Arkisto: ‘tomaatti’ Category

Paistuu se kananmuna uunissakin

Tiistai, Syyskuu 3rd, 2013

Joskus yläasteella liikkatunti peruttiin opettajan sairastumisen vuoksi ja pesiksen sijaan meidän piti istua koulun auditoriossa ja katsoa dokumenttielokuva nimeltä Muna on mukava juttu.

En aio edes kunnioittaa kommentilla sitä, mihin mielesi juuri harhaili. Kyse oli tietysti Kananmunatiedotuksen propagandafilmistä, jossa kerrottiin millä kaikilla tavoilla muna on mukava juttu. (Proteiinia! D-vitamiinia!)

(Kuriositeettina mainittakoon, että Kananmunatiedotuksen tämänhetkisen kampanjan nimi on Totta munasta!. Hyväksi havaitulla linjalla jatketaan, arvostan.)

Elokuva teki minuun ilmeisesti suuren vaikutuksen, koska olen aina pitänyt kananmunia jotakuinkin täydellisenä elintarvikkeena. 

uunikananmunat (1 of 2)

Ottakaa sekunti tai toinenkin ja ihan tosissanne miettikää asiaa:

miten hullua on se, että samasta raaka-aineesta voi tehdä marenkia ja munakokkelia?!

Ja tietysti niin paljon, paljon muutakin.

Olen tässä kesän aikana keksinyt taas yhden uuden tavan syödä kananmunia – sarjassamme vaikuttavan näköiset, mutta naurettavan helpot brunssiruuat. Otetaan muutama kohokasvuoka tai kahvikuppi, heitellään pohjalle vähän mitä kaapista sattuu löytymään (kuitenkin mielellään jotain kasvis- ja nestepitoista), rikotaan päälle kananmuna ja lykätään koko höskä uuniin. (more…)

Brunssiruokien parhaimmistoa: Shakshuka

Maanantai, Helmikuu 4th, 2013

Ihmetyksekseni huomasin, että en ole vielä jakanut blogissani ohjetta shakshukalle. Kyseessä on yksi lemppariresepteistäni, jota kokkailen usein viikonloppuisin aamiaiselle tai brunssille.

Shakshuka on erityisesti Israelissa supersuosittu, mutta ymmärtääkseni myös muualla Lähi-idässä tavanomainen simppeli ruoka, jossa yhdistyvät mausteinen tomaattiliemi ja siinä kypsiksi paistuvat (tai oikeastaan hautuvat) kananmunat.

shakshuka (1 of 1)

Mikä shakshukasta tekee lempparireseptiainesta? No ainakin herkullisuus, terveellisyys ja edullisuus. Ennen kaikkea kuitenkin se, että ohje on varsin hyvin muunneltavissa. Ei ole tietääkseni yhtä oikeaa tapaa tehdä shakshukaa, ja reseptin helppous ja nerokkuus antavat tilaa vaikka minkälaisille yhdistelmille.

Tällä kertaa tein shakshukan paprikasta, kikherneistä ja fetasta, mutta niiden tilalla voisi hyvin käyttää vaikkapa kesäkurpitsaa, fenkolia, linssejä, chorizoa… mitä nyt mieleen juolahtaa.  (more…)

Kaappien tyhjennystä: Lammasmakkaraa yrttisellä papupedillä

Keskiviikko, Syyskuu 5th, 2012

Tämänpäiväinen lounas – ja resepti – on mukaelma chorizo-ohjeesta, jonka tein Hesarin paperiversioon talvella.

Muuton ansiosta tajusin taas, kuinka paljon ihmisellä voikaan olla tavaraa. Eikä vain vaatekaapissa tai kirjahyllyssä, vaan myös keittiön kaapeissa. Keittiön kaappien tavarassa on sentään se hyvä puoli, että ne voi syödä pois.

lammasmakkara (1 of 1)

Tällä hetkellä on siis meneillään eräänlainen syön kaapit tyhjiksi -operaatio, vaikka se olisi ehkä kaiken järjen mukaan kannattanut tehdä jo ennen muuttoa. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja muita latteuksia.

Joka tapauksessa – pakastimesta löytyi paketti luomupiiristä tilattua lammasbratwurstia (joka oli muuten TODELLA hyvää). Ja papuja. Voi isä niitä papuja. Niitä on joka sorttia.

Papuja ja makkaraa, tätähän siitä oli tehtävä! Ja kun äiti vielä lähetti valtavan kimpun oman kasvimaan yrttejä, niin avot.

Tämä on loistava arkiruoka. Se syntyy puolessa tunnissa helposti: joku muu on tehnyt makkaran, itse ei tarvitse kuin pilkkoa vihannekset ja uuni hoitaa loput. (more…)

Teetkö mulle (maailman parasta) tomaattikeittoa?

Torstai, Elokuu 23rd, 2012

Ehkä palkitsevin lause, jonka ruuanlaittaja saa koskaan kuulla on

“Tekisitkö mulle sitä sun suklaakakkua/lihakeittoa/uunikalaa/mitäikinä?”

