Artikkelit avainsanalla ‘feta’

Kvinoalla ja pinaatilla täytetyt paprikat (ja horinaa muskottipähkinästä)

Sunnuntai, Elokuu 25th, 2013

Täytetyt paprikat saattavat kuulostaa melko, hmm… retrolta. Itsellenikin ne tuovat kovasti mieleen yläasteen kotitaloustunnit.

Mutta siinä missä 90-luvun köksänopetuksessa kaikki lähti jauhelihapaketista, tänään käytämme kvinoaa.

En tiedä, miksi lakkasin tekemästä täytettyjä paprikoita – nehän ovat mitä mainiointa ruokaa! Syntyvät verrattain helposti, niihin voi käyttää kaikenlaisia jääkaapin jämiä ja samalla saa reilusti vihannesta lautaselle.

paprikat (1 of 1)

Paprikat sopivat lisukkeeksi lihalle tai kalalle, mutta ne ovat aivan mainio ruoka myös sellaisenaan vaikkapa salaatin kanssa syötynä. Kvinoa on mukavan täyttävää – aina ei tosiaankaan tarvita jauhelihaa!

Haluan vielä sanoa sanasen tuosta muskottipähkinästä. Oletteko huomanneet, että pinaatti viihtyy erinomaisen hyvin muskottipähkinän seurassa? Ja aivan erityisen hyvin, jos ruuassa on vielä lisäksi fetaakin. Muskottipähkinä on meillä Suomessa varsin vähän käytetty mauste - sitä taidetaan lähinnä laittaa jouluna lanttulaatikkoon, jos siihenkään. Olen itse oppinut käyttämään paljon muskottipähkinää, koska nuorempana tein paljon herkkuja amerikkalaisista leivontakirjoista, joissa kyseinen mauste kuuluu perusvarustukseen. Tämä pinaatin ja muskottipähkinän yhdistelmä on puolestaan käsittääkseni Kreikassa tavanomainen.

Näin omenakaudella muistuttaisin vielä siitä, että ripaus muskottipähkinää täyteläistää myös mukavasti omenapiirakan maun! Sen käytössä saa tosin olla hyvin varovainen, koska maku on vahva ja liiallisena muuttuukin helposti hurmaavasta epämiellyttäväksi.

Olen itse tuonut Marrakeshin maustetorilta kokonaisia muskottipähkinöitä, joita kevyesti raastamalla saa ruokaan aivan upean maun. Kokonaisia muskottipähkinöitä on Suomesta hankala löytää, koska 90-luvulla silloinen Elintarvikevirasto suositteli, että maustetta myytäisiin vain jauheena. Käsittääkseni niiden myyminen ei kuitenkaan ole varsinaisesti kiellettyä. En nyt näin sunnuntaina saanut asiaa tarkistettua mistään, mutta kertokaa toki, jos teillä on tarkempaa tietoa.

Elintarvikeviraston suositus liittyi siihen, että 90-luvulla, tuolla jauhelihapaprikoiden ja kekseliäisyyden aikakaudella, teineillä oli tapana (ainakin yrittää) saada pää sekaisin muskottipähkinäövereillä. Kaikenlaista. Oma muskottiöveristoorini on aika kesy. Sain kerran amerikkalaisessa kahvilassa pumpkin spice latten, jonka päälle oli raastettu turhan reilusti muskottipähkinää. Vaikutus oli lähinnä etova ja päänsärkyä aiheuttava. Jos käsityksesi hyvistä bileistä on yrjötys ja migreeni, niin ehkä sitten…

Taidan jatkossakin raastaa muskottipähkinäni omenapiirakkaan ja käyttää päihteenä ihan vain vanhaa kunnon punaviiniä. Se sentään aiheuttaa päänsärkyä vasta seuraavana päivänä.

(more…)

Avokado-soijapapusalaatti wasabikastikkeella

Maanantai, Huhtikuu 8th, 2013

Olen viime aikoina riehaantunut edamame-pavuista eli vihreistä soijapavuista. Edamame-pavut ovat varmasti melkein kaikille tuttuja sushiravintoloiden listoilta, mutta aika harva tuntuu vielä käyttävän niitä kotikokkailussa. Kannattais!

Toisin kuin useimpia papuja, vihreitä soijapapuja voi ostaa pakasteena. Ne ovatkin rutkasti tölkkipapuja raikkaampi vaihtoehto, joten sopivat oikein mukavasti salaatteihin myös näin kesän korvilla. (Optimisti täällä hei!) Ja kunhan se kesä oikeasti tulee, niiden sijasta voi mainiosti käyttää kotimaista tuoretta härkäpapua.

soijapapusalaatti (1 of 1)

Mutta vielä hetkeksi takaisin huhtikuuhun ja pakastepapuihin…

Soijapavut ovat hurjan terveellisiä ja todella täyttäviä, joten niiden lisäily salaattiin pitää nälän mukavasti poissa. Eilen tein lounaaksi salaatin avokadosta, soijapavuista ja puhvelinmaitomozzarellasta ja kruunasin koko komeuden Hanna ja Alexander Gullichsenin Safkaa-kirjasta napatulla wasabikastikkeella. Loistava setti! Mozzarellan sijaan itsestäänselvä vaihtoehto salaattiin olisi paistettu tai savustettu lohi, mutta kokeile myös fetaa.

