Artikkelit avainsanalla ‘pinaatti’

Kvinoalla ja pinaatilla täytetyt paprikat (ja horinaa muskottipähkinästä)

Sunnuntai, Elokuu 25th, 2013

Täytetyt paprikat saattavat kuulostaa melko, hmm… retrolta. Itsellenikin ne tuovat kovasti mieleen yläasteen kotitaloustunnit.

Mutta siinä missä 90-luvun köksänopetuksessa kaikki lähti jauhelihapaketista, tänään käytämme kvinoaa.

En tiedä, miksi lakkasin tekemästä täytettyjä paprikoita – nehän ovat mitä mainiointa ruokaa! Syntyvät verrattain helposti, niihin voi käyttää kaikenlaisia jääkaapin jämiä ja samalla saa reilusti vihannesta lautaselle.

paprikat (1 of 1)

Paprikat sopivat lisukkeeksi lihalle tai kalalle, mutta ne ovat aivan mainio ruoka myös sellaisenaan vaikkapa salaatin kanssa syötynä. Kvinoa on mukavan täyttävää – aina ei tosiaankaan tarvita jauhelihaa!

Haluan vielä sanoa sanasen tuosta muskottipähkinästä. Oletteko huomanneet, että pinaatti viihtyy erinomaisen hyvin muskottipähkinän seurassa? Ja aivan erityisen hyvin, jos ruuassa on vielä lisäksi fetaakin. Muskottipähkinä on meillä Suomessa varsin vähän käytetty mauste - sitä taidetaan lähinnä laittaa jouluna lanttulaatikkoon, jos siihenkään. Olen itse oppinut käyttämään paljon muskottipähkinää, koska nuorempana tein paljon herkkuja amerikkalaisista leivontakirjoista, joissa kyseinen mauste kuuluu perusvarustukseen. Tämä pinaatin ja muskottipähkinän yhdistelmä on puolestaan käsittääkseni Kreikassa tavanomainen.

Näin omenakaudella muistuttaisin vielä siitä, että ripaus muskottipähkinää täyteläistää myös mukavasti omenapiirakan maun! Sen käytössä saa tosin olla hyvin varovainen, koska maku on vahva ja liiallisena muuttuukin helposti hurmaavasta epämiellyttäväksi.

Olen itse tuonut Marrakeshin maustetorilta kokonaisia muskottipähkinöitä, joita kevyesti raastamalla saa ruokaan aivan upean maun. Kokonaisia muskottipähkinöitä on Suomesta hankala löytää, koska 90-luvulla silloinen Elintarvikevirasto suositteli, että maustetta myytäisiin vain jauheena. Käsittääkseni niiden myyminen ei kuitenkaan ole varsinaisesti kiellettyä. En nyt näin sunnuntaina saanut asiaa tarkistettua mistään, mutta kertokaa toki, jos teillä on tarkempaa tietoa.

Elintarvikeviraston suositus liittyi siihen, että 90-luvulla, tuolla jauhelihapaprikoiden ja kekseliäisyyden aikakaudella, teineillä oli tapana (ainakin yrittää) saada pää sekaisin muskottipähkinäövereillä. Kaikenlaista. Oma muskottiöveristoorini on aika kesy. Sain kerran amerikkalaisessa kahvilassa pumpkin spice latten, jonka päälle oli raastettu turhan reilusti muskottipähkinää. Vaikutus oli lähinnä etova ja päänsärkyä aiheuttava. Jos käsityksesi hyvistä bileistä on yrjötys ja migreeni, niin ehkä sitten…

Taidan jatkossakin raastaa muskottipähkinäni omenapiirakkaan ja käyttää päihteenä ihan vain vanhaa kunnon punaviiniä. Se sentään aiheuttaa päänsärkyä vasta seuraavana päivänä.

(lisää…)

Persikka-mozzarellasalaatti makealla chilikastikkeella

Maanantai, Heinäkuu 29th, 2013

Terve mieheen ja naiseen!

