Artikkelit avainsanalla ‘vanilja’

Ylähyllyn ylellisyystuote

Torstai, Tammikuu 19th, 2012

Pidän itseäni hyvien elokuvien ja kirjojen ystävänä. Siksi onkin vaikea hahmottaa, miksi katson niin paljon surkeita elokuvia. Olen todennäköisesti nähnyt jokaisen leffan, jossa hyvinpukeutuvat manhattanilaisneidot shoppailevat ja pohtivat siinä sivussa vähän elämää.

Kielitieteilijätaustani vuoksi voin onneksi aina vedota siihen, että katson niitä pysyäkseni perillä amerikanenglannin muotivirtauksista. Olen oppinut kyseisistä leffoista esimerkiksi lauseen:

“She’s so vanilla.”

Se tarkoittaa, että joku on tylsä ja tavallinen.

Olen pöyristynyt. Eihän vaniljassa ole mitään tylsää ja tavallista! Itselleni aito vanilja on ehdotonta luksusta.

 

kukkakaalikeitto-2

 

Säilytin pitkään maustekaappini ylimmällä hyllyllä pientä lasista putkiloa, joka sisälsi vaihtelevan, mutta pienen määrän vaniljatankoja. Ne kaivettiin esiin vain erityistilaisuuksia varten – silloin, kun syömään tuli vieraita, tai silloin, kun kokkasimme kotona poikaystävän kanssa jotain erityisen hyvää, joka ansaitsi erityisen hyvän jälkiruuan. Olohuoneesta oli haettava tuoli, jotta ylähyllyn erityispaikalle jemmattuihin vaniljatankoihin ylsi. Jo tämän toimituksen vaivalloisuus lisäsi niiden hohtoa. Jos ruokaan liittyi vaniljatanko, oli oltava aivan erityisen tarkka siitä, että ruoka onnistui.

Sitten hoksasin, että vaniljatankoja voi tilata netistä ja ne maksavat murto-osan siitä, mitä suomalaisissa ruokakaupoissa. Tilaan nykyään suuren puntin kerralla, joten vaniljaa ei enää tarvitse säästellä erityistilaisuuksiin. Silti siinä on yhä aina jotain erityistä – ehkä jopa juhlallista – kun kaivaa vaniljatangon maustekaapista. En omista pyhäastioita, mutta vaniljatanko on minulle vähän sama kuin joillekin pyhäastiat, luulisin. Jos ruokaan liittyy vaniljatanko, sen yllä leijuu aina pieni arvokkuuden aura.

 

kukkakaalikeitto

 

Viimeisen parin vuoden aikana olen kuullut sieltä sun täältä huhuja vaniljalla maustetusta kukkakaalikeitosta. Sain kuitenkin vasta nyt aikaiseksi itse kokeilla sitä.

Ollaanpa rehellisiä: tämä on kasvissosekeiton ohje. Mutta aito vanilja tekee siitäkin jollain tapaa ylellisen ja hienostuneen. Keitto on mainio alkuruoka vähän paremmillekin päivällisille, mutta sopii myös pääruuaksi niille, jotka vain kaipaavat ripauksen luksusta arkeen.

Suosittelen kokeilemaan keittoa, olitpa sitten nettihamstraaja tai sitä koulukuntaa, joka pihtaa muutamaa vaniljatankoa lasipullossa maustekaapin ylähyllyllä.

 

Vaniljalla maustettu kukkakaalikeitto (4 annosta)

1 keskikokoinen kukkakaali (n. 600 g)
1 valkosipulinkynsi
nokare voita
1 litra vettä
2 rkl kana- tai kasvisfondia
1 keskikokoinen vaniljatanko
1 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria

Pilko kukkakaali. Voit käyttää myös varren, mutta kuori siitä lehdet ja kovat osat ensin pois.

Silppua valkosipuli. Kuumenna kattilassa nokare voita ja kuullota valkosipulia hetki. Lisää kukkakaali, vesi ja fondi. Leikkaa vaniljatankoon pitkittäinen viilto ja raaputa siemenet kattilaan. Lisää lopuksi koko tanko.

Kiehauta keitto ja anna sen porista hiljaisella lämmöllä, kunnes kukkakaali on valmis soseutettavaksi (noin puolisen tuntia). Poista kattila liedeltä, poista vaniljatanko ja soseuta keitto sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. Laita kattila takaisin liedelle ja kuumenna kiehuvaksi. Jos keitto tuntuu liian vetiseltä, voit vielä antaa sen porista hetken, jotta nestettä haihtuu. Poista kuuma keitto liedeltä ja sekoita joukkoon kerma. Lisää suola ja mustapippuri. Omasta mielestäni keitto on parhaimmillaan heti tarjoiltuna, kun se ei ole ehtinyt jäähtyä juuri yhtään.

Jos huuhtelet ja kuivaat vaniljatangon, voit käyttää sitä uudestaan vielä jossain toisessa ruuassa (tai juomassa!) makua antamaan.