Artikkelit avainsanalla ‘parsa’

Astetta modernimpi voileipäkakku

Sunnuntai, Heinäkuu 14th, 2013

En ole koskaan ollut voileipäkakkujen ystävä. En vain oikein älyä konseptia.

Poikaystäväni oli kuitenkin vakuuttunut, että hän tekisi sellaisen voileipäkakun, jota minäkin paitsi suostuisin syömään, myös kehuisin hyväksi. Olin epäileväinen, mutta aina valmiina maistamaan mitä vain suostuin diiliin.

No kyllä, tämä parsalla ja skagenröralla täytetty voileipäkakku maistui minullekin.

Kakku tuntui vähän raikkaammalta ja modernimmalta versiolta perinteisistä kinkkuruusukekakuista. Silti klassiset elementit olivat mukana – leipä, majoneesi, siinä kai ne tärkeimmät…

voileipäkakku (1 of 1)

Pistäpä tämä ohje siis korvan taakse, jos kuulut niihin ihmisiin, joiden mielestä kesäjuhlat eivät ole mitään ilman voileipäkakkua. Tai vaikka et olisikaan, tästä saatat silti tykätä. (more…)

Pyttipannu parsasta ja uusista perunoista

Maanantai, Toukokuu 13th, 2013

Sen verran kesän tuntua on ollut viime päivinä ilmassa, että tein yhtenä päivänä pyttipannua. Pyttipannu on minulle ehdottomasti kesäruokaa, koska teen sen mieluiten uusiin perunoihin. Jotta meno ei menisi liian epätoukokuiseksi, heitin tietysti mukaan parsaa.

(Olen muuten kuullut, että jotkut ihmiset onnistuvat tekemään toukokuussa ruokaa, joka ei sisällä parsaa. Ihailen heitä, mutta tyydyn kohtalooni parsamaanikkona.)

parsapyttipannu (1 of 2)

Pyttipannu, sauna, kesäilta ja kylmä olut tai jaffa muodostavat lähes täydellisen kokonaisuuden. Jos tämä ruoka olisi kerrostalokaksion keittiön sijaan nautittu vieläpä laiturilla tai mökin terassilla, oltaisiin jo liihoteltu sellaisissa täyttymyksen sfääreissä, ettei paremmasta väliä. Oi mikä kutkuttava ajatus, että tuokin skenaario tullee tulevina kuukausina muuttumaan haaveesta todeksi.

Niin ja en nyt lähde taistelemaan kenenkään kanssa siitä, onko väärin, epäisänmaallista ja rangaistavaa syödä ulkomaisia uusia perunoita. Minä syön niitä oikein mielelläni nyt, kun suomalaisia ei vielä saa.

Mutta siis, parsapyttipannua, olkaa hyvä.  (more…)

Helpot ja nopeat parsa-parmesanpalaset

Keskiviikko, Huhtikuu 17th, 2013

Parsakausi tekee varovaisesti tuloaan. Tänä vuonna jätän hehkutuksen vähemmälle, sillä sanoin kaiken parsakauden hienoudesta jo viime vuonna – päivälleen vuosi sitten, huomaan nyt. Hassu sattuma! Vai ei sittenkään sattuma? Kenties elimistöni on oppinut vaatimaan parsaa täsmällisellä tarkkuudella.

parsapalat (1 of 1)

Nämä naurettavan nopeat ja helpot parsapalaset tekaisin pöytään tänään, kun lukupiirimme kokoontui meillä. Näillä leideillä on yleensä tarjoilut hanskassa, joten tiesin, että en voinut toteuttaa ykkössuunitelmaani (haetaan lähikaupasta sipsejä, kaadetaan kulhoon). Muuten olisi hävettänyt liikaa.

En kuitenkaan jaksanut tai ehtinyt alkaa väsätä mitään ihmeellistä – viime aikoina leipominen ja muukaan väkertely keittiössä ei ole oikein inspiroinut. Ruoka pitää saada lautaselle vartissa.

Niinpä syntyivät nämä kiireisen emännän parsa-parmesanpalaset. (more…)

Sitruunainen parsa-mascarponepasta

Sunnuntai, Toukokuu 6th, 2012

 

On sunnuntai-ilta, takana rankka viikko ja ystävän polttarit. En pysty kovinkaan laajasanaiseen kirjalliseen antiin, mutta haluan kuitenkin jakaa tämän ohjeen teille.