Lomilta on palattu, Etelä-Ranskaa ja Pohjois-Italiaa koluttu… (monessakin merkityksessä – siinä missä Ranska ja Italia jättää aina jälkensä Koluun, haluan ajatella, että ehkä Kolu myös Ranskaan ja Italiaan – ainakin aimo annoksen kiitollisuutta ja viiniin ja ruokaan törsättyjä euroja). Ja persikoita syöty.

Kävin yhtenä päivänä persikkavarkaissa – tarkoittaen, että nappasin Piemonten-naapurin pihassa kasvavista puista yhden aidan yli kurkottaneen yksilön. (Okei, melkein aidan yli.) Voi pojat, kyllä rikos kannattaa. Sellaista makua ei ole Suomi-tyttö päässyt koskaan maistamaan – oikeasti auringossa kypsynyt persikka suoraan puusta. Nyt ymmärrän, mitä niissä rusina- ja säilyketomaattimainoksissa tarkoitetaan kun sanotaan, että niissä maistuu aurinko.

persikkasalaatti (1 of 1)

Ranskassa sain maistaa myös aprikoosia suoraan puusta, ja maku oli häkellyttävä. Aivan kuin eri hedelmä kuin ne, joita meillä myydään. En usko, että voin enää koskaan ostaa aprikoosia Suomessa, mutta persikat ovat onneksi täälläkin tähän aikaan vuodesta varsin jees!

Makea persikka viihtyy oikein hyvin myös suolaisen seurassa – vaikka nyt mozzarellan ja ilmakuivatun kinkun. Siitä ajatuksesta syntyi eräänä päivänä tämä kesäinen, aavistuksen eleganttikin salaatti, joka on mitä mainioin seuralainen valkoviinille. Ja auringolle, tietysti.

Persikka-mozzarellasalaatti mausteisella kastikkeella (kahdelle)

2 hyvin kypsynyttä persikkaa

pari kourallista tuoretta baby-pinaattia

1 pallo (puhvelinmaito)mozzarellaa

muutama siivu ilmakuivattua kinkkua

 

kastike:

1-2 rkl neitsytoliiviöljyä

2 tl valkoviinietikkaa

1 rkl vaahterasiirappia (tai juoksevaa hunajaa)

hyppysellinen cayennepippuria

suolaa

 

Leikkaa persikat siivuiksi. Revi mozzarella paloiksi ja kokoa salaatti pinaatista, persikoista, mozzarellasta ja kinkusta. Sekoita kastikkeen ainekset, maista ja lisää halutessasi etikkaa tai vaahterasiirappia ja kaada salaatin päälle.

Talvisalaatti: Mausteista paahdettua kurpitsaa ja pekaanipähkinöitä

Maanantai, Lokakuu 29th, 2012

Tämä syksy on ollut kurpitsafanin näkökulmasta varsin huono-onninen. Ei kurpitsoja missään, ei torilla, ei marketeissa.

Vihdoin onneni kääntyi, kun pääsin poikkeamaan normaalin, keskustapainotteisen kauppareittini sijasta hypermarkettiin. Siellä oli kuulkaa kurpitsaa rivissä, ja vieläpä luomuna.

Hämmästynyt huudahdus, pieni voitontanssi ja sitten kurpitsaa selkä vääränä kassalle kantamaan.

kurpitsasalaatti (1 of 2)

Kauden ensimmäisenä kurpitsaruokana tein salaatin mausteisesta paahdetusta butternut-kurpitsasta, pekaanipähkinöistä ja pinaatista.