Se on vielä paljon parempi kuin “saisinko tämän reseptin?”. Se nimittäin vihjaa kahdesta asiasta. Siitä, että

a) juuri sinä teet sen ruuan hyvin
ja
b) kysyjä tahtoisi syödä kyseistä ruokaa juuri sinun kanssasi.

tomaattikeitto (1 of 1)

Joten jos joku kysyy “voisitko tehdä mulle sitä sun sitä ja sitä”, en oikeastaan voi kieltäytyä. Enkä kieltäytynyt tälläkään viikolla, kun sain kuulla lauseen “tekisitkö mulle sitä sun tomaattikeittoa?”.

Puhutaanpa vähän tästä tomaattikeitosta. Aloitan sillä tiedolla, että se on maailman paras tomaattikeitto. (more…)

Parempi kuin gazpacho

Perjantai, Heinäkuu 27th, 2012

 

Tässä remontin aiheuttamassa väliaikaiselämässä pahinta on se, että niin paljon viuhahtaa ohi. En ole tehnyt kesällä oikeastaan mitään kesäistä, mitä nyt grillannut kerran tai kaksi ja syönyt kirsikoita ja aprikooseja ehkä noin kymmenen kiloa. Niiden valmistamiseen kun ei tarvitse keittiötä, ainoastaan avoimen suun ja toimivat hampaat. Ne sentään vielä löytyy, vaikka remontti onkin ollut yhtä itkua ja hampaiden kiristelyä.

Tomaattikausikin oli mennä itseltäni tänä vuonna ihan ohi – nythän on se ohikiitävä aika vuodesta, kun tuoreet tomaatit oikeasti maistuvat joltain. Kenties sen vuoksi raakaa tomaattikeittoa pukkaa joka paikasta.

Jos pidät gazpachosta, pidät takuulla myös tästä. Jos taas et pidä gazpachosta, saatat silti pitää tästä. Salmorejo on gazpachon tavoin espanjalainen kylmä tomaattikeitto, mutta se on koostumukseltaan täyteläisempi ja maultaan pehmeämpi kuin gazpacho. Sen salaisuus on nimittäin manteleissa ja leivässä.

salmorejo

 

Tämä kylmä keitto on aivan täydellinen alkupala illalliselle, mutta menee se kevyenä lounaanakin, etenkin jos tarjoilet sen keitetyn kananmunan ja ilmakuivatun kinkun kera, kuten usein on tapana. Salmorejo sopii oivasti myös tapas-pöytään, jos tarjoilet sen pieninä annoksina. Kokeile vaikka shottilaseja!

Usein salmorejo tehdään myös ilman manteleita, mutta ne ovat ainakin tämän epäespanjattaren mielestäni koko jutun juoni. (more…)

Paahdetut paprikat: Paljon enemmän kuin osiensa summa

Perjantai, Kesäkuu 22nd, 2012

Eilen illallisellä pohdiskelimme, että kesällä saa kyllä olla aika onneton kokki, jotta epäonnistuu ruuanlaitossa. Kun kaikki tuore on kasvanut auringon alla, se on niin täynnä makua, ettei ruuasta oikeastaan voi saada mautonta. (Siis olettaen, että käyttää niitä tuoreita raaka-aineita, jotka juuri nyt ovat parhaimmillaan.)

Keskustelun kimmokkeena toimivat juurikin nämä tomaatilla täytetyt paahdetut paprikat. Voisi kuvitella, että yhdistämällä paprikan, tomaatin ja oliiviöljyn saisi paprikan, tomaatin ja oliiviöljyn, mutta tämä ruoka oli niin paljon enemmän kuin osiensa summa!

paahdetut_paprikat

Kun käyttää herkullisia kesävihanneksia ja hyvää oliiviöljyä ja antaa koko setin muhia pitkään uunissa, saa aikaiseksi jotakin, jonka maku on paitsi tietysti herkullinen, myös yllättävän intensiivinen. (more…)

Sunnuntairuokaa: mausteinen viikuna-lammaspata

Sunnuntai, Huhtikuu 22nd, 2012

 

Kuten mainitsinkin, en tänä vuonna erityisemmin viettänyt pääsiäistä, joten perinteiset lammaspadat jäivät tällä kertaa kokkailematta. Vaan mitäpä siitä – lammas on niin mainiota, että sitä kelpaa kokata muulloinkin kuin tipupupujuhlana.

Meillä syödään verrattain paljon lammasta, koska kuulumme luomuruokapiiriin, jonka kautta saa läheiseltä tuottajalta huippuhyvää ja erittäin kohtuuhintaista luomulammasta. Alun perin ryhdyin ostamaan lammasta naudan sijaan siksi, että luin sen olevan ainakin vielä toistaiseksi paljon eettisempi valinta, mutta sittemmin olen huomannut, että pidän myös lampaan mausta paljon enemmän.

lammaspata (2 of 2)

(Kuvan etualalla ei ole pässinkives, vaan tomaattisessa liemessä meheväksi muhinut viikuna.)

