Aivan ensimmäiseksi pieni käytännön asia: blogiani voi nyt seurata Blogilistalla klikkaamalla TÄSTÄ.
Sitten varsinaiseen asiaan. Mietin, mikä mahtaisi olla sopiva aihe ensimmäiselle varsinaiselle postaukselleni. Sitten muistin, mitä joku viisas mies tai nainen joskus sanoi: kun epäröit, valitse suklaa.
(Itse asiassa en tiedä, onko kukaan viisas mies tai nainen koskaan sanonut noin, mutta jos ei, niin olisi kyllä jo korkea aika.)
Sitä paitsi, onhan tämä kakku hyvä aloitus blogille senkin vuoksi, että se päätyi lopulta myös blogin banneriin.
Tunnen jonkinlaista tarvetta selittää ja puolustella tätä kakkua. Se kun on ihan… tavallinen, perinteinen suklaakakku. Siinä ei ole fudgea tai vaahtokarkkeja. Siinä ei ole laavamaisena valuvaa, syntisen suklaista sydäntä, valkosuklaahippuja tai juustokakkukerrosta kahden moussen välissä.
Suklaakakuille on käynyt vähän kuin misseille. Ennen riitti, että oli nätti tyttö, joka toivoi maailmanrauhaa. Nykyään misseillä pitää tekorusketus, tekokynnet, ripsenpidennykset, brasilialainen vahaus, hiuslisäke ja Hollywood-valkaistu hymy. Se perinteinen nätti naapurintyttö näyttää siinä rivissä kovin vaatimattomalta. Alatteko hiffata, mitä yritän sanoa tästä suklaakakusta?
Älkää ymmärtäkö väärin, pidän fudgesta, vaahtokarkeista ja mousseista. Olen jopa heikkona hetkenä harkinnut ripsenpidennyksiä ja rakkauteni teehen ja punaviiniin ajaa minut vielä jonain päivänä hampaidenvalkaisuklinikan ovia kolkuttelemaan. Mutta toisinaan tässä täydellisten laitettujen missien ja kaikenlaista yltäkylläisyyttä pursuilevien leivonnaisten maailmassa on kivaa olla hiukset ponnarilla ja leikata siivu ihan tavallista suklaakakkua.
Tätä kakkua ei nautiskella tyylikkään illallisen päätteeksi kynttilänvalossa portviinin kanssa, tämä huuhdellaan reteästi alas lasillisella kylmää maitoa. Mieluiten pyjamahousut jalassa ja parhaan kaverin seurassa.
Kakkuni on siis ehkä hieman vaatimaton kaikenlaisten tahmaisten fudgeyllätysten ja vaahtokarkkiunelmien rinnalla, mutta on se silti aika hyvä. Ja tietysti suklaakakkujen olleessa kyseessä on vaatimattomuus varsin suhteellista – tähänkin kakkuun kuluu kyllä aimo annos suklaata, voita, sokeria ja kermaa.
Tässä kakussa tärkeää on se, ettei sitä saa paistaa liian pitkään. Silloin kakku muuttuu helposti kuivaksi. Tarkkaile siis tilannetta äläkä säästele hammastikuissa.
Perinteikäs suklaakakku
250 g voita
200 g tummaa suklaata
1 rkl pikakahvijauhetta
1 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl kaakaojauhetta
2 ½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 munaa
1 prk (150 g) ranskankermaa
kostuttamiseen maitoa
kuorrute:
100 g tummaa suklaata
100 g maitosuklaata
¾ dl kermaa
35 g voita
Lisää kattilaan voi, suklaa, pikakahvijauhe ja maito. Laita levy miedolle lämmölle ja kuumenna, kunnes voi ja suklaa sulaa. Sekoita tasaiseksi.
Sekoita keskenään vehnäjauho, leivinjauhe, kaakaojauhe, sokeri ja vaniljasokeri.
Lisää kaakao-voiseokseen vuorotellen jauhoseosta ja kananmunia. Kääntele lopuksi joukkoon ranskankerma.
Vuoraa halkaisijaltaan 23-24 cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Kaada taikina vuokaan ja paista 160-asteisessa uunissa n. 60-70 minuuttia. Kakun kypsyyden voit testata hammastikulla. Tarkista kypsyys riittävän aikaisin, sillä on erittäin tärkeää, ettei tätä kakkua paista liian kuivaksi.
Ota kakku pois uunista ja jäähdytä. Kostuta jäähtynyt kakku maidolla.
Valmista kuorrute laittamalla kaikki ainekset kasariin ja kuumentamalla miedolla lämmöllä, kunnes suklaa ja voi sulaa. Sekoita hyvin, poista liedeltä ja anna kuorrutuksen jäähtyä puolisen tuntia ennen kuin kuorrutat kakun.