Näin syksyllä, vai pitäisikö jo sanoa talvella ei enää ollenkaan tee mieli syödä raikkaita ja kylmiä salaatteja, mutta tämän tyyppiset sen sijaan maistuvat oikein mainiosti: paahdettu kurpitsa on lämmin ainesosa, kun taas kvinoasta tulee mukavasti täyttävyyttä. Salaatin voisi halutessaan mainiosti täydentää vaikkapa fetalla. (lisää…)

Paahdettuja punajuuria keittiökaaoksen keskellä

Tiistai, Toukokuu 22nd, 2012

 

Allekirjoittanut on elänyt viime aikoina varsin huonoa ruokabloggarin elämää. Sen lisäksi, että väliaikaisyksiömme keittiö tursuaa tavaraa (paitsi tietysti juuri niitä, joita oikeasti tarvitsisi – ne ovat kaikki muuttolaatikoissa), nyt myös ruokapöytä on menetetty tapaus. Datailtuamme pari kuukautta lattialla selkä sanoi sopimuksen irti ja syvään huokaisten jouduimme siirtämään tietokoneen ruokapöydälle.

Sinne meni siis sekin, viimeinen neliö asunnossamme, joka ei ollut muuttolaatikoiden ja rojun peitossa. Se ainoa läntti, jossa ihminen saattoi syödä sivistyneesti. Tai ottaa valokuvia ruuasta.

punajuurisalaatti

 

No – remppaa on parhaassa tapauksessa jäljellä enää kuukausi (siis optimistisesti arvioituna). Sen kunniaksi ylitin yhtenä päivänä itseni. (lisää…)

Omenalla ja vuohenjuustolla täytetyt spelttiletut

Maanantai, Toukokuu 14th, 2012

 

Heips kamut, ja pahoittelut hiljaiselosta! Kuvittelin ajastaneeni teille postauksen viime keskiviikolle, mutta siellähän se yhä nökötti luonnoksissa! Onneksi letut ovat aina yhtä ajankohtainen aihe, joten täältä pesee:

Muistatteko, kun vähän aikaa sitten intoilin spelttiletuista?

No, intoilen edelleen. Paitsi, että nyt olen keksinyt, että niitä voi syödä muunkin kuin hillon ja kermavaahdon (tai siis ranskankerman!) kanssa.

printemps (2 of 2)

 

Jauhelihat ja tonnikalat ovat varmaan kaikille tuttuja juttuja ja varsin toimiviakin. Halusin kuitenkin kokeilla jotain ihan uutta, joten tässä nyt tällainen ainakin omasta mielestäni vähän freesimpi lähestymistapa täytettyyn suolaiseen lättyyn. On tässä tosin vähän makeaakin mukana, mutta onnellisessa elämässähän on aina. (lisää…)

Vihanneksia, vihanneksia, vihanneksia – ja vähän kvinoaa

Perjantai, Maaliskuu 23rd, 2012

 

Juuri nyt minulla on hieman sellainen olo kuin näyttelijällä tai laulajalla, joka päästää naistenlehden kuvaajat kotiinsa ja kertoo, että tämän seinän maalasin siniseksi, koska se vie ajatukseni saaristoon.

Aion nimittäin paljastaa palan omaa arkeani – toisin sanoen sen, mitä syön suurimman osan ajasta.

Arkiruuassa minulle on tärkeää se, että se sisältää paljon tuoreita vihanneksia. Niistä vaan tulee paras olo. Omalla kohdallani en mieti paljon sitä, mitä ei kannata syödä. Sen sijaan mietin paljon sitä, mitä kannattaa. Ohjenuorani ei ole “en syö rasvaa enkä nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja” vaan “syön vähintään puoli kiloa tuoreita kasviksia päivässä”.

Yritän pitää huolen siitä, että vaikka jonain päivänä lounaani olisi hampurilainen ja illalliseni kermassa pyöritelty, friteerattu, alkoholilla liekitetty ja voisulalla valeltu silavasiivu, samalta lautaselta löytyy aina myös tuoreita kasviksia. Ne parantavat oloa silloinkin, kun muu ruoka jättää toivomisen varaa terveellisyydessä. Toisin kuin hysteerisimmät terveysfanaatikot antavat ymmärtää, suklaapatukka tai lautasellinen spagettia ei suinkaan mitätöi syötyjen vihannesten terveellisyyttä ja fiilistä parantavia vaikutuksia.

