Arkisto: ‘Vähähiilihydraattiset’ Category

Paistuu se kananmuna uunissakin

Tiistai, Syyskuu 3rd, 2013

Joskus yläasteella liikkatunti peruttiin opettajan sairastumisen vuoksi ja pesiksen sijaan meidän piti istua koulun auditoriossa ja katsoa dokumenttielokuva nimeltä Muna on mukava juttu.

En aio edes kunnioittaa kommentilla sitä, mihin mielesi juuri harhaili. Kyse oli tietysti Kananmunatiedotuksen propagandafilmistä, jossa kerrottiin millä kaikilla tavoilla muna on mukava juttu. (Proteiinia! D-vitamiinia!)

(Kuriositeettina mainittakoon, että Kananmunatiedotuksen tämänhetkisen kampanjan nimi on Totta munasta!. Hyväksi havaitulla linjalla jatketaan, arvostan.)

Elokuva teki minuun ilmeisesti suuren vaikutuksen, koska olen aina pitänyt kananmunia jotakuinkin täydellisenä elintarvikkeena. 

uunikananmunat (1 of 2)

Ottakaa sekunti tai toinenkin ja ihan tosissanne miettikää asiaa:

miten hullua on se, että samasta raaka-aineesta voi tehdä marenkia ja munakokkelia?!

Ja tietysti niin paljon, paljon muutakin.

Olen tässä kesän aikana keksinyt taas yhden uuden tavan syödä kananmunia – sarjassamme vaikuttavan näköiset, mutta naurettavan helpot brunssiruuat. Otetaan muutama kohokasvuoka tai kahvikuppi, heitellään pohjalle vähän mitä kaapista sattuu löytymään (kuitenkin mielellään jotain kasvis- ja nestepitoista), rikotaan päälle kananmuna ja lykätään koko höskä uuniin. (more…)

Täydellinen munakokkeli (melkein) Hestonin tapaan

Keskiviikko, Maaliskuu 13th, 2013

Heston Blumenthal on varmasti ruokaharrastajille tuttu nimi, vaikka hän ei Suomessa olekaan samanlainen julkkis kuin Gordon Ramsay tai Jamie Oliver. Mutta siinä missä Jamie heittelee rennosti vasurilla yrttejä mortteliin, Hestonin kokkaus on usein grammantarkkaa kemiaa.

Olen itse ehdottomasti rennon kokkauksen kannattaja, mutta silloin tällöin on ihan hauskaa ja virkistävää vähän pipertää – tai oikeastaan katsella, kun muut pipertävät.

Blumenthalilla oli joitakin vuosia sitten telkkarissa hauska sarja, In Search of Perfection, jossa metsästettiin täydellistä tapaa valmistaa esimerkiksi hampurilainen, risotto tai pizza.

munakokkeli

Blumenthalin reseptejä voi periaatteessa valmistaa missä tahansa kotikeittiössä, mutta itselläni ne ovat usein vaatineet vähän soveltamista. (Esimerkiksi viime viikolla meillä tehtiin Hestonin fish’n’chipsiä, mutta ei sitten kuitenkaan kaadettu puolta litraa vodkaa leivitystaikinaan…)

Ohjeiden soveltaminen tietysti vesittää täydellisen ohjeen idean, mutta aika hyvään lopputulokseen niillä pääsee kuitenkin.

Yksi vakkarikalustooni jäänyt In Search of Perfection -ohje on Hestonin munakokkeli, joka on täydellisyydestään huolimatta yksinkertainen ja helppo. (Toisin kuin Hestonin hampurilaispihvi – takana taitaa olla sivullinen ohjeistusta siinä vaiheessa, kun päästään paistamaan.) (more…)

Helpot ja hyvät haukipullat

Perjantai, Helmikuu 22nd, 2013

Sain eilen kotona niin hyvää ruokaa, että piti mankua oikein resepti talteen.

Kyseessä oli kovinkin perinteikäs juttu: haukipullat ja pottumuusi!