Lisukesalaattina tämä toimii mainiosti myös pelkkään avokadoon ja soijapapuun nojaten. Esteetikko haluaisi huomauttaa, että salaatti on tuolloin myös hurjan kaunis, sillä kaikki raaka-aineet toistavat vihreän eri sävyjä… (more…)

Frittata, tuo munakkaan mehevämpi serkku

Lauantai, Syyskuu 1st, 2012

En ole koskaan ollut munakkaan suurin ystävä. Se on toki hyvää silloin kun se on hyvää, mutta aika usein se on kuivaa. Puhun nyt ravintoloissa, hotelleissa ja muissa aamiaispöydissä syömistäni munakkaista, koska itse en ole mokomaa koskaan edes opetellut tekemään.

En siis tiedä, voisihan tuo olla, että jos katsoisi muutaman YouTube-videon ja lukisi pari artikkelia, saattaisi oppia tekemään tajunnanräjäyttävän hyvän munakkaan. En ole kuitenkaan oikeastaan edes kaivannut tätä taitoa elämääni sen päivän jälkeen, kun ensimmäisen kerran kokeilin frittataa (taisipa olla Jamie Oliverin pinaattiversio kyseessä).

frittata (1 of 1)

Frittata on munakkaan italialainen serkku, josta on mielestäni paljon helpompaa saada herkullinen. Ja melkein yhtä tärkeää: frittatasta on myös huomattavasti helpompaa saada houkuttelevan näköinen (munakashan näyttää helposti epämääräiseltä läjältä tai yläasteen kemmanlabran vahinkoräjähdyksen sivullisuhrilta). Frittata nimittäin paistetaan pannulla vain pohjasta eikä sitä käännetä. Sen sijaan loput kypsennetään uunissa. (more…)

Balsamico-marinoitu kesäkurpitsa-fetasalaatti

Maanantai, Kesäkuu 11th, 2012

 

Heips arvon lukijat,

pieni ilmoitusluontoinen asia: remonttimme on taas ottanut pientä takapakkia, joten uusi keittiö on edelleen haave vain. Blogin päivitystahti tulee siis jatkumaan vielä jonkin aikaa varsin verkkaisena, mutta jos mitään katastrofaalista ei tapahdu, niin heinäkuussa kokkailen jo uudessa keittiössäni ja sen myötä myös bloggailen jälleen uudella innolla!

kesakurpitsasalaatti (1 of 2)

 

Mutta kivempiin aiheisiin, nimittäin kesäkurpitsaan. Sitähän riittää nyt jokaiselle halukkaalle. (more…)

Vihanneksia, vihanneksia, vihanneksia – ja vähän kvinoaa

Perjantai, Maaliskuu 23rd, 2012

 

Juuri nyt minulla on hieman sellainen olo kuin näyttelijällä tai laulajalla, joka päästää naistenlehden kuvaajat kotiinsa ja kertoo, että tämän seinän maalasin siniseksi, koska se vie ajatukseni saaristoon.

Aion nimittäin paljastaa palan omaa arkeani – toisin sanoen sen, mitä syön suurimman osan ajasta.

Arkiruuassa minulle on tärkeää se, että se sisältää paljon tuoreita vihanneksia. Niistä vaan tulee paras olo. Omalla kohdallani en mieti paljon sitä, mitä ei kannata syödä. Sen sijaan mietin paljon sitä, mitä kannattaa. Ohjenuorani ei ole “en syö rasvaa enkä nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja” vaan “syön vähintään puoli kiloa tuoreita kasviksia päivässä”.

Yritän pitää huolen siitä, että vaikka jonain päivänä lounaani olisi hampurilainen ja illalliseni kermassa pyöritelty, friteerattu, alkoholilla liekitetty ja voisulalla valeltu silavasiivu, samalta lautaselta löytyy aina myös tuoreita kasviksia. Ne parantavat oloa silloinkin, kun muu ruoka jättää toivomisen varaa terveellisyydessä. Toisin kuin hysteerisimmät terveysfanaatikot antavat ymmärtää, suklaapatukka tai lautasellinen spagettia ei suinkaan mitätöi syötyjen vihannesten terveellisyyttä ja fiilistä parantavia vaikutuksia.

perjantai

 

Sitä paitsi, vihannekset maistuvat hyviltä. Vaikka arvostan hyvää pihviä ja rakastan pekonia, jos minun pitäisi elää yhdellä ruualla loppuelämäni, se ruoka olisi tuoreet vihannekset. Ei epäilystäkään. (more…)

HS in English