perjantai

 

Sitä paitsi, vihannekset maistuvat hyviltä. Vaikka arvostan hyvää pihviä ja rakastan pekonia, jos minun pitäisi elää yhdellä ruualla loppuelämäni, se ruoka olisi tuoreet vihannekset. Ei epäilystäkään. (lisää…)

Kouluruokatunnelmissa, paitsi ehkä vähän paremmissa

Torstai, Helmikuu 9th, 2012

 

Eilisessä Top Chefissä oltiin kouluruokatunnelmissa, ja siitäpä innostuneena olen tänään minäkin. Löytyykö ruudun takaa kaltaisiani, jotka eivät saa tarpeekseen tv:n kokkauskisoista? Katsoin eilen ensimmäistä kertaa myös Master Chefin ja voi sitä myötäelämisen määrää, kun se 24-vuotias sairaanhoitaja Oulusta kokkasi täydellisen lampaankareen!

Olen lisäksi juuri löytänyt amerikkalaisen Top Chef-version, jossa tehdään pelkästään jälkiruokia. Kaikille draaman- ja jännityksennälkäisille vinkkinä: jälkiruokakokit ovat huomattavasti dramaattisempaa poppoota kuin pääruokakokit.

Mutta nyt takaisin niihin kouluruokiin.

 

pinaattiletut-4

 

Hyvin suurella todennäköisyydellä sinunkin, arvon lukija, lempiruokasi koulussa oli pinaattiletut.

Todennäköisyyttä ei ole laskettu tilastojen pohjalta, vaan se pohjautuu puhtaasti yhden ruokabloggarin kouluruokalamuistoihin. Uunikalaa, yök. Lihakastiketta, yök yök. Siis mikä v****n moussaka? En oo maistanu, mut yök!

Mutta pinaattiletut, ne olivat useimmille jee.

 

pinaattiletut

 

Jos lempiruokasi ei ollut pinaattiletut, niin ei se mitään. Ei ole vielä liian myöhäistä hypätä kelkkaan. Hyviä uutisia on lisääkin: jos ne kouluruokalan höyrytetyt einesohukaiset olivat meikäläisille fanituksen aihe, niin kuinka hyviä mahtavatkaan olla kotitekoiset, rapeaksi paistetut pinaattiletut? No aika hyviä.

Teen pinaattilettuja useimiten sellaisina päivinä, joina kaipaa pientä piristystä. Lautasella vihertävä lätty punaisen puolukan kanssa toimii mitä mainioimpana väriterapiana. Pinaattiletuista tulee edelleen lapsekas olo, vaikka ne ovat kelpo lounas aikuisellekin.

 

pinaattiletut-3

 

Itse haarukoin vihreät plätyni perinteikkäästi puolukoiden ja maidon kanssa, mutta kokeile myös Hannan vinkkiä – hän rapsauttaa pinaattilettujen päälle muskottipähkinää ja parmesan-lastuja. Kreikkalaisessa keittiössä pinaatin ja muskottipähkinän yhdistelmä onkin aika klassikko, joten kenties intoudun jonain päivänä kokeilemaan itsekin Hannan ideaa.

Se vain täytyy tehdä päivänä, jolloin en kaipaa terapiaa värien enkä lapsuusmuisteloiden muodossa.

Yhden myönnytyksen perinteisille lätyille olen kuitenkin tehnyt: murustelen toisinaan pinaattilettutaikinan joukkoon fetajuustoa. Kannattaa kokeilla!

 

pinaattiletut-2

 

Pinaattiletut (2-4 annosta)

1 pss pakastepinaattia
5 dl maitoa
3 munaa
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 rkl voisulaa tai rypsiöljyä
suolaa
mustapippuria
paistamiseen voita

Sulata pinaatti. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna taikinan turvota puolisen tuntia. Paista plätyt voissa kummaltakin puolelta rapeaksi, parhaan tuloksen saat tietysti valurautapannulla.

HS in English