Armas asuinkumppanini on alkanut käymään kalassa, ja meidän pakkasessa on nyt läjäpäin kotimaista kalaa. Sehän sopii, koska olenkin potenut vähän huonoa omaatuntoa lohen syömisestä… Jos teidän perheestä ei löydy kalamiestä tai -naista, kannattaa ostaa haukifilettä kalatiskiltä, on edullista ja ekologista.

haukipullat (1 of 1)

Haukipullat syntyvät tosi helposti. Tarvitaan vain tehosekoitin tai yleiskone, jolla hauen saa hienonnettua. Voit toki tehdä nämä muustakin vaalealihaisesta kotimaisesta kalasta! (more…)

Pekonilla terästetty kantarellikeitto

Maanantai, Syyskuu 24th, 2012

Viikonloppuna meillä syötiin ruhtinaallisen hyvin, sillä yksi illallisvieraistamme tuli suoraan lintumetsältä.

Aterian teemaksi muotoutui näinkin harvinaisen herkun pohjalta Suomen syksyn parhaat ja menu koostettiin sesongin kotimaisista mauista. Teeri ja metso pääsivät pataan punaviinin ja pikkusipulien kera, lisukkeena oli juuriselleripyreetä ja jälkkäriksi syötiin puolukkapannacottaa.

Alkupalaksi tein kuvan keiton. Kantarelleista, mutta voit varmasti käyttää mitä tahansa metsäsieniä.

kantarellikeitto (10 of 1)

Totta puhuen en itse ole sienikeittojen ylin ystävä, sillä monesti niiden maku on jotenkin omaan suuhuni liian pehmeä ja paksu. Kokeilin saada keittoon vähän ryhtiä pienellä ekstralla: salottisipuleilla, pekonilla, valkoviinillä ja rosmariinilla.

Lopputulos oli myös minun mieleeni, eivätkä terästelyt kuitenkaan jyränneet sienten omaa makua. (more…)

Parmesanilla ja persiljalla ryyditettyä chorizoa, kesäkurpitsaa ja papuja

Keskiviikko, Syyskuu 12th, 2012

Tänään olisi tarjolla taas sellainen ruoka, joka syntyi vahingossa, kun tutkin, mitä kaapeista löytyy.

Kokonaisuus oli kuitenkin yhdessä sen verran toimiva, että tätä olisi voinut kuvitella jopa tarkoitukselliseksi. Saatan tehdä toistekin, ihan vaikka joutuisi ostamaan aineksetkin.

kesakurpitsa_chorizo (10 of 1)

Siispä seuraa ohje parmesanilla ja persiljalla ryyditetylle, kesäkurpitsa-papu-chorizo… ruualle.

En tiedä mikä tämä on. Ei se ole pasta, kun ei siinä ole pastaa. Ei se ole kai paistoskaan, kun se tehtiin liedellä. Wokki se nyt ei ainakaan ole, ellei sitten Kiinassa ole yhtäkkiä ryhdytty chorizonsyöjiksi.

Tyydytään siis toteamaan, että kyseessä on jokin ruoka, ja oikein maukas sellainen. (more…)

Mutkat suoriksi -bisque

Lauantai, Syyskuu 8th, 2012

Olen jo pitkään halunnut kokeilla tehdä provencelaista bisqueta, eli soseutettua äyriäiskeittoa. Rapujuhlat tarjosivat mainion syyn vihdoin toteuttaa tämä suunnitelma, sillä bisque oli mitä mainioin teemaan sopiva alkuruoka.

Heti ensimmäisenä tiedoksi kaikille, jotka juoksivat karkuun kuullessaan sanat “soseutettu äyriäiskeitto”, että tämä oli todella herkullista ja varsin helposti lähestyttävää myös niille, jotka eivät äyriäisistä yleensä välitä!

bisque (1 of 1)

Myönnän heti ensi alkuun, ettei tämä ole millään tavalla autenttinen. Tämä on yksinkertaistettu turkulaisversioni provencelaisesta bisquesta. Tämä on versio, jonka kuka tahansa pystyy tekemään, vaikkei asukaan eteläranskalaisen kalatorin vieressä – aitoon oikeaan bisqueenhan tulee esimerkiksi tahnaksi jauhettuja äyriäisten kuoria.

