen. EKP on muuten nostamassa ohjauskorkoa maaliskuussa.
23. helmikuuta 2006 kello 13.47
Olen Hah:n kanssa vähän samaa mieltä ihmisten maksukyvystä ja sen vähenemisestä. Samankaltaisia merkkejä kuin tuo matkailu on nähtävissä myös kirkosta eroamisten jyrkässä kasvussa (kuten kävi 90-luvun lama-aikana) ja Visa-maksujen voimakas kasvu (+31%).
En muista mistä ”sijoituslähteestä” luin (Jaakko Niemelä / Pro Value Corporate Finland?), että tulojen kasvun pitäisi ohjautua suurinpiirtein 25-50%:sti asuntovarallisuuteen mutta suomessa tämä on ollut 75%:sta. Historiallisestihan eletään myös sitä aikaa jolloin lainojen reaalikorot ovat positiivisia – käänne taisi olla -85 paikkeilla – muistaakseni. Rahaa siis syydetään asuntoihin enemmän kuin olisi varaa.
Aktian mukaan asuntomarkkinat ovat tasapainoiset vain jos suomi muodostaa kansainvälisen poikkeuksen. Keskilainan määrä on viime vuonna 7kk:ssa noussut 10% (45000->50000) – koko vuosi taitaa olla 15-20% (=koko nousu rahoitetaan lainalla eli tulevaisuuden tuloilla). Pankkien lainatarjonta muistuttaa kovasti 80-luvun loppua kun rahamarkkinat avautuivat. Asuntokupla on kansainvälinen ilmiö ja sen liikeet pahiten yliarvostetuilla alueilla voi helposti olla luokkaa 30-50% suuntaan tai toiseen (asunnollahan on aina reaalihinta joka kertautuu rakennuskustannuksista ja myyntihinta joka on …jotain). Asuntohinnat eivät voi nousta muuta taloutta nopeammin ikuisesti – pysähtyvätkö ne vai kääntyvätkö laskuun? Jenkkilässä ollaan jo alamäessä mutta onneksi vain lievässä eikä romahtaen kuin syksyllä pelättiin. Riskit ovat kovat ja uhkapeli käynnissä.
Nyt kannattaa pitää varoja sukanvarressa että on millä ostaa parin vuoden päästä.
23. helmikuuta 2006 kello 18.25
Ei asuntojen hinnat voi paljoa enää nousta, sillä tavallisten palkansaajien tulot eivät riitä enää, varsinkaan pääkaupunkiseudulla asunnon ostamiseen.
Kiinteistövälittäjillä ja pankeilla on onnenpäivät! Kansa ostaa ylihinnoiteltuja asuntoja pienillä koroilla ja pitkillä laina-ajoilla, oletettavasti kuvitellen, ettei koroissa tapahdu muutoksia. Eihän tästä ole edes kymmentä vuotta kun asuntolainan korot olivat noin 8%, että sillai.
24. helmikuuta 2006 kello 12.11
Miksei asuntohintojen laskun voisi aiheuttaa myös kuluttajien ”valaistuminen”. Eli ns. markkinat alkaisiva toimia tehokkaammin, ostajien tieto lisääntyisi eivätkä he olekaan halukkaita maksamaan huikeita hintoja samoista kivimöhkäleistä, jotka maksoivat hetki sitten kymmenesosan nykyisestä.
Eli kaikki, jotka ovat sokeita rahalle, ovat jo ostaneet asunnon ja loput ymmärtävät, ettei ole järkeä ottaa 200 000 euron lainaa 30 vuoden laina-ajalla.
Kun ostajat loppuvat, niin hinnat…?
24. helmikuuta 2006 kello 18.27
Joka vuosi syntyy kymmeniätuhansia uusia ostajia. Joka vuosi jaetaan kymmeniätuhansia kuolinpesiä. Miten ihmeessä ostajat voisivat loppua?
27. helmikuuta 2006 kello 13.59
Risto, nyt nostit esille erään todella tärkeän ja olennaisen tekijän: kysynnän ja tarjonnan lait. Kirjoitankin asiasta blogin tällä tai ensi viikolla, joten avataan keskustelu silloin asiasta uudestaan.
Jorma, haluaisin, että myös sinä osallistuisit edellä mainitun blogin keskusteluun (kysyntä-tarjonta). Kommenttisi ovat olleet todella mielenkiintoisia, vaikkakin mielipiteesi ja käsityksesi hiukan eriäviä minun mielipiteistäni ja käsityksisstäni.
27. helmikuuta 2006 kello 21.00
Kiitos erittäin arvokkaista tiedoista, varsinkin hah. Itse olen asunut ulkomailla viimeiset 37 vuotta, ja olen nyt aikonut ostaa itselleni asunnon Suomesta eläkepäiville. Luettuani yllä olevat blogit, järkeni voitti ja päätin odottaa ja katsoa. Onko välittäjällä, tai muilla ehdotuksia (esim web-sivuja) miten Helsingin ympäristöstä löytäisi vuokrattavia asuntoja kesäksi?
