Aikana ennen kuin löysin kirkkaat, boolin tekeminen juhliin oli yhtä stressiä. Siitä ei oikein koskaan tullut hyvää.
Ja ei, kirkkailla en nyt viittaa kossuun tai Tallinnan-tuliaisiin, vaan kirkkaisiin miksereihin. Kuten soodaan, toniceihin ja seljankukkajuomaan, ja ginger aleen, ja kotitekoiseen limonadiin… (Okei, kaksi jälkimmäistä ei ehkä aivan mene ‘kirkkaiden’ kategoriaan, mutta ovat ne ainakin vähän läpikuultavia.)
Luulin pitkään, etten tykkää booleista tai cocktaileista gin&tonicia lukuunottamatta. Mitä juomiin tulee, olen raikkaiden makujen ystävä, joten booleissa häiritsee usein tunkkaisuus ja liiallinen makeus sekä erilaisten makujen sekasotku. (Tosin tarpeeksi monen lasillisen jälkeen kaikki lakkaa häiritsemästä.) Sama pätee moniin cocktaileihin, joskin maailman cocktailkartalla myös me hapannaamat olemme hyvin edustettuina – kunpa vain joskus päätyisin bileisiin, joissa on boolimaljan kokoinen martini, whisky sour tai gimlet…
Viime aikoina olen taas uskaltautunut tekemään booleja ja muitakin cocktaileja kuin geeteetä. Pyrin nykyään kiinnittämään huomiota siihen, mitkä ainekset oikeasti täydentäisivät toisiaan ja ennen kaikkea, miten boolista saisi raikkaan ja – uskaltaako tätä nyt edes sanoa – aavistuksen hienostuneemman kuin ne opiskelija-aikojen kotibilesekoitukset.
Tämän sekoituksen kehittelin juhannusjuhliemme alkumaljaksi, mutta se on erittäin hyvin sovellettavissa myös booliksi. Juoma oli oikein raikas, ei liian makea ja erittäin kesäinen. (lisää…)