Autenttinen tai ei, keitosta tuli joka tapauksessa todella maukas ja herkullinen. Vaihtoehtoja tämän lähestymiseen on kaksi: voit joko ajaa keiton mahdollisimman hienoksi soseeksi, tai sitten ajaa keiton ensin soseeksi ja sen jälkeen vielä paseerata sen painelemalla sopan verkkosiivilän läpi. Näin keiton koostumuksesta tulee sosekeiton sijaan liemi. (Kuvassa keitto ennen siivilöintiä.) (more…)

Lohta ja avokadoa, seesamia ja hunajaa

Tiistai, Elokuu 21st, 2012

Heips kamut,

ja kiitos kovasti kaikille kommenteista, ideoista ja ehdotuksista edelliseen postaukseen.

Kirjoittelen uudesta keittiöstämme, keittiörempasta ja kaikkeen siihen liittyvästä varmasti vielä myöhemmin lisää – älkää huoliko, jaksan kyllä hehkuttaa tätä ihmettä ja ihanuutta niin kauan, kun joku vielä kuuntelee. Itse asiassa sen jälkeenkin. Joskus vuonna 2025 huomaan seisovani yksin keittiössäni, kaikki muut ovat kaikonneet jo vuosia sitten ja minä edelleen pauhaan jääkaappini juustolokerosta.

Mutta ennen tätä kaikkea aloitetaan ruokablogin uusi elämä ruokablogiuden ytimellä, eli reseptillä.

lohiavokado (1 of 2)

Edellisen postauksen kommenteissa toivottiin esimerkiksi salaatti- ja kalaruokien ohjeita, joten tässäpä tulee kaksi toivetta yhdellä reseptillä. Kaupan päälle saatte vielä vivahduksen Aasiaa.

Oi ja, viinivinkkejäkin toivottiin, joten lätkäistäänpä tähän kylkeen heti semmoinen. Salaatti sisältää rasvaista lohta sekä aavistuksen aasialaisia makuja, joten itse yhdistäisin tämän silmääkään räpäyttämättä hapokkaaseen mutta hedelmäiseen valkkariin. Vaikka juurikin sellaiseen kuin tuossa kuvassakin vilahtava Happy Grape Riesling (8,75 e). (more…)

Paahdetut paprikat: Paljon enemmän kuin osiensa summa

Perjantai, Kesäkuu 22nd, 2012

Eilen illallisellä pohdiskelimme, että kesällä saa kyllä olla aika onneton kokki, jotta epäonnistuu ruuanlaitossa. Kun kaikki tuore on kasvanut auringon alla, se on niin täynnä makua, ettei ruuasta oikeastaan voi saada mautonta. (Siis olettaen, että käyttää niitä tuoreita raaka-aineita, jotka juuri nyt ovat parhaimmillaan.)

Keskustelun kimmokkeena toimivat juurikin nämä tomaatilla täytetyt paahdetut paprikat. Voisi kuvitella, että yhdistämällä paprikan, tomaatin ja oliiviöljyn saisi paprikan, tomaatin ja oliiviöljyn, mutta tämä ruoka oli niin paljon enemmän kuin osiensa summa!

paahdetut_paprikat

Kun käyttää herkullisia kesävihanneksia ja hyvää oliiviöljyä ja antaa koko setin muhia pitkään uunissa, saa aikaiseksi jotakin, jonka maku on paitsi tietysti herkullinen, myös yllättävän intensiivinen. (more…)

Helmikuisia kesämuistoja

Torstai, Helmikuu 16th, 2012

Viimeiset pari päivää olen sairastellut. En tiedä, mikä sairauteni virallinen lääketieteellinen nimi on, mutta kansankielellä se tunnetaan nimellä voimat poissa ja kaktus kurkussa.

Palelee. Väsyttää. Masentaakin vähän. Tylsää nyt on ainakin.