28. helmikuuta 2006 kello 14.41
Hei Sirpa, hyvä paikka löytää vuokra-asuntoja on Internetin kautta.
10. maaliskuuta 2006 kello 15.42
Vastaavia keskusteluja käydää monin paikoin muuallakin. Itse olen jämähtänyt lukemaan http://www.housingbubblecasualty.com/ verkkosaittia, lähinnä akateemisesta mielenkiinnosta; en ole ostamassa asuntoa jenkeistä.
17. elokuuta 2006 kello 11.48
Nouseelaskeenouseelaskee…
Asuntojen hinnoilla spekulointi on saanut jo joillakin keskustelupalsoilla kulttimaisia piirteitä.
Laskua ennustavia (toivovia) tuntuu olevan jatkuvasti enemmän.
”Terve maalaisjärki” auttaa asian pähkäilyssä, kun alkaa miettimään asiaa siltä pohjalta, että miksi itse taikka naapuri möisi halvemmalla asuntonsa, kuin mitä joku toinen naapuri jo on aikaisemmin myynyt.
Vastaus on selvä, ettei kukaan tervejärkinen myy omaa asuntoaan halvemmallakuin joku toinen, jos siihen ei ole mitään pakottavaa syytä.
17. elokuuta 2006 kello 14.51
Mutta entä jos kukaan ei osta sillä hinnalla millä on myymässä?
Muistutan kaikkia, että suomalaisilla oli vuonna 1989 asuntolainaa yhteensä 20 miljardia markkaa. Nyt suomalaisilla on asuntolainaa yli 300 miljardia markkaa.
Lainakanta on kasvanut 15-kertaisesti ja rahan arvon heikkeneminen (inflaatio) selittää ainoastaan osan tuosta, inflaatiolla putsattu lainakannan nousu on 10-kertainen.
Mitä tapahtui vuoden 1989 jälkeen? Nyt se tapahtuu 10-kertaisena…
14. kesäkuuta 2007 kello 20.20
Tiedoksi sinullekin, että vv. 1989-2006 asuntoluottokanta EI ole 15-kertaistunut, vaan n. 3-kertaistunut. Asia selviää Tilastokeskuksen kuvaajasta.
+br
4. lokakuuta 2007 kello 15.14
Suomen Pankki näyttää, että asuntolainakanta on Suomessa kaksinkertaistunut vuodesta 2002:
http://www.suomenpankki.fi/fi/tilastot/tase_ja_korko/index.htm
Ja vuodesta 1989 todellakin nelinkertaistunut.
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=43920&lan=FI
Kiitos oikaisusta!
25. huhtikuuta 2008 kello 15.35
Jos nyt jo tapahtunut suurempien asunnonvuokraajien (Sato ym.) vuokrien korotustyyli leviää myös pienemmille vuokranantajille on väistämättä edessä tilanne jossa nykyisellä hintatasolla ja korkotasollakin tulee omistusasumisesta varteen otettava vaihtoehto melkein kenelle vain. Kun eikö ole mukavampaa asua ”omassa”, siis todellisuudessa pankin omistamassa asunnossa ja maksaa ”vuokraa” pankille, kun silloin kuitenkin on asunnossa asuminen varmaa kun on ”omistaja”, kun vuokra-asunnossa voi omistajan tilanteen muutokset saada vuokralaisen ”kadulle”. Sijoitusmielessäkin asunnot toki houkuttelevammiksi tulevat jos vuokrataso nousee selkeästi (esim. Saton tyylin yli 10% vuodessa seuraavien vuosien ajan kuten Sato ilmoittanut), kun silloinhan ei mahdollinen hinnanalenema edes tuntuisi niin pahalta sijoittajalle, kun vuokratulo kasvaisi merkittävästi. Toisaalta kyllä olen havainnut, että ainakin omalta osaltani paremman vuokratuoton prosentuaalisesti saan autohallipaikasta joka tarpeettomaksi muodostui, kun mitä saisin asunnosta, sen myös havaitsee jos tuollaista hallipaikkaa on myymässä (siis suuren ostoskeskuksen vieressä pääkaupunkiseudulla) kun kiinnostuneita on yritykset siitä ja tuskinpa omaan käyttöön silloin tulisi vaan vuokralle varmaan päätyisi. Siis selvennetään tämä vielä luvuilla vuokratuotto hallipaikasta on yli 10% vuodessa ja tästä jo vähennetty vastikkeet, toki verottaja tuosta vie osuutensa, mutta niinhän se vie kaikesta tulosta. Nyt mentiin jo sen verran asian sivuun, että parempi lopettaa, mutta tuo kyllä pistää miettimään haluaako myös asunnonvuokraajat tulevaisuudessa vastaavaa tuottoa mahdollisesti.