Tänään tarjoilenkin teille sunnuntairuokana marokkolaistyylistä lammas-viikunapataa, jossa maistuvat lisäksi pehmeät mausteet, mehevä tomaatti ja kirpakka sitruuna. (more…)

BLT ja leivänsyönnin taito

Sunnuntai, Maaliskuu 11th, 2012

 

Viime vuosina olen joutunut miettimään paljon suhtautumistani leipään. Tiedättehän, tämän vilja- ja hiilihydraattiasian vuoksi.

Kaikki alkoi tietysti siitä, kun meille kerrottiin, että valkoiset viljat ovat paholaisen tekoa. Piti äkkiä lopettaa patonginsyönti ja syödä leipää, johon oli lisätty kuituja. Televisiossa ravitsemusterapeutti näytti, miten tarkistetaan leipäpussin kyljestä, kuinka monta prosenttia ravintokuitua leivässä on. Piti olla ainakin kahdeksan, muuten ei saanut syödä.

Kun oltiin opittu syömään täysjyväleipää ja laittamaan lettutaikinaan leseitä, tuli hiivan vuoro olla syntipukki. Täysjyväruisleipäkin oli pahasta, jos siinä oli hiivaa. Sen jälkeen pääpahikseksi kruunattiinkin gluteeni, oli se tummassa tai vaaleassa leivässä. Seuraava askel oli se, että kaikki viljat ja niiden kaltaiset gluteeni- tai kuitupitoisuudesta riippumatta olivat huono juttu, joita kukaan ei tarvitse, koska luolamiehetkään eivät syöneet niitä.

Olen käynyt kaikki vaiheet läpi myös omassa ruokavaliossani, välillä hyvinkin tiukkapipoisesti. Joskus olo oli parempi, joskus ei, mutta yksi ja sama pysyi: ikävä hyvää leipää kohtaan. Nyt ympyrä on sulkeutunut. Murran palan vehnäpatonkia, levitän päälle voita, nypin murusia paidaltani ja laulan daa-dirlan-dirlan-daa.

blt-leipa (2 of 4)

 

Olen nimittäin tajunnut, että ei leipä ole paholainen. Jokaisen täytyy vain oppia löytämään se oma tapa syödä leipää. Minulle ei sovi se perinteinen suomalainen tapa, jossa vähän joka välissä tehdään voikkareita.

(more…)

Pakkaspäivän soppa

Torstai, Helmikuu 2nd, 2012

Hrr! Ainakin täällä Turussa on ollut tänään melko hyytävä tunnelma, ja mikäli olen ymmärtänyt oikein, ovat lämpötilat muualla Suomessa olleet vielä huomattavasti arktisemmat.

Tällaisina päivinä olen onnellinen sähköisistä viestimistä, joiden kautta voi pitää yhteyttä ulkomaailmaan samalla, kun itse kaivautuu syvemmälle viltin uumeniin. Ei tarvitse oikeasti lähteä kylmään ulkoilmaan voidakseen vaihtaa ai saakeli ku on kylmä -kuulumisia. Facebook, sähköposti ja Twitter mahdollistavat vuolaan ryhmävalituksen pakkasista silloinkin, kun kaikki oikeasti nököttävät tyytyväisinä sisätiloissa.

 

chorizokeitto

 

Tällaisina päivinä olen myös onnellinen chorizokeiton olemassaolosta. Se on kuumaa kahdellakin tavalla – sekä lämpötilansa että hienoisen tulisuutensa vuoksi. Siis täydellistä kireän pakkaspäivän ruokaa, joka lämmittää kehoa sisältäpäin.

Pakkaspäivän ruuaksi tavataan lehdissä yleensä ehdottaa kuumia kasvissosekeittoja, mutta ainakin itse kaipaan kylmällä ilmalla hieman tuhdimpaa ja täyttävämpää ruokaa, jossa on myös jonkin verran rasvaa. Siksipä tämä makkaralla ja pavuilla höystetty soppa ajaa asian varsin mallikkaasti. Eikä muuten puutu makua!

 

Tomaatti-chorizokeitto (4 annosta)

150 g chorizomakkaraa
1 suuri sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
4 tomaattia
7-8 dl vettä
2 rkl lihafondia
1 tölkki käyttövalmiita kikherneitä
1 tl paprikajauhetta
1 rkl tomaattipyrettä
1 tl sokeria
halutessasi hyppysellinen chilijauhetta
suolaa
mustapippuria

Pilko chorizo melko pieniksi paloiksi. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli. Pilko tomaatti melko pieniksi paloiksi.

Kuumenna kattilassa oliiviöljy ja lisää chorizo. Paista, kunnes chorizosta alkaa irrota rasva.

Lisää tämän jälkeen kattilaan sipuli ja valkosipuli, käännä lämpö pienelle ja anna muhia kannen alla n. 15 minuuttia. Lisää sen jälkeen tomaatit, vesi, fondi, kikherneet, paprikajauhe, tomaattipyre, sokeri ja halutessasi chili. Kiehauta ja anna porista noin puolisen tuntia. Mausta suolalla ja mustapippurilla.