Näinä hetkinä on niin helppo ajatua ajattelemaan onnellisempia aikoja. Niinkuin vaikka viime kesää.

gulassi-3

 

Viime kesänä teimme autolla road tripin Itä-Euroopan kautta Saksaan. Vietimme neljä päivää Berliinissä, jossa söimme trendikkäissä ravintoloissa meksikolaista, burgeria, rinkkiä, luomuitusalaattia ja mitä näitä nyt on.

Ja silti: reissun ylivoimaisesti parhaan aterian söimme Varsovan vanhassakaupungissa, perinteisessä puolalaisessa ravintolassa, joka oli todennäköisesti tarkoitettu turisteille. Siis juuri sellaisessa paikassa, jollaisia jokainen itseäänkunnioittava matkaopas kehottaa välttämään.

Eteemme kannettiin makkaroita, hapankaalia ja pierogeja eli eräänlaisia puolalaisia mykyjä. Olutta, tietenkin. Ja gulassia. Oi, sitä gulassia!

gulassi

 

Olen aina tiedostanut etäisesti pitäväni gulassista vaikken ollut ennen tuota reissua syönytkään sitä kuin kerran tai pari. Se on jo ajatuksena niin mainio – pitkään hautunut, kunnolla maustettu ja sopivasti muhinut soppa. Tuon mainitsemani varsovalaisen ravintolakokemuksen jälkeen gulassista on kuitenkin tullut yksi lempiruuistani. Ja vaikka muisto liittyykin kesään, on tämä oikeastaan sopivampi ruoka helmikuuhun.

Gulassiohjeeni on tehty gulassia käsittelevän Wikipedia-artikkelin pohjalta. Lisäsin siihen melkein kaikkea, mitä kaikkitietävä Wikipedia ehdotti. Ja lopputulos oli kuulkaa hyvä!

gulassi-2

 

Gulassiin voi hyvin käyttää edullisempia naudan osia, jotka vaativat pitkän haudutuksen, sillä pitkä haudutus vain parantaa gulassin makua. Jos haluat gulassiin erityisen hyvänmakuisen liemen, pyydä lihatiskiltä muutama luu mukaan ja nakkaa ne kattilaan lihojen keittovaiheessa.

Gulassi voi olla joko keitto tai muhennos. Omani on ehkä enemmän keitto, joskin täyteläinen sellainen. Aavistuksen paksumman gulassin saat lisäämällä joukkoon hieman perunaa, sen tärkkelys saostaa myös liemen.

Gulassi (4 annosta)

500 g naudanlapaa tai vastaavaa
3 rkl öljyä
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
1 litra vettä
1- 1 ½ tl suolaa
10 mustapippuria
1 tl paprikajauhetta
1 tl kuivattua timjamia
½ tl kuminansiemeniä
(halutessasi: hyppysellinen tulista paprikajauhetta tai chiliä)
2 porkkanaa
1 palsternakka (sellainen keskikokoinen)
1 suuri punainen paprika
2 sellerinvartta
1 prk (n. 70 g) tomaattipyrettä
1 rkl valkoviinietikkaa

Leikkaa liha kuutioiksi. Viipaloi sipuli, valkosipuli, porkkana, paprika, palsternakka ja selleri.

Kuumenna kattilassa tai padassa öljy ja ruskista liha. Lisää joukkoon sipuli ja valkosipuli ja paistele muutama minuutti. Lisää joukkoon vesi, suola ja mausteet. Kiehauta ja anna porista miedolla lämmöllä kannen alla vähintään tunti tai pidempäänkin, jos maltat. Pitkä haudutus vain parantaa padan makua. Jos liemen päälle kertyy keittelyn aikana ruskeaa vaahtoa, keräile enimmät lusikalla pois.

Lisää sen jälkeen kattilaan vihannekset ja tomaattipyre ja anna porista rauhassa vielä puolisen tuntia tai kunnes juurekset ovat sopivan pehmeitä. Lisää joukkoon etikka ja testaa suolan ja pippurin määrä.

Kauden finaali

Lauantai, Tammikuu 28th, 2012

Täällä päin on ollut vähän hiljaista tällä viikolla, syynä aina yhtä riemukas stressin- ja kiireenaiheuttaja nimeltä muutto.