Lyhyestä virsi kaunis:

Luin Lauran blogista vinkin, että parsaa kannattaa klassikko-hollandaisen lisäksi syödä mascarponen kanssa. Kaapissani oli Hullujen päivien jäljiltä mascarponea ja torireissun jäljiltä parsaa, mutta kaipasin vähän täyttävämpää illallista. Siitä syntyi idea parsa-mascarpone-pastasta.

parsa_mascarpone_pasta (1 of 1)

 

Se oli tosi hyvää. Ja sen ohje tulee tässä. Tehkää sitä. Olen tosissani.

(Itse asiassa poikaystäväni tekee pastasta juuri uusintakierrosta. Minä makaan peiton alla ja huudan tuo sipsejä. Mutta aion kyllä syödä kohta pastaakin. Oi autuaat sunnuntait.) (more…)

Parsa on mielentila

Tiistai, Huhtikuu 17th, 2012

 

Siellä ne eilen odottivat kauppatorin tiskissä. Kaksi nippua kolmella eurolla – yksi minulle, yksi kaverille.

Kevään ensimmäiset eurooppalaiset parsat!

Pahoittelut vaan kaikille, joita jokakeväinen parsahurmos risoo. Se nyt on vähän sama kuin ärsyyntyisi siitä, että ihmiset odottavat joulua. No jaa, ei se kyllä ole yhtään sama asia, koska parsakausi on paljon tärkeämpi kuin joulu.

parsat (1 of 1)

 

Tämän kevään ekat pääsivät lautaselle voin, sitruunan, sormisuolan ja neljäminuuttisen uppomunan kera. Aivan elämänsä kunnossa eivät nämä espanjalaiset olleet, vähän nahistuneita jo – mutta mitä väliä. Kevään. Ekat. Parsat! Unohtakaa Stocka, ne oikeat hullut päivät alkoivat tästä!

Niille, jotka eivät ole koskaan oikein tajunneet jokakeväistä parsasekoamista, yritän selittää asian lyhyesti. Niin hyvää kuin parsa onkin, toki parsakauden viehätys perustuu paljon muuhunkin kuin tähän yksittäiseen vihannekseen. Parsa on symboli sille, että kevät on lopullisesti täällä. Parsa on se valo, jota kohti pitkän talven mittaisessa tunnelissa kuljimme. Parsa on… no, tajuatte pointin. Aurinkoa, lämpöä, tennareita, avonaisia takkeja! Vappu! Vappuskumppaa! Vappupiknik! Piknikit ylipäänsä! Pussikaljat! Grillaus! Parsojen ilmestyminen torille toimii lupauksena tästä kaikesta, siitä että nyt se alkaa, tai jos ei ihan nyt, niin ainakin ihan pian.

Itselleni parsakausi onkin ehkä enemmän mielentila kuin tietty aika vuodesta, jolloin syödään parsaa. (Vaikka kyllä sitä parsaakin syödään – aivan hitosti.)

Tämän ihanan taian säilyttääkseni pidän tiukasti kiinni periaatteesta, että odotan uskollisesti eurooppalaista parsaa, vaikka eteläamerikkalaiset yksilöt kuinka houkuttelevasti huutelisivat nimeäni. Niissä ei ole silmissäni mitään hohtoa, koska niitä saa ympäri vuoden. Eihän se kerro mitään keväästä, jos syö perulaista parsaa talvitakki päällä!

Omassa tuttavapiirissäni parsakausi on iso juttu myös siksi, että yhden ystäväni synttärit sattuvat juuri tähän parsakauden alkuun ja joka vuosi jännitämme ja arvuuttelemme sitä, juhlitaanko synttäreitä tänä vuonna t-paidoissa vai villakangastakeissa. Mutta synttärien ruokapuolta, sitä ei tarvitse arvuutella. Siellä tarjotaan aina parsaa.

Parsassa on vain yksi huono puoli. Sen myötä ruokapöytäkeskustelut kääntyvät aina pissasta puhumiseen. Tosin nämäkin keskustelut kuuluvat olennaisesti hurmokselliseen parsakauteen, joten ehkei sitäkään voi pitää huonona puolena.

Pissakeskustelut, olen valmis!

Parsa, olen valmis!

Kevät, olen kertakaikkisen totaalisen täydellisen valmis!

HS in English