Mutta helpotuksen huhhuh! Nyt on lattiat pesty, kaapit pyyhitty, avaimet palautettu ja kuorma tuotu Tampereelta Turkuun. Tosin vasta väliaikaisasumuksenamme toimivaan yksiöön – sitä unelmieni keittiötä saan vielä odottaa ainakin kevääseen. Tämä ruokabloggari kokkailee siis seuraavan kuukauden tai pari varsin ahtaasti pikkukeittiössä banaanilaatikoiden keskellä.

Mutta ei se mitään! Jos pariisilaiset ovat minulle jotain opettaneet niin sen, että hyvää ruokaa syntyy myös ahtaissa asunnoissa ja kämäsissä keittokomeroissa. Taitaa olla vain asenteesta kiinni sekin.

 

pekoniruusukaalit

 

Koska olin tällä viikolla niin hiljainen sekä uusien reseptien että kommentteihin vastaamisen suhteen, tarjoan teille rauhanpiippuna yhtä kaikkien aikojen lempiohjettani.

En ollut koskaan mikään valtaisa ruusukaalifani, kunnes löysin kermassa haudutetut ruusukaalit. Kyseinen ruoka saattaa olla tuttu niille, jotka ovat seuranneet juttujani vuosien varrella, olenhan hehkuttanut sitä vähän joka käänteessä. Kyseisellä loistolisukkeella olen käännyttänyt useita ihmisiä ruusukaalinrakastajiksi – myös niitä, jotka aikaisemmin sanoivat tuon ihanan vihreän nykerön nähdessään hyi.

Tänä syksynä keksin lisätä komboon pekonia, ja ruuasta, jonka kuvittelin jo olevan täydellinen, tuli entistäkin parempi.

Ruusukaalisesonki vetelee aivan viimeisiään, joten ruusukaaleista on nautittava täysillä nyt, kun se vielä on jokseenkin mahdollista. Tällä ruualla, jos millä, saa ruusukaalikausi arvoisensa päätöksen. Hei hei lempivihannes, nähdään taas ensi syksynä!

 

pekoniruusukaalit-2

 

Tähän väliin muuten eräänlaisena sivuhuomautuksena: löysin tänä syksynä luomupekonin, ja voi pojat, kyllä on tämäkin ruoka maistunut paremmalta sen jälkeen. Se on ihan eri tavaraa kuin se “tavallinen”, jotenkin mehukkaampaa ja tuoreempaa. Enemmän sentyyppistä kuin niissä ulkomaisissa lihakaupoissa, joissa pekoni siivutetaan vasta ostettaessa. Eikä edes kallista! Tampereella kotimaista luomupekonia sai ihan keskustan isommista ruokakaupoista, Turussa en ole sitä vielä nähnyt. Ehkä nyt olisi hyvä hetki laittaa palautehanat laulamaan.

Ai niin ja mainittakoon vielä, että vaika tämä ruoka on periaatteessa lisuke, niin itse syön tätä ihan sellaisenaankin. Lautaselle vaan ja haarukka käteen.

 

Kermassa haudutettua ruusukaalia ja pekonia (kahdelle)

400 g ruusukaalia
3 valkosipulinkynttä
1-2 rkl oliiviöljyä
1 pkt pekonia
1 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria myllystä

Poista ruusukaaleista kannat ja päällimmäiset lehdet. Halkaise ruusukaalit – suurimmat voit leikata neljäänkin osaan.

Kuumenna kattilallinen vettä kiehuvaksi, lisää ruusukaalit ja keitä 5 minuuttia. Valuta keitetyt ruusukaalit siivilässä.

Leikkaa pekoni palasiksi ja valkosipulinkynnet siivuiksi.

Kuumenna öljy pannulla. Lisää pekoni ja kuullota. Lisää valkosipuli ja kuullota. Lisää ruusukaalit ja paista n. 5 minuuttia.

Lisää viimeiseksi kerma ja anna porista hiljalleen matalalla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes neste on haihtunut. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja tarjoile heti.

HS in English